Päivi Honkatukia

Suomi 2117

Kuluvana Suomi 100 -juhlavuonna maamme on täynnään pohdintoja siitä, missä nyt olemme ja mihin suuntaan tulevaisuus meitä vie. Meneillään on monia maailmanlaajuisia murroksia, kuten ilmastonmuutos, kiihtyvä teknologinen kehitys tai digitalisoituminen. Niitä pidetään näkökulmasta riippuen uhkina tai mahdollisuuksina.

Globaalit muutokset vaikuttavat myös rikollisuuteen ja sen ehkäisyyn. Terrorismi tai kyberrikollisuus eivät rajoitu yhteen maahan. Myös kontrolli kansainvälistyy ja ylittää kansallisvaltioiden rajat. Toisaalta digitaaliset innovaatiot helpottavat esimerkiksi rikosten uhrien auttamista. Jo nyt on pystytty auttamaan sellaisia uhriksi joutuneita ihmisiä, jotka aiemmin ovat jääneet ilman tukea. Nuoret ovat yksi tällainen ryhmä.

Jatkuvan muutoksen ohella tulevaisuudessa voi nähdä myös pysyvyyttä. Sosiaalisten suhteiden ja hyvinvoinnin peruskysymykset eivät muuttune olennaisesti sadassa vuodessa. Näin arvioivat Jussi Ahokas ja Päivi Rouvinen-Wilenius 100visiota.fi -sivustolla, jossa eri alojen asiantuntijat esittelevät toiveitaan Suomesta vuonna 2117. Tulevaisuudessakin ihmisten hyvinvointia määrittävät materiaaliset resurssit, luottamuksen aste itseen ja yhteisöön sekä mahdollisuudet vaikuttaa omaan elinympäristöön. Näiden asioiden turvaamiseksi tarvitaan kirjoittajien mukaan kahta asiaa: ihmisten välistä solidaarisuutta sekä osallisuuden ja kuulumisen tunteiden vahvistamista.

Kriminaalipolitiikan näkökulmasta tämä tarkoittaa ensinnäkin työtä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat alttiita rikosten tekemiselle ja hyväksikäytölle. Eriarvoistumisen pysäyttäminen edellyttää globaalia solidaarisuutta ja ratkaisuja siihen, miten maapallon materiaaliset resurssit voitaisiin jakaa nykyistä oikeudenmukaisemmalla tavalla. On toisaalta huolehdittava myös siitä, ettei poliittisilla päätöksillä synnytetä globaalisti ulkopuolisia ihmisryhmiä, jotka eivät voi sotien, kriisien tai muiden syiden vuoksi elää synnyinmaassaan, mutta eivät ole tervetulleita muuallekaan. Tällaisessa heikossa asemassa olevien määrän lisääntyminen on kansainvälisen rikollisuuden kasvualusta.

Toiseksi on pidettävä huolta yhteiskunnallisesta luottamuksesta. Ihmisten on voitava elää arkielämäänsä ilman pelkoa joutua rikoksen uhriksi. Heidän on myös pystyttävä luottamaan siihen, rikokset käsitellään oikeudenmukaisesti. Pohjoismainen malli on osoittanut tässä voimansa, ja tätä mallia on syytä jatkossakin vaalia.

Luottamus pohjaa myös osallisuuteen, eli ihmisten tunteeseen siitä, että heidän mielipiteillään on väliä. Erilaisia kansalaisten kuulemismenettelyjä onkin jo kehitetty. Lisäksi on tarvetta olisi sellaisille dialogisen kohtaamisen menetelmille, joiden avulla maailman muuttumista ja eri ihmisryhmiä koskevia pelkoja ja ennakkoluuloja voitaisiin käsitellä rauhanomaisesti ja rakentavasti. Pelot ja huolet pitää ottaa vakavasti. Kuitenkin yhtä tärkeää on ymmärtää maailmaa myös oman viiteryhmän ulkopuolisista näkökulmista. Eri ihmisryhmien väliset dialogiset keskustelut voisivat onnistuessaan vahvistaa luottamusta ja tehdä tarpeettomiksi niin vihapuheen kuin turvallisuutta uhkaavat ääriliikkeet.

 
Julkaistu 15.12.2017
Sivun alkuun |