Riikka Kostiainen

Tulevaisuuden oikeutta kehittämässä

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio. Hän uskoo nuoriin ja oikeuden digitalisaatioon. Teknologian ja palvelumuotoilun linkitys voi tuoda oikeudelliset palvelut lähemmäs ihmistä ja tarjota vastauksia esimerkiksi oikeusavun järjestämiseen, oikeuskäytännön kehittämiseen ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio näkee, että tulevaisuus tuo paljon hyvää tullessaan jo sen vuoksi, että nykyinen nuori sukupolvi saa paremman koulutuksen kuin koskaan aikaisemmin. Milleniaalit, 2000-luvulla syntyneet, eivät pelkää teknologiaa ja monella on hyviä kokemuksia koulusta ja hyvät oppimisen taidot. Meillä ei koskaan ole ollut näin hyviä opiskelijoita kuin nyt – ja vieläpä valtavan innostuneita rikosoikeudesta, hän myhäilee.

– Nykynuoret ovat eettisesti ajattelevia ja tiedostavia. He miettivät esimerkiksi ilmastonmuutosta, lajien biodiversiteettiä ja kestävää kehitystä – ja niissähän on kysymys juuri tulevaisuudesta. Tuntuu, että juuri nyt eri sukupolvet suhtautuvat maailmaan eri tavoin. Nuorissa arvojen muutos on jo tapahtunut, me vanhat sen sijaan kipuilemme. Eivät nuoret ole huolissaan esimerkiksi ulkomaalaisista, koska heillä on ollut monenmaalaisia luokkatovereita. Toisaalta myös kipuilu kuuluu yhteiskunnalliseen murrokseen, ja on tärkeää pitää mukana ja kuunnella myös heitä, joita muutos huolettaa.

Oikeustieteellisessä tiedekunnassa on pyritty vastaamaan nuorten odotuksiin uudistamalla opetusta ja antamalla opiskelijoille isompi vastuu omasta oppimisestaan. Yliopistolla tehdään nyt tavallaan samaa, mitä koulussa on tehty jo aikaisemmin, Nuotio kertoo.

– Professori ei enää kerro salin edessä, miten asiat ovat, vaan opettajasta tulee ikään kuin matkakumppani. Opettaja tarjoaa opiskelijoille sellaisia syötteitä, jotka johtavat omiin oivalluksiin ja asioiden näkemiseen oman työn kautta. Yliopisto tukee itsenäistä työskentelyä ja kykyä arvioida asioita kriittisesti. Joskus nuorilla on vahvoja näkemyksiä vaikkapa eläinsuojelun tärkeydestä, mutta asioiden analysoinnin ja keskustelun jälkeen he voivat alkaa nähdä myös elinkeinotoiminnan merkityksen. Oikeusjärjestelmässä joudumme aina sovittamaan yhteen erilaisia näkökulmia, mutta samalla voimme painottaa ja tuoda sinne uusia arvoja.

Pohjoismainen rikosoikeus kiinnostaa maailmalla

Toinen iso muutos yliopistolla on kansainvälistyminen. Oikeustieteen opiskelijoista jo kaksi kolmasosaa lähtee ulkomaille vaihto-opiskelijaksi. Helsinkiin vastaavasti tulee oikeustieteen opiskelijoita ympäri maailmaa ja heitä voi olla jopa 150 kerrallaan. Näin ollen pystymme keskustelemaan oikeusvertailevasti melkein mistä tahansa asiasta, Kimmo Nuotio kertoo.

– Suomalainen ja pohjoismainen rikosoikeusajattelu kiinnostaa kovasti Euroopan ulkopuolella piireissä, joissa pohditaan modernin oikeusvaltion rikosoikeuden tunnusmerkkejä. Näissä yhteyksissä huomaa meille itsestäänselvien asioiden tärkeyden, esimerkiksi miten suuri resurssi on meille se, että ihmiset voivat luottaa viranomaiseen. Viime aikojen erikoiset oikeusjutut kuten Jari Aarnion tapaus eivät vaikuta juuri horjuttaneen ihmisten luottamusta poliisiin, tuomioistuimiin ja viranomaisiin. Ihmiset näkevät ne lähinnä yksittäistapauksina eivätkä ajattele, että koko järjestelmä on mätä.

Hän näkee, että Suomessa on sellaisia henkisiä asenneresursseja, joiden avulla yhteiskunnassa pystytään käsittelemään myös ikäviä asioita kuten seksuaalirikoksia ja lapsiin kohdistuvia rikoksia. Esimerkiksi seksuaalisen ahdistelun kriminalisointi oli helppo tehdä, koska fyysisen koskemattomuuden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suoja on kaiken läpileikkaava lähtökohta. Monessa maassa sen sijaan nähdään, ettei valtio voi puuttua esimerkiksi lasten ruumiilliseen kurittamiseen tai muuhun perheen sisäiseen väkivaltaan. Pohjoismaiseen ajatteluun ei myöskään kuulu korostaa rangaistuksen ankaruutta vaan symbolista viestiä sallitun ja kielletyn rajoista. Pohjoismaissa uskotaan siihen, että väärinkäyttäytyneet ihmiset voivat toimia tulevaisuudessa paremmin, jos heitä siihen tuetaan.

Kimmo Nuotio on pitkään ollut mukana Kiina-yhteistyössä. Hän pitää tärkeänä, että kiinalaisilla tutkijoilla ja vaikuttajilla on kansainvälistä vertailukohtaa rikosoikeudesta, muualtakin kuin monelle tutusta opiskelumaasta Yhdysvalloista. Kiinalaiset eivät kuitenkaan pidä oppimestareista ja asioista on parempi käydä dialogia.

– Viestini siellä on se, että valtiovallan pitäisi luottaa enemmän omiin kansalaisiinsa ja uskaltaa vähentää kontrollia. Kiinassa rikosoikeus on valtion vallankäytön väline ja kontrollin ajatellaan vaikuttavan rikollisuuteen. Olen yrittänyt tuoda esille, että yhteys on paljon vaikeampi.

Nuotio arvioi, että Kiinan oikeusjärjestelmässä on tapahtunut viime aikoina hentoja muutoksia. Edelleen Kiina on ylivoimaisesti maailman johtava kuolemanrangaistuksen soveltaja, mutta sen käyttöä on rajoitettu lähinnä väkivaltarikoksiin. Lisäksi Kiinassa on poistettu eräänlainen hallinnollinen pakkotyörangaistus ja pohditaan vankeuden vaihtoehtoja ja kokeillaan paikoin yhdyskuntapalvelua.

EU ei ole murtanut rikosoikeuden selkärankaa

Professori Kimmo Nuotio tähdentää, että Euroopassakin pohjoismainen lähestymistapa rikosoikeuteen koetaan viisaaksi. Suomessa oltiin 1990-luvulla kovin huolissaan siitä, että Euroopan unioni jyrää rikosoikeutemme. Nyt kokemusta on saatu, eikä EU ole kääntänyt rikosoikeutemme perusnäkemystä, hän arvioi. Sääntelyitä on tullut järjestäytyneeseen rikollisuuteen, terrorismiin ja erilaisiin rajat ylittäviin tilanteisiin, mutta Suomen asettuminen eurooppalaiseen kehikkoon ei ole ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin ennakoitiin.

– Huolet eivät ole kokonaan pois, mutta komissio ja Euroopan toimijat ovat koko ajan oppineet enemmän pohjoismaisen rikosoikeuden ominaisluonteesta. Esimerkiksi talousrikossääntelyn kehittämisessä Pohjoismaat ovat olleet edistyksellisiä. Pitää myös nähdä, että Euroopan unionissa perus- ja ihmisoikeusasiat ovat vahvistuneet ja EU:n perusoikeuskirjan merkitys kasvanut. Nämä asiat ovat tuoneet parempaa sisäistä tasapainoa EU:n katsantomalliin.

Aivan viimeaikaisesta kansallismielisestä kehityksestä Puolassa ja Unkarissa ja oikeusvaltion tilasta Itä-Euroopassa Nuotio on huolissaan. Hallitukset ovat pyrkineet vaikuttamaan jopa tuomioistuimiin ja niiden kokoonpanoihin. Suomeakin jo koskettaa se, kuinka riippumattomia tuomioistuimet näissä maissa ovat.

– Kun olemme tehneet yhteistä eurooppalaista sääntelyä, kuten eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja muita instrumentteja, emme voi enää sallia, että järjestelmän piirissä olisi sellaisia viranomaisia tai tuomioistuimia, jotka eivät voisi toteuttaa itsenäisesti unionin oikeuden periaatteita.

Oikeuden digitalisaatio etenee

Merkittävä tulevaisuuden kehityssuunta on oikeuden digitalisaatio. Nuotion mukaan jopa 30 vuotta on puhuttu siitä, voiko tietokone toimia tuomarina, ja pohdittu oikeusinformatiikkaa eli miten oikeudellinen tieto järjestetään uudelleen. Nyt tähän on tulossa välineitä kuten semanttinen Finlex. Se mahdollistaa työkalujen kehittämisen, joilla käyttäjä löytää tarvitsemansa tiedon aivan eri tavalla kuin nyt, jolloin tietoa pitää osata hakea täsmälleen tietyllä tavalla. Myös syyttäjänvirastojen ja tuomioistuinten sähköinen asianhallintajärjestelmä AIPA etenee.

– Tavoite oikeudellisten palvelujen kehittämisessä on tuoda niitä lähemmäs tavallista ihmistä, kun nyt ne on tavallaan tehty lakimiehille. Teknologiaan täytyy yhdistää palvelumuotoiluosaaminen eli palvelu pitää osata räätälöidä niin, että tavallinen ihminen ymmärtää järjestelmän järjen ja saa sitä kautta apua kysymyksiinsä, Nuotio korostaa.

– Tässä tapahtuu valtavan suuria asioita vaikkapa rangaistuskäytännön ohjaamisen suhteen. Nykyään rangaistuskäytäntöä on vaikea tietää eikä sitä ole helppo ohjata vain Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksillä. Mitä enemmän saamme materiaalia sähköisiin palveluihin, sitä enemmän meillä on välineitä, joilla oikeuskäytäntöä voidaan analysoida. Sitä kautta voimme saada ratkaisutoimintaan lisää yhdenmukaisuutta ja linjakkuutta. Tavallaan koko oikeus vähän muuttuu, kun tietoa järjestelmästä saadaan enemmän.

Ihmiset mukaan kehittämään palveluita

Helsingin yliopisto oikeustieteellinen tiedekunta on perustanut Legal Tech Labin oikeusteknologiaa kehittämään. Yksi esikuva sille on yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston Legal Design Lab.

– Stanfordin kokeilussa palvelumuotoilu on keskeinen näkökulma ja asiakkaat on otettu mukaan miettimään palvelua. Esimerkiksi moniammatillinen tiimi on kohdannut vapautuvia vankeja ja tarkastellut heidän tarpeitaan digitaalisen palvelun avulla. Koska monet vapautuvat vangit eivät ole kovin oppineita, heille on pyritty esittämään mahdollisia polkuja myös kuvallisin keinoin. On mielettömän hienoa, että samalla kun Stanfordin yliopisto tekee avaruusajan automatisaatiotutkimusta, se miettii, miten näillä välineillä voidaan tukea vapautuvien vankien sijoittumista yhteiskuntaan.

Nuotion mielestä Suomessa pitäisi nähdä, että kun teknologiaan linkitetään palvelumuotoilu ja otetaan ihmiset mukaan suunnittelemaan, voidaan tehdä olla hyvinkin monenlaisia asioita. Hän ideoi, että esimerkiksi oikeusapua voitaisiin tehostaa rakentamalla palvelukarttoja ja muita välineitä, joiden avulla ihmiset pystyisivät hoitamaan osan asioista itsekin. Tai digitaalisten palvelujen avulla voitaisiin ehkäistä vaikkapa koulukiusaamista. Rikosseuraamusjärjestelmässä voitaisiin varmaankin hyödyntää digitaalisia välineitä rangaistusajan suunnitelmien teossa tai avoseuraamuspuolella. Lisäksi milleniaalit tulevat odottamaan tuomioistuimilta jonkinlaista sähköistä palvelua, kuten esimerkiksi verottajalta saa.

– Juuri oikeudellisten palvelujen tuottamiseen teknologia ja palvelumuotoiluosaaminen voisi tuoda laatua ja tehokkuutta. Suomessa ja Pohjoismaissa on sekä teknologian että palvelumuotoilun osaamista, mutta emme kuitenkaan ole olleet aivan hereillä ja näiden asioiden linkittäminen on jäänyt vajaaksi. Legal Tech Labimme ideana onkin heittää opiskelijat ympäristöön, jossa on ohjelmistoyhtiöitä, palvelumuotoiluihmisiä, asianajajia ja oikeushallinnon väkeä. Meidän pitää olla avaramielisiä ja ymmärtää, että jotakin tapahtuu ja on parempi olla itse tekemässä asioita kuin ostaa joku amerikkalainen ohjelma. Kehittävä ote antaa myös merkitystä työlle.

 
Julkaistu 15.12.2017
Sivun alkuun |