Ari Hirvonen

Kukaan ei ole laiton

Kolumnissa arvioidaan tiukentuneen turvapaikkapolitiikan vaikutusta suomalaisen oikeusvaltion perustaan.

Mafiaa vastaan aiemmin taistelleen Palermon pormestari Leoluca Orlando kamppailee tänään maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolesta. Hän haluaa poistaa oleskeluluvat kokonaan, koska kenellä tahansa tulee olla oikeus valita asuinpaikkansa. "On ihmisoikeus päättää, mikä on kotimaasi", Orlando sanoo. Siksi hän ei kutsu Palermoon pakenevia turvapaikanhakijoita, jotka hän pyrkii henkilökohtaisesti ottamaan vastaan, siirtolaisiksi vaan palermolaisiksi. (HS 9.7.2017)

Pormestarin humaani ja oikeudenmukainen turvapaikkapolitiikka on jyrkässä ristiriidassa, ei vain muukalaisvastaisen, vaan myös kansantaloudellisiin ja poliittisiin välttämättömyyksiin vetoavan yhtenään kovenevan, "tolkun", turvapaikkapolitiikan kanssa.

Orlandolle kukaan ei ole laiton. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Ainoa ero on, että joiltakin puuttuu paperit. Tämä on vastakkain EU:ssa ja Suomessa omaksutun terminologian kanssa, jossa määrätietoisesti puhutaan laittomasti maassa oleskelevista. Maahanmuuton ministerityöryhmän joulukuussa 2016 hyväksymä Toimenpidesuunnitelma laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan peräti kehottaa välttämään termiä "paperiton": "Tässä yhteydessä yleisesti käytetyn termin ’paperittomat’ käyttöä tulee välttää."

Paperittomuuden kriminalisointi

Termi "laiton" jo itsessään sulkee kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneet yhteiskunnasta osattomuuteen. "Laiton maassa oleskelu" liittyy läheisesti termeihin "rikollinen", "piittaamaton", "vaarallinen", "uhkatekijä" ja "turvallisuusriski". Laittomuuden leiman käyttö onkin tietoista eriarvoisuutta lisäävää vallankäyttöä. Leimaava kielenkäyttö on ensimmäinen askel paperittomuuden kriminalisoinnissa. Sitä leimaa joutuvat kantamaan paperittomien lisäksi kaikki turvapaikanhakijat. Jokainen turvapaikanhakija on nimittäin potentiaalinen laittomasti maassa oleskeleva, tarkkailun, kontrollin ja rangaistuksen kohde.

Ulkomaalaislain 185 § mukaan ulkomaalaisrikkomuksesta tuomitaan ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa, viisumia tai matkustusasiakirjaa. Kuluvan vuoden keväänä poliisi ryhtyi sakottamaan aiempaa aktiivisemmin kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita samalla kun paperittomien määrä lisääntyi. Tämä käytäntö, johon poliisin ei ole mielekästä kohdentaa resursseja, lisää kriminalisoivaa leimaamista sekä pakottaa paperittomat entistä enemmän maan alle. Vaikkei etnistä profilointia tapahtuisikaan (ja tässä luottaisin poliisin ammattitaitoon), niin paperittomat pelkäävät joutuvansa kiinni otetuiksi henkilöllisyyden selvittämiseksi. Paperittoman on siksi oltava entistä näkymättömämpi julkisessa tilassa, joka koetaan riskin paikkana. Näkymättömyys puolestaan lisää paperittomien syrjäytymistä. Epävarmuus, pelko, ahdistus ja huoli kasvavat entisestään samalla kun liikkumisvapaus rajoittuu.

Tiukentuva viranomaiskontrollikaan ei vaikuta riittävän. Ulkomaalaislainsäädäntöä tulisi nimittäin kehittää niin, että ulkomaalaislain rikkomusten tutkintaa tehostetaan. On selvitettävä onko ulkomaalaisrikkomuksesta ainoaksi seuraamukseksi säädetty sakko "rikkomusten vakavuutta kaikissa tapauksissa ja onko asteikkoja tässä valossa syytä muuttaa". Paperittomia voitaisiin pahimmassa tapauksessa siirrellä säilöönottokeskusten ja vankiloiden välillä. Vankeusrangaistus – olipa se ehdollinen tai ehdoton – ei ole pelkästään epäoikeudenmukainen. Se loukkaisi räikeästi rikosoikeudellista suhteellisuusperiaatetta. Taloudellisesti siinä ei olisi mitään mieltä.

Paperittomien sulkeminen ulos yhteiskunnasta

Kriminalisointi on vain yksi osa paperittomien moninkertaista ulossulkemista suomalaisesta yhteiskunnasta ja hyvinvoinnista. Vastaanottopalvelut lakkaavat suoraan lain nojalla eikä valituskelpoista hallintopäätöstä edes tarvitse tehdä. Maahanmuuttoviraston ohjeiden (2016) mukaan turvapaikanhakijalle "on korostettava sitä, että’ hänen on määräajan kuluessa poistuttava vastaanottokeskuksesta ja palattava lähtömaahansa". Vastaanottokeskuksesta poistumista vastustavan paperittoman tilanteessa otetaan yhteyttä hätäkeskukseen, joka välittää tehtävän poliisille.

Hätämajoitus toimii puutteellisesti ja on pitkälti kiinni hyväntekeväisyydestä, mikä ei ole pohjoismaisen hyvinvointivaltion tapa huolehtia heikompiosaisista. Terveydenhoitopalveluja paperittomille tarjoavan Global Clinic on joutunut hoitamaan hätämajoituksen ulkopuolelle jääneiden vakaviakin paleltumia. Paperittomien turvallinen työllistyminen on tehty mahdottomaksi. Lainsäädäntö sysää heidät häikäilemättömien työnantajien hyväksikäytettäväksi huonosti palkattuihin töihin ja orjamaisiin olosuhteisiin. Työlainsäädännöllä ei ole käytännössä merkitystä paperittomien kohdalla. Työpaikkatarkastusten tekemistä riskiprofiloinnin perusteella halutaan tehostaa entisestään.

Paperittomilla ei ole oikeutta julkiseen terveydenhuoltoon. Yhdistyneiden kansakuntien rotusyrjinnän vastainen komitea piti toukokuussa 2017 Suomea koskevassa loppupäätelmässä ongelmana, että paperittomille on tarjolla vain kiireellistä hoitoa. Suomen tulisi YK:n komitean mukaan ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta paperittomille turvataan toimivat mahdollisuudet päästä edullisiin ja riittäviin terveydenhuoltopalveluihin.

Oikeusturvan heikentäminen

Vieraanvaraisuuden, välittämisen, huolenpidon, osallistuttamisen, työllistämisen, sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden ja kotouttamisen sijasta paperittomien kontrollia, ulkomaalaislain turvaamistoimia ja oleskeluoikeuden selvittämistä pyritään tehostamaan.

Kiristyvää kontrollia ja kriminalisointihalua perustellaan paperittomien määrän lisääntymisellä. Paperittomat ovat siten ongelma ja sen aiheuttaja, vaikka heidän kasvava määrä johtuu Suomen hallituksen suvaitsemattomasta turvapaikkapolitiikasta, ulkomaalaislain kiristyksistä ja Maahanmuuttoviraston (Migri) tiukentuneista maalinjauksista sekä lisääntyneistä kielteisistä päätöksistä. Esimerkiksi sisäisen paon mahdollisuutta on käytetty perustuslain ja kansainvälisten sopimusten palautuskiellon vastaisella tavalla ja vainon käsitettä on tulkittu mahdollisimman suppeasti. Ulkomaalaislakia ei tulkita perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti. Samalla perustuslain turvaaman oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämää oikeusturvaa on kestämättömästi heikennetty. Valitusaikoja on lyhennetty, ilmainen oikeusapu turvapaikkapuhutteluissa on poikkeus ja oikeusavustajille annetaan asiakohtaiset palkkiot täsmällisen tuntilaskutuksen sijasta.

Osa kielteisen päätöksen saaneista katoaa mieluummin kuin tulee palautettaviksi pakolla maahan, jossa he ovat vaarassa joutua vainon ja väkivallan kohteiksi. Lisäksi osa turvapaikanhakijoista pakotetaan paperittomiksi, koska palautusprosessit ovat ruuhkautuneet ja säilöönottokeskukset ovat täynnä. Ratkaisu ei tietenkään voi olla säilöönottokeskuspaikkojen määrän lisääminen, jolloin kielteisen päätöksen saanutta rangaistaisiin viranomaisten toiminnan aiheuttamista ruuhkista tai sitä käytettäisiin kiristyskeinona vapaaehtoiseen paluuseen.

Lainsäädäntö ja perus- ja ihmisoikeudet turvaavat pakolaisten oikeuksia, mutta ne ovat merkityksettömiä, jos paperittomat eivät vetoa niihin pelosta. Perus- ja ihmisoikeusvaateen tai vaateen muiden subjektiivisten oikeuksiensa toteuttamisesta esittänyt paperiton joutuu helposti tuomituksi ulkomaalaisrikkomuksesta, otetuksi säilöön ja karkotuksi pakolla maasta. Haavoittuvassa asemassa olevien paperittomien oikeusvaade muuttuu viranomaisten korvissa karkotusperusteeksi. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen vesitetään näin ankaran turvapaikkapolitiikan nimissä.

Yhdessä tiukentuneen turvapaikkapolitiikan ja turvapaikanhakijoiden oikeusturvan heikentämisen kanssa paperittomien kriminalisointi ja ulossulkeminen rapauttavat suomalaisen oikeusvaltion perusteita riistämällä heikompiosaisilta yhdenvertaisen oikeusturvan ja perus- ja ihmisoikeuksien turvan. On peiliin katsomisen paikka: haluaako 100-vuotias Suomi nähdä peilistä ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion vai suvaitsemattoman syrjintävaltion. Oikeudenmukainen oikeusvaltio ei näe paperitonta laittomana vaan oikeuksia ja tunnustusta vaativana tasa-arvoisena ihmisenä. Kuunnelkaamme siis Palermon pormestaria.

Kirjoittaja on oikeusteorian ja oikeusfilosofian dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

LÄHTEITÄ:
Mykkänen, Pekka: Kotimaa pitäisi saada valita. Helsingin Sanomat 9.7.2017.

Sisäministeriö 16.12.2016. Toimenpidesuunnitelma laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan.

Maahanmuuttovirasto 22.12.2016. Vastaanottopalvelujen lakkaaminen vastaanottolain 14 A §:n nojalla. MIGDno-2016-1144.

Commitee on the Elimination of Racial Discrimination. Concluding observations on the twenty-third periodic report of Finland, 12 May 2017. CERD/C/FIN/CO-23.

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |