Riikka Kostiainen

Miten rikollisuus ja sen torjunta muuttuvat tulevaisuudessa?

Eri alojen asiantuntijat kantavat huolta eriarvoistumisen lisääntymisestä yhteiskunnassa, syrjäytymisestä ja asenneilmapiiristä. Rikollisuuden nähdään siirtyvän entistä enemmän verkkoon ja kansainvälistyvän. Rikollisuuden määrään nähdään vaikuttavan paljolti valvonnan määrän, jossa on myös omat haasteensa perusoikeuksien kannalta.

Rikosten ehkäisytyössä nähdään tarpeellisesti mm. yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kesken, eri alojen ihmisten kouluttaminen rikoksentorjunnan näkökulmista, dialogin lisääminen ja nuorten kuunteleminen, poliisin ennalta estävän toiminnan lisääminen ja teknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Haaste-lehti kysyi sähköpostitse eri alojen asiantuntijoilta arvioita rikollisuuden kehittymisestä Suomessa ja rikoksentorjuntatyön tarpeista noin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kyselyn saaneista (14) puolet ehti vastata siihen.

Rodeo / Value Stock Images


Teknologinen kehitys, kansainvälistyminen ja polarisaatio isoja trendejä

Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg:

1) Rikollisuuden muutoksia tarkasteltaessa nostetaan mielestäni usein esiin ilmiöitä, jotka yhteiskunnan "kriminologisessa toimintaympäristössä" voivat lopulta olla melko marginaalisia. Näinä aikoina nähdäkseni rikollisuuden määrään vaikuttavia tekijöitä on kolme:

– Teknologinen kehitys: mm. verkkorikollisuudessa olemme nähneet hyvin lyhyellä aikavälillä isoja muutoksia. Arvelen, että mm. verkkoteitse harjoitettava petosrikollisuus tulee yhä laajenemaan. Sen taustalla on järjestäytynyttä, teknisesti osaavaa ja hyvin organisoitua toimintaa. Yhden tekijän tai tekijäryhmän rikosten asianomistajamäärät saattavat olla kymmenissä tuhansissa. Myös verkkoteitse tapahtuva uhkailu ja kiristäminen ym. tulevat lisääntymään, samoin verkon välityksellä tapahtuva tai sitä hyödyntävä seksuaalirikollisuus.

– Kansainvälistyminen: kytkeytyy edelliseen; valtionrajoilla ei ole enää rikosten tekijöille merkitystä. Tulemme myös jatkuvasti näkemään ulkomaisperäisten liikkuvien rikollisryhmien toimintaa sekä järjestäytyneen rikollisuuden rajat ylittävää yhteistyötä.

– Yhteiskunnallinen polarisaatio ja lisääntyvä – osin tietoinen ja tavoitteellinen – syrjäytyminen. Kokemus on osoittanut, että päivittäisrikollisuudessa on tavanomaista, että tekijät ovat tavalla tai toisella marginalisoituneita. Voi siis olettaa, että laajeneva syrjäytyminen lisää arkirikollisuutta.

Toisaalta on useita merkkejä siitä, että yhteiskuntamme on yhä rauhallisempi ja turvallisempi. Hyvä taloustilanne, korkea työllisyysaste ja hyvä sosiaaliturvan taso myötävaikuttavat rikollisuustason mataluuteen.

2) Kyberrikollisuudesta puhutaan paljon, mutta se ei ole rikostyyppi vaan kertoo ainoastaan rikoksenteon välineestä. On selvää, että tietoturva-aukkoja hyödyntävä rikollisuus tulee yhä yleistymään. Periaatteessa verkkoteitse on nähdäkseni mahdollista tehdä lähes kaikkia niitä rikoksia mitä reaalimaailmassakin – jopa väkivaltaa.

Toisaalta en oikein jaksa uskoa esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tai niiden valmistelun merkittävästi lisääntyvän Suomessa. Ne jäävät yksittäistapauksiksi ja jää osin kyseenalaiseksi, onko kyse varsinaisesta terrorismista vaiko sinänsä tavanomaisista väkivallantekijöistä, jotka ovat saaneet vaikutteita median ja verkon välityksellä, mutta eivät omaa varsinaisesti yhteyksiä järjestäytyneisiin ryhmiin.

3) Kaikkein tärkeintä on pyrkiä rakentamaan ennakointivalmiuksia. Turvallisuusympäristö on eittämättä aiempaa kompleksisempi, ja rikollisuuden torjumiseksi on kyettävä hieman nykyistä pidempään ennakointiperspektiiviin, jotta viranomaisilla on valmistautumisaikaa vastata uusiin haasteisiin.

Erittäin tärkeänä pidän tietosuojan uudelleenarviointia: mm. terveysviranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten välinen tiedonvaihto on ehdottomasti mahdollistettava. Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtaja Eija Velitski on käyttänyt esimerkkeinä ns. Vilja-Eerikan tapausta sekä Helsingin Lönnrotinkadun yliajoa. Molemmat olisi voitu estää asianmukaisella tiedonvaihdolla. Usein tuntuu, että näistä keskusteltaessa kuvitellaan, että kansalaisten terveystiedot tulisivat sitten yleiseen jakeluun, mutta eihän tästä ole kyse: myös poliisilla on tiukka salassapitovelvoite.

4) Ensisijaista on ymmärtää, että osaamistarpeet monipuolistuvat. Meillä on toki mm. kansainvälisesti verraten huipputasoinen poliisikoulutus, mutta ei sillä ole mahdollista vastata esim. kyberrikollisuuden haasteisiin.

5) Teknologinen kehitys on ehdottomasti ensi sijassa voimavara, ja tarjoaa uusia ja tehokkaita työvälineitä myös rikosoikeusjärjestelmän käyttöön. Sen ohella teknologiseen kehitykseen tietysti liittyy haasteita, joihin on kyettävä vastaamaan riittävällä osaamisella. Olen viime aikoina nähnyt jännittäviä uusia sovelluksia, joissa mm. sosiaalista mediaa hyödynnetään rikosten ennalta ehkäisyssä. Niiden kehittäminen ja hyödyntäminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja valmiutta yhteistyöhön hyvin erilaisten toimijoiden kesken.

Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyötä lisää

Johtaja Risto Karhunen, Finanssiala ry:

1) Tulevaisuuden ennustaminenhan ei ole vaikeaa, mutta oikein ennustaminen on! Nopeitakin muutosvoimia voi ilmetä, kuten tapahtui 2015 maahanmuuttoaallon myötä. Rikollisuus siirtyy nopeaa vauhtia tietoverkkoihin. Niitä käyttäen tehdään hyvin monenlaisia ja suuruisia rikoksia. Rikolliset eivät ole tähänkään saakka paljoa välittäneet maiden rajoista yms., ja tämä trendi tulee korostumaan. Suomi on varsin vakaa ja turvallinen maa. Kohtalaisen hyvä sosiaaliturva on osaltaan taannut rikollisuustason pysyvän alempana kuin esim. muissa Pohjoismaissa.

2) Uusia ilmiöitä voi ilmetä, kuten olemme saaneet kokea kuluvan vuoden valepoliisiaallon myötä. Olemme säästyneet laajamittaiselta, kansainväliseltä omaisuusrikollisuudelta, toisin kuin esim. Ruotsi. Toivottavasti Suomi pysyy ei-houkuttelevana kohdemaana. Tietoverkkoja hyväksikäyttäen tullaan tekemään aiempaa enemmän mitä erilaisimpia petoksia, huijauksia, ja ehkä myös haittaohjelmien levittämistä, jopa aktivismia. Terrorismin uhka on olemassa, mutta uhka on matalampi kuin monessa muussa maassa. Uskon näin olevan tulevinakin vuosina.

3) Sisäisen turvallisuuden strategian jalkauttamisessa korostuu ennakointi. Siihen meidän pitää panostaa, ja tehdä se yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Meiltä puuttuu edelleen todellinen PPP (public private partnership), jossa viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteisenä päämääränä on strateginen päätöksenteko. Satunnainen ja jopa henkilöriippuvainen yhteistyö ei riitä, vaikka arvo silläkin on. Myös viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteisiin hankkeisiin pitää panostaa. Hyvä esimerkki tällaisesta on ajoneuvojen rekisterikilpien automaattiset lukulaitteet. Niillä on saatu hyviä tuloksia sekä rikostorjunnassa että liikenneturvallisuuden parantamisessa. Ilman vakuutusalan panostusta laitteita tuskin olisi saatu.

4) Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että heidän tekemänsä rikosilmoitukset käsitellään asianmukaisesti. Nykyinen toimintatapa, jossa esitutkintaa rajoitetaan ja lopetetaan mielestäni liikaa, on oikeusturvan ja kansalaisten sekä myös yritysten kannalta valitettava. Rikosten tutkinta vaatii erikoisosaamista ja tämä pätee myös päivittäisrikosten tutkintaan. Tutkintaresursseja on vähennetty liikaa. Ymmärrän kyllä hälytystehtävien hoidon tärkeyden. Rikostorjunta tarvitsee laajakatseisia tutkinnanjohtajia ja tutkijoita. Uutta ja jo käytettävissä olevaa teknologiaa tulee ottaa käyttöön, ja tässä viranomaisten tulisi tehdä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa.

5) Teknologian kehitys antaa myös paljon uusia mahdollisuuksia rikosten torjunnassa ja tutkinnassa. Tietoverkkorikosten torjunta ja tutkinta vaativat tietenkin erityisosaamista. Mutta myös tavanomainen omaisuusrikollisuus saattaa muuttaa muotoaan. Esimerkiksi nykyaikaiset ajoneuvot pitävät sisällään suuren määrän dataa, jota tulee osata hyödyntää niin liikennerikostutkinnassa kuin muussakin rikostutkinnassa.

Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa

Johtava asiantuntija Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto:

1) Yhteiskunnassa esiintyvien arvojen koventuminen uhkaa lisätä eriarvoistumista. Eriarvoistuminen lisää riskiä rikollisuuden kasvulle. Ulkopuolisuus koulutuksesta, työelämästä ja sosiaalisista suhteista heikentää kiinnittymistä yhteiskuntaan. Jos eriarvoisuus ja syrjäytyminen lisääntyvät, on todennäköistä, että myös rikollisuus kasvaa. Eriarvoistuminen lisää riskiä myös vihapuheen ja muun viharikollisuuden kasvulle. Yhteiskunnan digitalisoituminen vaikuttaa merkittävästi myös rikollisuuteen. Rikokset siirtyvät yhä enemmän verkkomaailmaan.

2) Rikosten siirtyminen verkkomaailmaan koskee monia eri rikostyyppejä, esimerkiksi talousrikoksia, yksityisyyden ja identiteetin suojaan liittyviä rikoksia, viharikoksia ja seksuaalirikoksia ja tietenkin tietoliikenteeseen ja -järjestelmiin suoraan liittyviin rikoksiin. Jos syrjäytyminen lisääntyy, on todennäköistä, että myös väkivaltarikokset ja mahdollisesti omaisuusrikokset lisääntyvät väestöryhmissä, joissa on paljon ulkopuolisuutta koulutuksesta, työelämästä ja muista yhteiskuntaan kiinnittymistä ylläpitävistä rakenteista.

3) On tärkeä muistaa, että hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Lapsuus, nuoruus ja vanhemmuus eivät toteudu tyhjiössä, vaan yhteiskunnan päätökset ja rakenteet vaikuttavat niihin olennaisella tavalla. Lasten ja nuorten arjen kasvuympäristöistä on pidettävä hyvää huolta. Yhteiskunnan perusrakenteiden tulee olla kunnossa, jotta tarpeen ilmaantuessa tukea voidaan antaa varhaisessa vaiheessa ja riittävästi. Lasten ja nuorten kannalta tärkeitä perusrakenteita ovat varhaiskasvatus, koulut ja oppilaitokset ja niiden oppilashuolto, vapaa-ajan palvelut sekä vanhemmuuden tuki eri muodoissaan. On myös kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota lasten ja nuorten kohtaamiseen. Palveluissa on oltava aikaa pysähtyä ja kuunnella lasten ja nuorta. Nyt esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä on paljon lapsia ja nuoria, jotka eivät saa riittävää tarvittavaa apua ja tukea. Nuorista aikuisista, jotka ovat joutuneet jäämään mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle, vain harva on saanut psykoterapiaa.

4) Yhä enemmän tarvitaan monialaista osaamista ja yhteistyötä. Hyvinvoinnin edistäminen ja ongelmien ehkäiseminen ovat parasta rikollisuuden ennaltaehkäisyä. Oikeuskasvatuksen vahvistaminen kouluissa ja oppilaitoksissa olisi myös tärkeä toimenpide. Monialaisesta yhteistyöstä hyvä esimerkki on koulujen ja poliisin yhteistyö, joka pitäisi elvyttää. Poliisien vierailut kouluissa osana oikeuskasvatusta tulisi palauttaa.

5) Rikosten ennaltaehkäisyn tulee olla nettimaailmassa. Nettipoliisitoiminta on hyvä esimerkki tästä. Kouluissa ja oppilaitoksissa tulee panostaa vahvasti mediakasvatukseen. Netti ja some ovat tärkeä osa lasten ja nuorten arkea. Lapsilla ja nuorilla tulee olla riittävät mediataidot, jotta he osaavat toimia netissä ja somessa niin, etteivät joudu siellä rikosten uhreiksi ja etteivät tietämättömyyttään tai ajattelemattomuuttaan itse syyllisty siellä rikoksiin.

Rikoksen uhrin tukeminen vähentää tulevia ongelmia

Toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg, Rikosuhripäivystys:

1) Syrjäytyminen ja paperittomuuden lisääntyminen heikentävät ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa. Ne voivat lisätä altistumista rikosten kohteeksi joutumiselle sekä lisätä rikolliseen toimintaan osallistumista, joskus myös siihen pakottamista, joka on yksi ihmiskaupan muodoista.

Alkoholipoliittiset ratkaisut vaikuttavat alkoholin käyttöön. Hallituksen kaavailema alkoholin myynnin vapauttaminen lähikaupoissa tulee todennäköisesti lisäämään alkoholin käyttöä, mikä voi vaikuttaa väkivallan ja rikollisuuden lisääntymiseen.

Asenneilmapiiri on kehittynyt viime vuosina huolestuttavaan suuntaan. Tämä on näkynyt vihapuheen ja viharikosten lisääntymisenä, vaikka kasvukehitys on 2016 tilastojen perusteella taittunut. Olennaista näiden rikosten ilmi tulemisessa on se, kuinka rikoksen uhrit uskaltavat ja motivoituvat tekemään rikosilmoituksia.

Mielenkiintoista on nähdä, miten yhteiskunnallinen keskustelu seksuaalirikoksista ja seksuaalisesta häirinnästä ja toisaalta seksuaalirikosten uhrien tukipalveluiden vahvistuminen ja esim. turvakotipaikkojen lisääntyminen tulevat näkymään rikosilmoitusten määrissä seksuaalirikoksten ja lähisuhdeväkivallan osalta. Voisi arvioida, että avoin keskustelu ja palveluiden parantuminen rohkaisevat rikosilmoitusten tekemiseen. Lähisuhdeväkivalta ja seksuaalirikokset ovat suurimmat rikostyypit Rikosuhripäivystyksen asiakastyössä, joten myös RIKUn palveluiden vahvistuminen voi vaikuttaa tähän kehitykseen.

2) On todennäköistä, että verkkoa rikollisuuden välineenä tullaan käyttämään yhä enemmän. Mitä enemmän ihmiset toimivat ja kaupankäynti tapahtuu verkossa, sitä todennäköisemmin se on myös rikollisen toiminnan alusta. Myös rikosten tekemisen helppous verkossa saattaa lisätä rikollisuutta. Toisaalta verkkorikosten torjumiseen on tänä päivänä enemmän myös osaamista ja keinoja. Rikosuhripäivystyksen chat-palvelussa näkyvät nuorten lisääntyneet kysymykset verkossa tapahtuvista rikoksista, esimerkiksi kuvien jakamisesta, seksuaalisesta häirinnästä ja identiteettivarkauksista.

Myös haavoittuvassa asemassa oleva ihmisten hyväksikäyttö tulee lisääntymään ja jo nyt työssämme näkyy paperittomien ihmisten lisääntynyt hyväksikäyttö työmarkkinoilla. Pahimmillaan kyse on ihmiskaupasta, jota esiintyy Suomessa erilaisissa muodoissa. Ihmiskaupparikosten lisääntyminen viranomaisten tilastoissa saattaa nousta myös sen vuoksi, että ilmiötä opitaan tunnistamaan paremmin. Kansalaisjärjestöjen tekemä kehittämistyö ja koulutukset ovat levittäneet tietoa ihmiskaupasta ja sen tunnistamisesta.

Ikäihmisten erilainen hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu tulee todennäköisesti lisäämään. Sairaudet, toimintakyvyn heikkeneminen ja riippuvuus toisista ihmisistä altistavat taloudelliselle hyväksikäytölle.

3) Tärkeää on syrjäytymisen ehkäiseminen, paperittomuuden kasvun katkaiseminen, suvaitsevan asenneilmapiirin vahvistaminen, sellaiset alkoholipoliittiset päätökset, jotka eivät lisää alkoholin käyttöä, turvatoimet verkossa toimimiseen ja ikääntyneiden tietoisuuden lisääminen hyväksikäytön mahdollisuuksista. Myös avoin keskustelu ja tiedottaminen on tärkeää, jotta rikokset osataan tunnistaa ja uhrit rohkaistuvat hakemaan apua ja neuvoja.

Samaan aikaan on lisättävä tietämystä rikoksen uhrien tukipalveluista, jotta ihmiset löytävät palvelut ja ammattilaiset osaavat ohjata ihmiset palveluiden piiriin. Tukipalvelut ovat tärkeitä rikoksen uhrien selviytymisen kannalta, oikeusturvan toteutumiseksi ja vahinkojen minimisoimiseksi. Tuen saanti vaikuttaa myös siihen, miten ihminen myöhemmin elämässä reagoi ja käyttäytyy ja voi vähentää esimerkiksi väkivallan käyttämistä ratkaisuna konfliktitilanteissa.

4) On tärkeää sisällyttää tietoisuutta rikosten ennaltaehkäisystä eri alan ihmisten osaamiseen. Tätä työtä tulisi tehdä paikallistasolla kunnissa ja eri palveluissa. Esimerkiksi vaikeasti oireilevien nuorten ohjaaminen riittävän avun piiriin vähentää ongelmia myöhemmin elämässä.

Rikoksen uhreille ja rikoksen tekijöille suunnatut korjaavat tai ennaltaehkäisevät erityiset palvelut tuskin tulevat koskaan täysin vastaamaan tarpeeseen. Näitä teemoja tulisi sisällyttää kaikkien ammattiin opiskelevien koulutuksiin. Tietoisuuden ja osaamisen lisääntyessä asioihin voidaan vaikuttaa varhaisemmassa vaiheessa, jolloin mahdollisia vahinkoja voidaan minimoida tai estää kokonaan.

Poliisin ennalta estävä toiminta on tärkeää, kun halutaan luoda yhteyksiä vähemmistöryhmiin, lisätä luottamusta poliisin toimintaan ja kehittää yhteistyötä järjestökentän ja poliisin välillä. Tällä tavalla voidaan lisätä ennakointia, varhaista reagointia ja keskinäistä luottamusta.

Yksi esimerkki luottamuksen rakentamisesta on niin sanotun palomuurin rakentaminen tilanteissa, joissa paperiton rikoksen uhri ei uskalla tehdä rikosilmoitusta, koska pelkää sen johtavan maasta poistamiseen. Palomuurilla tarkoitetaan järjestelmää, jossa rikosilmoituksen voi tehdä ilman, että paperittomana oleskeleva henkilö otetaan säilöön tai että maasta poistaminen käynnistyy.

5) Uhrien parissa tehtävässä työssä voidaan hyödyntää tekniikkaa monin eri tavoin. Esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen chat-työ on osoittautunut hyväksi ja tehokkaaksi tavaksi tarjota tukea ja neuvontaa osalle rikoksen uhreista. Sen avulla tavoitetaan muita palveluita paremmin nuoria rikosuhreja. Verkkoalustaa voidaan käyttää myös ryhmäpohjaisessa tukityössä, esimerkiksi vertaisryhmätoiminnassa. Monelle on tärkeää saada apua anonyymisti, mikä usein myös rohkaisee hakeutumista henkilökohtaisemman tuen piiriin, kun luottamus on syntynyt palveluntuottajaan. Videoyhteyden avulla voidaan tarjota henkilökohtaista palvelua haja-asutusalueilla asuville henkilöille tai heille, joiden muusta syystä on vaikea päästä palvelupisteeseen. Tukipalveluiden verkkosivuilla voidaan laatia erilaisia tietopaketteja, testejä ja kyselyitä, jotka antavat tietoa siitä, miten omalla toiminnallaan voi ehkäistä rikoksen uhriksi joutumista, ja jotka auttavat tunnistamaan onko joutunut tai joutumassa rikoksen kohteeksi.

Syrjäytettyjen osallisuutta on parannettava

Tutkija Jouko Karjalainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos:

1) Jos kotouttaminen ei onnistu nykyistä paremmin, on pelättävissä maahanmuuttajien rikollisuuden kasvu. Erityisen tärkeää on heidän mahdollisuutensa päästä nopeasti työelämään.

2) Ilmitulevien talous- ja etenkin verorikosten määrä tulee kasvamaan, mikäli media ja myös viranomaiset niin tahtovat. Kyse on kuitenkin enemmänkin näiden rikosten tuleminen julkisuuteen, ei välttämättä niiden lisääntyminen nykyisestä.

3) Maahanmuuttajien ja muiden syrjäytettyjen ryhmien työllistyminen ja muun osallisuuden vahvistaminen. Kyse on siis ensi sijassa kohtuullisen riittävän toimeentulon turvaamisesta, mikä varmimmin tapahtuu ansiotulojen avulla. Lisäksi tarvitaan mahdollisuuksia osallisuuteen kannattelevissa yhteisöissä ja tunnetta mahdollisuuksistaan vaikuttaa omiin valintoihinsa. Islannin ja Suomessa Icehearts-toiminnan esimerkit näyttäisivät viittaavan siihen, että juuri poikien osalta urheilulla voi olla suurikin merkitys.

4) Hyvin monenlaista, etenkin nuorten kohdalla tulisi saada lisää heidän maailmaansa tuntevia ohjaajia, valmentajia, mentoreita ja opettajiakin. Jo vankilassa olevien ja olleiden kohdalla kyse on ehkä vieläkin tarkemmasta valikoinnista, löytää jo yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneille mahdollinen väylä takaisin(päin).

5) Valvonnan välineet tulevat lisääntymään ja monipuolistumaan. Sillä on eittämätön kaksoisvaikutus: erityyppinen valvonta lisää kiinnijäämisriskiä ja toisaalta siirtää osan rikollisuudesta valvonnan tavoittamattomiin. Jälkimmäisestä vakavana esimerkkinä on vaikkapa TOR-verkko. Yhteydenpitomahdollisuuksien kehittyminen on syytä nähdä mahdollisuutena, samoin kuin sosiaalisen median kautta tapahtuva joukkomittaisempi rikollisuuteen ja päihdekäyttäytymiseen vaikuttaminen. A-klinikkasäätiön Päihdelinkki on tässä asiassa klassikko.

Näköalattomuus voi lisätä rikollisuuden riskiä

Setlementtiliitto (liiton näkökulmat koonnut asiantuntija Regina Järg-Tärno):

1) Suurin ongelma rikollisuudenkin suhteen ovat ihmisten toimeentulo-ongelmat ja työttömyys, jota aiheuttavat työelämän muutokset ja työn siirtyminen muualle. Ylivelkaantuminen voi johtaa epätoivoisiin rikollisiin ratkaisuihin ja ylipäätään näköalattomuus voi lisätä riskin ottoa rikosten suhteen. Joissakin perheissä koetaan köyhyyttä ja osattomuutta jo useassa sukupolvessa, minkä vuoksi lastensuojelun keinojen lisäksi tarvitaan esimerkiksi tasavertaisia harrastusmahdollisuuksia lapsille. Polarisoituminen ja vihan lietsominen yhteiskunnassa lisää viharikoksia, myös auttajiin kohdistuvia. Vihan ja pelon ilmapiiri voi vähentää ihmisten halua puuttua rikoksiin. Yhteiskunnan väestörakenteen muotoutuminen ja ikääntyminen vaikuttavat myös rikollisuuteen, esimerkiksi ikäihmiset voivat altistua rikollisuudelle, jos heillä ei ole suojaavia tukiverkkoja. Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit ja nälänhätä sekä sodat ja vaino voivat ajaa ihmismassoja nopeastikin liikkeelle ja tarvitaan pitkäjänteisiä ratkaisumalleja, jotteivat nämä ihmiset joudu rikollisten hyväksikäyttämiksi tai ajaudu rikolliseen toimintaan. Setlementtiliikkeen näkökulmasta huolestuttavat yhteiskunnan muutokset, jotka uhkaavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja hyvää ihmisarvoista elämää.

Rikollisuuden määrään luonnollisesti vaikuttaa, kuinka paljon resursseja kohdennetaan rikollisuuden kontrolliin ja valvontaan sekä millaisia lainsäädännön muutoksia tulevaisuudessa tulee. Myös uhrien haluttomuus ilmoittaa rikoksista voi lisääntyä ja vääristää rikostilastoja. Tätä voi lisätä viranomaisten haluttomuus tutkia tiettyjä rikoksia tai kyseenalaistaa uhrien kokemuksia, mistä olemme toiminnassamme haavoittuvien ihmisten parissa huomanneet jo vähän merkkejä.

2) Korruptiorikollisuuden lisääntymiseen on riskejä vallan, luottamuksen ja päätöksenteon harmailla alueilla, minkä vuoksi avoimuutta tarvitaan lisää. Myös huumerikollisuus voi muuttaa muotoaan ja huumeiden käyttö lisääntyä vastauksena sekä pahaan että hyvään oloon ja työtehokkuuden lisääntymiseen. Teknologian kehitys voi altistaa hyväuskoiset tai osaamattomat ihmiset rikoksen uhreiksi. Siksi tarvitaan koulutusta ja mahdollisuuksia hoitaa asiansa myös muuten kuin verkossa.

3) Tärkeintä on kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen toteuttaminen. Setlementtityön näkökulmasta se tarkoittaa työmme jatkamista, tehostamista ja resursointia. Yhteiskuntarauhan kannalta tärkeimpiä asioita ovat ihmisten toimeentulon turvaaminen ja uudentyyppiset ratkaisut työttömyyden ja työllisyyden välimaastoon, auttamisen ja empatian vahvistaminen yhteiskunnassa, kuuntelemisen ja dialogin taidot, koulutusmahdollisuudet kaikenikäisille ja erilaisten oppijoiden tarpeiden huomiointi, viihtyisien ja yhteisöllisten asuinympäristöjen kehittäminen, jalkautuvan yhteisösosiaalityön, etsivän ja tukevan nuorisotyön ja sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisen työn lisääminen sekä yhteiskunnallisen yrittäjyyden lisääminen.

4) Rikoksenehkäisytyössä tarvitaan tietoa ja kokemusta syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten arjesta. Kokemustemme mukaan parhaat ratkaisut saadaan, kun ihmiset saavat itse määritellä ja ratkaista ongelmiaan. Ruohojuuritasolla toimivien kansalaistoimijoiden äänen ja asiantuntijuuden kuunteleminen on tärkeää.

5) Teknologia tarjoaa hyvät mahdollisuudet rikosten ennaltaehkäisyyn ja ennen kaikkea selvittämiseen, mutta samalla se tuo riskejä ihmisten vapauksien ja oikeuksien kannalta. Teknologiset ratkaisut torjuvat erityisesti arkirikollisuutta, jota ihmisten selviytymispaineet lisäävät. Vapaaehtoiskentällä huolettaa teknologian käyttö esimerkiksi paperittomien auttajien seurantaan. Teknologian ja tietojen väärinkäytön mahdollisuudet myös viranomaistoiminnassa pitää pystyä sulkemaan pois.

Jatkuuko rikollisuuden laskutrendi?

Jyri Paasonen, OTT, dosentti, tutkijatohtori, turvallisuusalan yrittäjä:

Suomessa poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärä suhteutettuna asukaslukuun on laskenut huippuvuoden 1990 noin tuhannesta rikoksesta vuoden 2014 alle 800 rikokseen 10 000 asukasta kohden. Erityisesti henkirikokset ja varkaudet ovat vähentyneet selvästi. Havainnot rikollisuuden laskutrendistä ovat samankaltaisia lähes kaikissa länsimaissa. Kun 1960–1980-luvuilla väkivalta ja omaisuusrikokset vielä kasvoivat, 1990-luvulle tultaessa ne kääntyivät laskuun. Ilmiötä on pyritty selittämään haasteeksi kriminologian kansainvälisellä kentällä, mutta yksimielisyyttä ei ole siitä, mikä on todella aiheuttanut rikollisuuden laskun.

Tutkijat etsivät tyypillisesti syitä kontrollipolitiikan osa-alueista, kuten ankarammista rangaistuksista ja poliisin toiminnan tehostumisesta. Osa tutkijoista etsii syitä yhteiskunnan olosuhteista, kuten talouden suhdanteista, tulonjaosta ja väestörakenteen muutoksista. Englantilainen professori Graham Farrell tutkimusryhmineen on valtavirrasta poiketen korostanut yksityisen turvallisuusalan kasvun merkitystä ja turvallisuusteknologian kehitystä. Farrell, Tilley ja Tseloni (2014) käsittelevät artikkelissaan turvallisuushypoteesiksi (security hypothesis) nimettyä teoriaa ja siitä kumpuavaa selitystä. He osoittavat kiistattomasti, että turvallisuusteknologia vaikuttaa mm. autovarkauksien ja autoista varastamisen vähenemiseen. Tilastot osoittavat, että tilaisuus tekee varkaan -tyyppiset autovarkaudet lähtivät 1990-luvun alussa nopeasti laskuun sen jälkeen, kun Isossa-Britanniassa ja Australiassa ajonestolaitteet yleistyivät. Ammattimaisemmin tehtyjen autovarkauksien väheneminen on kuitenkin ollut hitaampaa. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että kehittyneempi turvallisuusteknologia on estänyt nimenomaan nuorten ja vähemmän taitavien varkaiden toimintaa.

Vaikka asiaa ei ole yhtä tarkasti tutkittu Suomessa, kehitys vaikuttaa olleen samankaltaista täälläkin. Johtopäätösten vetämistä vaikeuttaa lainsäädännön ja rikosnimikkeiden muutokset, mutta kiistatonta on, että autovarkaudet ovat laskeneet Suomessakin koko 2000-luvun. Turvallisuushypoteesia kannattavien tutkijoiden mukaan erityisen selvästi turvallisuusteknologian merkitys on näkynyt myös asuntomurtojen ja myymälävarkauksien vähenemisenä. Farrell ja kumppanit myöntävät silti, että väkivaltarikollisuuden laskua turvallisuusteknologia ei yksiselitteisesti selitä. Tutkimusryhmä nostaakin esiin mahdollisuuden, että omaisuusrikosten väheneminen olisi epäsuorasti vähentänyt myös väkivaltaa.

Toinen mielenkiintoinen trendi on verkkorikollisuus ja siihen liittyvät rikoksentorjunnan sekä tutkinnan haasteet. Verkkorikollisuuden tutkimiseen tarvitaan uusia menetelmiä ja tekniikkaa todistelun pohjaksi. Tarvitaan ihan uudenlaista osaamista ja ymmärrystä verkkorikollisuudesta. Lisäksi perinteinen rikollisuuskin siirtyy entistä voimakkaammin verkkoon. Tästä hyvänä esimerkkinä on kryptomarkkinat, jossa käydään huumekauppaa. Lisäksi sieltä voi ostaa esimerkiksi hakkerointipalveluita tai arkaluonteista tietoa.

 
Julkaistu 15.12.2017
Sivun alkuun |