Päivi Honkatukia

Rankaisemisen oikeutus

Rikoksista rankaisemista perustellaan monin tavoin. Rangaistus voidaan nähdä kostona moraalittomasta teosta. Rankaiseminen on usein myös uhrin kokeman vääryyden julkista tunnustamista ja yleisen moraalin ohjaamista. Lisäksi rangaistuksilla on sosiaalistavia tai kasvatuksellisia tehtäviä: tekijälle halutaan opettaa yhteisiä pelisääntöjä ja hänen halutaan sisäistävän jaetut normit. Rangaistukset ovat joskus keino hoitaa rikollisen käyttäytymisen taustalla olevia ongelmia. Samalla rikoksentekijän eristäminen vankeuteen voi olla muiden ihmisten suojelua pahantekijältä.

Rankaisemisen oikeutusta ja luonnetta on pohdittu vuosituhansia. Silti vieläkään ei ole yksiselitteistä vastausta sille, miksi rankaisemista pidetään oikeudenmukaisena tapana vastata poikkeavaan käyttäytymiseen, vaikka käytännössä se merkitsee usein kärsimyksen tuottamista rangaistuksen kohteelle. Tässä teemanumerossa pureudutaan monipuolisesti tähän problematiikkaan.

Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana suomalaisessa rikosoikeudessa ovat vahvistuneet humaanin ja rationaalisen kriminaalipolitiikan periaatteet. Vankilukua on saatu pienennettyä ja vaihtoehtoisia rikosseuraamuksia on kehitetty. Hienosta menestystarinasta huolimatta emme saa tuudittautua uskomaan, että kaikki on hyvin.

Tämän numeron artikkeleissa todetaan, että eriarvoisuuden lisääntyminen ja sen myötä koveneva kontrolli ja rangaistusten kiristäminen vaikuttavat olevan globaalisti vahvistuvia ja sinällään huolestuttavia trendejä.

On myös tärkeää analysoida, ketkä joutuvat tällaisen kovenevan kontrollin kohteeksi. Globaalissa maailmassa liikkeellä olevat ihmiset ovat yksi tällainen ryhmä. Monet ovat lähteneet kotimaistaan köyhyyden tai kriisien vuoksi tai paremman elämän toiveissa. Heidän määränsä on lisääntynyt voimakkaasti samaan aikaan, kun liikkuvuutta ja kansallisvaltion rajoja pyritään kontrolloimaan yhä voimakkaammin.

Kriminologit käyttävät käsitettä "crimmigration" prosessista, jossa kansallisvaltioiden kiristyvä suhtautuminen maahanmuuttoon yhdistettynä turvapaikkapolitiikan tiukennuksiin johtaa siihen, että jotkut ihmisryhmät määritellään ei-haluttaviksi ja heidän oleskelunsa maassa kriminalisoidaan. Tavoitteena on palauttaa heidät lähtömaihinsa. Nämä ihmiset eivät aina koe voivansa elää syntymämaassaan, mutta eivät ole myöskään tervetulleita maihin, joihin he ovat hakeutuneet. Globalisoituvassa maailmassa rankaiseminen onkin saamassa uusia ulottuvuuksia, joita on tärkeä tunnistaa pohtiessamme rangaistusten oikeutusta.

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |