Saija Sambou

Yhteistyöryhmä ja koordinaatio tarpeen kunnissa

Rikoksentorjunta-palstalla käsitellään kuntien turvallisuusvastaaville tehdyn kyselyn tuloksia turvallisuustyön kehittämisen näkökulmasta.

Rikosten ehkäisy on monialaista ja moniin kohderyhmiin kohdistuvaa, arkirikollisuuden ehkäisyyn ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen tähtäävää työtä, joten kansallisen rikoksentorjuntaohjelman 2016–2020 painopiste on rikoksentorjuntaan kytkeytyvän yhteistyön ja koordinoinnin kehittämisessä ja kytkemisessä kunnan strategiaan ja suunnitelmiin.

Rikoksentorjuntaneuvosto toteutti Suomen Kuntaliiton kanssa kuntien rikoksentorjunta- ja turvallisuustyöstä vastaaville viranhaltijoille suunnatun kyselyn, jossa selvitettiin paikallisen rikoksentorjuntatyön toteuttamista kunnissa alkuvuodesta 2017.1 (OM 54/2017.) Kyselyn mukaan koordinoinnin järjestämisessä paikallisesti tai seutukuntien kesken on vielä paljon puutteita, sillä 80 prosenttia kunnista ilmoitti, ettei heillä ole koordinaattoria, jolle rikosten ehkäisy kuuluisi. Päätoiminen koordinaattori oli vain viidessä prosentissa ja osa-aikainen kahdeksassa prosentissa, yleensä isoimmissa kunnissa.

Oma yhteistyöryhmä (tai seutukunnan ja maakunnan yhteinen) oli alle neljässä kunnasta kymmenestä. Kolmannes vastanneista kunnista ilmoitti, ettei työryhmää ole. Vaikka onnistunut rikoksentorjunta edellyttäisi laaja-alaista yhteistyötä, on yllättävää, että lähes kolmannes vastaajista ei tiennyt yhteistyöryhmän olemassaolosta.

Useimmiten rikosten ehkäisytyössä kumppaneina olivat kunnan omat toimialat eli nuoriso-, opetus- ja sosiaalitoimi sekä poliisi. Seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen sekä järjestöjen kanssa yhteistyötä teki alle puolet vastanneista kunnista. Elinkeinoelämä ja asukasyhdistykset oli ilmoitettu työryhmän jäseneksi noin viidenneksessä kunnista. Rikosten ehkäisytyöhön kunnassa osallistui tyypillisimmillään viidestä yhdeksään toimijaa. Vajaassa kolmanneksessa kunnista työssä oli mukana 10–14 toimijaa.

Sekä rikoksentorjuntaohjelmassa (OM 30/2016, 16–18) että sisäisen turvallisuuden strategiassa (SM 15/2017, 46–47) painotetaan turvallisuutta lisäävien tehtävien organisoinnin tärkeyttä sekä rikoksentorjunnan ja sisäisen turvallisuuden näkökulman ja indikaattorien saattamista osaksi kuntien strategioita, suunnitelmia ja sähköistä hyvinvointikertomusta. Rikoksentorjuntaneuvoston ja Kuntaliiton kyselyn mukaan pienissä kunnissa rikosten ehkäisy ja turvallisuuden suunnittelu on useimmiten sisällytetty osaksi hyvinvointisuunnittelua tai sähköistä hyvinvointikertomusta (38 %). Isommissa kunnissa rikosten ehkäisy on osa kunnallista turvallisuussuunnittelua (35 %). Yksi kymmenestä vastaajasta ilmoitti, että rikosten ehkäisyä toteutetaan muulla tavoin, osana toimialojen perustyötä (osana nuorisotyötä, sosiaalitoimea ja syrjäytymisen ehkäisyä) tai yhteistyössä poliisin kanssa. Pienissä kunnissa oli jälleen eniten niitä vastaajia, jotka eivät tienneet, minkä suunnitelman alla rikosten ehkäisyä toteutetaan.

Yhteistyöryhmä tekee työstä tavoitteellisempaa

Kyselyn vastaajia pyydettiin myös arvioimaan kunnassa tehtyä rikoksentorjuntatyötä eri väittämien kautta. Kuvio 1 osoittaa selkeästi, että kunnissa, joissa tehdään suunnitelmallista rikoksen ehkäisyä (osana kunnallista turvallisuussuunnittelua, hyvinvointisuunnitelmaa, sähköistä hyvinvointikertomusta tai osana perustyötä) ja joissa yhteistyöryhmä toimii, vastaajat arvioivat yhteistyön hyötyjä kuvaavat väittämät myönteisemmin.

Kuvio 1. Arviot siitä, millaisia mahdollisia hyötyjä yhteistyössä toteutetulla rikosten ehkäisytyöllä on saavutettu kunnassa % (n=78).

Yhteistyöryhmän omaavissa kunnissa yli 80 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että rikollisuutta on pystytty torjumaan tehokkaammin ja yhteistyöllä on saavutettu tavoitteita, joita yksikään rikosten ehkäisytyöhön osallistuva taho ei olisi pystynyt yksin saavuttamaan. Vajaa 80 prosenttia vastaajista näki, että yhteistyön avulla kunnan toimialan tavoitteet oli saavutettu paremmin kuin yksin tekemällä. Yhteistyöryhmän ja laajan yhteistyön nähtiin myös edistävän parempiin ja innovatiivisempiin rikollisuusongelmien ratkaisuihin pääsemisestä, oman työpanoksen merkityksen kasvua yhteistyössä ja synnyttävän enemmän kontakteja ja verkostoja.

Koska rikoksentorjuntatyötä tehdään eri tavoin, eri tasoilla ja eri kohderyhmille, on selvää, että laaja-alaisen yhteistyöryhmän selkeät hyödyt näkyvät myös kyselyn perusteella. Rikoksentorjuntaohjelman tavoitteiden ajamisessa kunnan strategioihin on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Vain 16 prosenttia vastanneista arvioi, että rikosten ehkäisy näkyy kunnan strategiassa hyvin ja 18 prosenttia vastaajista arvioi, että rikosten ehkäisyä koskevat päätökset on saatu osaksi kunnan talouden ja toiminnan suunnitteluprosessia. Kysely osoitti selvästi myös, että asukkaiden ja järjestöjen kuulemista kannattaisi lisätä, koska turvallisuus on joka tapauksessa keskeinen elementti kuntalaisen hyvinvoinnissa (Sambou 2017).

Yhteistyön merkitystä kannattaa markkinoida

Kunnissa, joissa oli yhteistyöryhmä, arviot työn tehostumisesta, onnistumisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta olivat parempia. Siksi jatkossakin kannattaa lisätä tietoa ja kokemuksia työryhmän merkityksestä. Lisäksi tutkimuksilla olisi osoitettava, että rikosten ehkäisyyn panostaminen säästää jatkossa kunnan ja yhteiskunnan varoja. Myös kansalaiset ovat sitä mieltä, että rikosten ehkäisy on tärkeää, ja erityisesti nuoriin ja lapsiin kannattaisi kohdistaa ennalta ehkäiseviä toimia ja tunnistaa mm. oppimisvaikeuksia omaavat nuoret riittävän ajoissa. (Kääriäinen 2017, 31–33). Rikoksentorjuntaneuvosto jatkaa ennalta ehkäisevän työn vaikutuksia ja kustannustehokkuutta koskevan näytön kokoamista ja jakamista virkamiehille ja kunnan poliittisille päätöksentekijöille. Tietoa rikoksentorjuntatyötä tekeville on saatavilla rikoksentorjuntaneuvoston uudistuneilla verkkosivuilla, www. rikoksentorjunta.fi, jotka täydentyvät jatkuvasti. Neuvosto järjestää myös rikoksentorjuntakoulutusta ammatissa toimiville yhdessä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa helmikuusta 2018 lähtien.

Kuten kyselyssä kävi ilmi, koordinoidun rikoksentorjuntatyön etu on siinä, että se mahdollistaa pitkäjänteisen ja laaja-alaisen yhteistyön. Sen avulla vältetään päällekkäinen työ ja moninaisten hankkeiden myötä syntyvä epätietoisuus, kenen vastuulle mikäkin kuuluu. Koordinaattorin eduksi nähtiin myös se, että koordinaattori hahmottaa kokonaisuuden ja organisoi laaja-alaista yhteistyötä. Hyvin organisoitu ja hyvin koordinoitu yhteistyö lisää ennestään niukkoja resursseja ja koordinointi voi olla poliisin, mutta yhtä hyvin myös jonkin muun tahon vastuulla.

Rikoksentorjuntaohjelman toimenpiteitä yhteistyöstä, rikosten ehkäisyn sisällyttämisestä kunnan strategiaan ja hyvinvointi- ja turvallisuustyöhön sekä sähköisten hyvinvointikertomuksien hyödyntämistä edistetään myös maakuntauudistuksen yhteydessä. Sisäisen turvallisuuden strategia ja Turvallisesti yhdessä -rikoksentorjuntaohjelma ajavat yhdessä koordinoitua yhteistyötä ja turvallisuuden saattamista kuntien ja maakuntien strategioihin ja siksi yhteistyötä on hyvä tehdä myös valtioneuvoston tasolla.

LÄHTEET:

Kääriäinen Juha (2017). Seitsemän rikostapausta: käräjätuomareiden arvioima rangaistuskäytäntö ja väestön rangaistusvalinnat. Katsauksia 21/2017. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Helsingin yliopisto.

Lehti Martti (2017). Rikoksentorjunnan kannattavuus: alustava systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Katsauksia 24/2017. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Helsingin yliopisto.

Oikeusministeriö (2016). Turvallisesti yhdessä. Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma. Selvityksiä ja ohjeita 30/2016.

Sambou Saija (2017). Asukkaat mukaan. Asukkaiden kuulemiseen ja osallistamiseen on monia keinoja. Haaste 3/2017.

Sambou Saija (2017). Paikallinen tahtotila kuntoon. Kysely rikoksentorjuntatyöstä kunnissa vuonna 2017. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 54/2017.

Sisäministeriö (2017). Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta. Sisäministeriön julkaisu 15/2017.


1 Turvallisesti yhdessä - kansallisessa rikoksentorjuntaohjelmassa (2016) on 29 toimenpidettä paikallisen rikoksentorjuntatyön kehittämiseksi. Kyselyllä seurataan myös ohjelman toimeenpanoa. Toteutetun kyselyn vastausprosentti (43 %) on varsin hyvä. Vastauksia tuli erikokoisista kunnista eri puolilta Suomea − suhteessa eniten isoista kunnista − joten kyselyn tuloksia voidaan pitää vähintään suuntaa-antavina.

 
Julkaistu 15.12.2017
Sivun alkuun |