Matti Näsi & Janne Kivivuori

Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet

Kriminologia-palstalla aiheena on uhka- ja riskikokemusten muotoutuminen median ja yhteiskunnan murroksessa.

"If it bleeds, it leads."

Raaimpien uutisten painottaminen on ollut amerikkalaisen uutisjournalismin keskeinen ohjenuora jo vuosikymmenien ajan. Hyvänä esimerkkinä tästä on vuonna 1997 tehty yhdysvaltalainen selvitys, joka tarkasteli sadan eri uutiskanavan sisältöä ja havaitsi, että 72 kanavan ensimmäinen uutinen oli rikosuutinen (kts. Chiricos ym. 2000). Hieman kärjistettynä voi todeta, että rikollisuudella on ihmisiä varsin laajasti kiinnostava viihteellinen arvo, sillä rikosuutisoinnin lisäksi erilaiset rikossarjat ja rikoselokuvat muodostavat viihdeteollisuuden eräänlaisen selkärangan. Rikos siis myy. Eikä pelkästään Yhdysvalloissa, sillä Janne Kivivuori, Sari Kemppi ja Mirka Smolej (2002) havaitsivat tutkimuksessaan suomalaisten iltapäivälehtien etusivujen väkivaltauutisoinnin kasvaneen merkittävästi vuosien 1980 ja 2000 välillä, siitäkin huolimatta että väkivallan määrässä ei samalla aikavälillä tapahtunut juurikaan muutoksia. Samansuuntainen kehitys rikosuutisoinnin määrässä on ollut havaittavissa myös muualla, esimerkiksi Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa.

Tämä kehityssuunta on itsessään jo varsin mielenkiintoinen ilmiö, mutta miten rikosten näkyvyys heijastelee ihmisten rikollisuuteen liittyviä kokemuksia? Yksi keskeisimmistä havainnoista aiemman tutkimuksen pohjalta on se, että rikosuutisoinnin ja rikospelkojen välillä on varsin selkeä ja laajalti havaittu yhteys (esim. Smolej 2011). Tätä näkökulmaa tarkasteltiin varsin aktiivisesti erityisesti vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, jolloin tutkimus nojasi perinteisen median, television ja sanomalehtien, rooliin rikosuutisoinnin lähteenä.

Mediamaisema on kuitenkin kokenut merkittäviä mullistuksia kuluneen kahden vuosikymmenen aikana. Niin sanotun uuden median muodot ovat vallanneet ison osan nykypäivän mediakentästä. Tämä on tarkoittanut sitä, että rikostiedon lähteiden kirjo on moninkertaistunut verrattain lyhyessä ajassa. Perinteiset uutislähteet jakavat tietoa nykyisin myös sähköisillä alustoilla, lisäksi sosiaalisen median eri muodoista on rakentunut merkittäviä tietokanavia ja keskustelualustoja. Viime aikoina esiin ovat nousseet niin sanotut valeuutiset ja vaihtoehtomedian lähteet ovat tarjonneet myös omanlaisensa kanavan rikostiedon lähteenä.

Vuonna 2016 käynnistynyt Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet -tutkimushanke tarkastelee suomalaisten uhka- ja rikoskokemusten muotoutumista tämän uuden mediakentän keskiössä. Hankkeessa tarkastellaan sekä laadullisin että määrällisin keinoin suomalaisten kokemaa väkivallan uhkaa, uhkakokemuksen syntyyn vaikuttavia tekijöitä ja erityisesti uhkakokemuksen yhteyttä erilaisiin rikostiedon lähteisiin, niin perinteisen kuin uuden median lähtökohdista. Lisäksi hankkeessa tarkastellaan sitä, miten suomalaiset kokevat rikollisuuden kehittyneen sekä yhteiskunnassa laajemmin että heidän lähemmässä elinpiirissään.

Tutkimus toteutetaan kahdessa osassa

Hankkeen ensimmäisen osa koostuu fokusryhmähaastatteluista, joiden avulla muodostetaan kuva siitä, miten ihmiset tulkitsevat väkivaltaa nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ja miten he käyttävät ja arvioivat erilaisia rikostiedon lähteitä. Hankkeen toinen osa kytketään osaksi vuoden 2017 Kansallista rikosuhritutkimusta (KRT). Tutkimuksen kansallisesti edustava 14 000 vastaajan otos tarjoaa mahdollisuuden tilastollisesti selittäviin analyyseihin, joissa voidaan vakioida vastaajien itse kokemien rikosten vaikutus sekä tutkia todellisten rikosuhrikokemusten ja rikostiedon vastaanoton välisiä yhdysvaikutuksia.

Tutkimuksessa pyritäänkin vastaamaan esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Mistä suomalaiset saavat tietoa väkivallan määrästä ja piirteistä? Miten rikostiedon lähteitä seurataan ja miten ne koetaan? Miten suomalaiset kokevat rikollisuuden kehittyneen? Miten väkivaltarikoksia koskevan mediajulkisuuden koetaan kehittyneen? Mitkä ovat sosiaalisen median ja uutismedian erityispiirteet väkivaltaa koskevan tiedon vastaanotossa? Miten rikostiedon vastaanotto yhdistyy väkivallan tulkintakehykseen, pelkoihin ja uusien riskien kuten terrorismin ja radikalisoitumisen havaitsemiseen? Miten elämän pulmat kuten rikosten uhriksi joutuminen sekä taloudellinen ja sosiaalinen huono-osaisuus näkyvät rikostiedon kulutuksessa ja vastaanotossa? Miten erilaisten rikostiedon lähteiden seuraaminen yhdistyy pelkoihin ja riskikokemuksiin? Entä voidaanko rikostiedon lähteissä ja uutisoinnin vastaanotossa nähdä eriytymistä sosiaalisten ryhmien välillä?

Tutkimushanke toteutetaan Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin sekä Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen yhteistyönä. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti vastaa ensisijaisesti määrällisestä tutkimusosuudesta ja COMET-tutkimuskeskus fokusryhmätutkimuksesta.

Fokusryhmätutkimuksen keskeisiä havaintoja

Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen fokusryhmähaastattelut toteutettiin kevään 2017 aikana ja niiden pohjalta koostettu Väkivalta pirstaloituvassa mediamaisemassa - Fokusryhmätutkimus uhkan kokemuksesta ja rikostiedon lähteistä -tutkimusraportti (Haara ym. 2017) julkaistiin loppuvuodesta 2017. Fokusryhmähaastattelujen kautta kartoitettiin sitä, mistä rikostietoa hankittiin ja minkälainen rooli niillä oli turvattomuuden kokemuksen taustalla. Erityisesti huomiota kiinnitettiin siihen, missä määrin ja miten ihmiset hyödyntävät ja antavat arvoa erilaisille rikostiedon lähteille.

Tutkimuksen pohjalta käy ilmi, että uutismedia on edelleen keskeisin rikostiedon lähde, mutta sen rinnalla käytetään myös muita rikostiedon lähteitä, kuten sosiaalisen median erilaisia verkostoja. Esiin nousi myös, että joillekin niin kutsuttu vaihtoehtomedia on uutismediaa täydentävä tietolähde. Toisaalta haastatteluista kävi ilmi, että rikostiedon tarjonta koettiin varsin runsaaksi ja usein tyyliltään paisuttelevana. Haastateltavat arvioivatkin, että väkivallan korostuminen mediassa edesauttoi ja lisäsi ihmisten rikospelkoja ja turvattomuuden tunnetta. Ikääntyvät vastaajat nostivat esiin ahdistuksen, joka oli seurausta rikostiedon tulvasta. Nuoremmat vastaajat sen sijaan kertoivat ärsytyksestä, jonka aiheutti median tapa uutisoida väkivaltarikoksista.

Vaikka perinteinen uutismedia toimii rikostiedon keskeisenä lähteenä, on rikostiedon lähteiden kokonaiskuva varsin pirstaleinen. Tiedonlähteiden monistuminen näkyykin varsin kriittisenä suhtautumisen tietoon yleisesti. Vastaajat kokivat, että tieto ei ollut lähtökohtaisesti kokonaista, objektiivista ja puolueetonta. Sama epäilevä asenne kohdistettiin myös uutismedian välittämään tietoon. Vaikuttaakin, että suhtautuminen eri medioihin ja tietoalustoihin oli varsin kriittinen. Tutkimukseen osallistuneiden taustat vaikuttivat siihen, miten he rikostietoa tulkitsivat. Nuorten haastateltavien osalta oli havaittavissa varsin selkeä jako konservatiivisen ja liberaalin suhtautumisen välillä, varsinkin silloin kun maahanmuuttajien tekemät rikokset nousivat esiin.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa painopiste siirtyy määrällisen tutkimusaineiston keräämiseen kansallisen rikosuhritutkimuksen yhteydessä vuoden 2017 lopussa. Tämän vaiheen tulokset valmistuvat vuonna 2018.

Hankkeen kokonaiskuva

Hanke pyrkii erittelemään erilaisten rikostiedon lähteiden kytkeytymistä toisiinsa ihmisten media-arjessa sekä tuottamaan uutta tietoa siitä, millainen rooli sosiaalisen median ja niin kutsutun valemedian esittämän rikollisuuskuvan vastaanotolla on suhteessa väkivaltakokemuksen muotoutumiseen. Tällä on välillisesti kytkentä myös varsinaisen uutismedian rikosuutisoinnin vastaanottoon. Tulokset lisäävät ymmärrystä siitä, miten kansalaiset ottavat vastaan rikostietoa ja millaisia eriytymisiä ja jakautumisia tässä suhteessa on syntynyt tai syntymässä. Tällainen, koko aikuisväestöön yleistettävä uusi tutkimustieto lisää media-alan ymmärrystä nykyisestä toimintaympäristöstään ja auttaa alaa kehittämään rikostietoon ja väkivaltaan kytkeytyviä sisältöjä ja niiden jakelukanavia. Tiedeyhteisön lisäksi hankkeen kautta syntyvä tieto on hyödyllistä useille eri toimijoille, kuten alan mediatoimijoille, väkivaltarikoksista tiedottamiseen osallistuville ja yhteiskunnan yleisestä turvallisuusympäristöstä huolehtiville. Jotta ymmärtäisimme väkivallan muuttuvaa asemaa muuttuvassa yhteiskunnassa, on syytä tutkia sitä koskevan informaation vastaanottoa ja yhteyttä väkivallan kulttuuriseen hahmottamiseen.

Tutkijatohtori Matti Näsi (matti.j.nasi(at)helsinki.fi) ja kriminologian professori Janne Kivivuori (janne.kivivuori(at)helsinki.fi) työskentelevät Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

Kirjallisuus:

Chiricos Ted, Padgett Kathy & Gertz Mark (2000) Fear, TV news, and the reality of crime. Criminology, 38:3, 755–786.

Kivivuori Janne, Kemppi Sari & Smolej Mirka (2002) Etusivujen väkivalta: väkivalta iltapäivälehtien etusivuilla, todellisuudessa ja ihmisten peloissa 1980–2000. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Smolej Mirka (2011) News media, crime and fear of violence. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Haara Paula, Reunanen Esa, Näsi Matti & Kivivuori Janne (2017) Väkivalta pirstaloituvassa mediamaisemassa – Fokusryhmätutkimus uhkan kokemuksesta ja rikostiedon lähteistä. Tutkimuskeskus COMET, Viestintätieteiden tiedekunta COMS, Tampereen yliopisto.

 
Julkaistu 15.12.2017
Sivun alkuun |