Elina Pekkarinen

Lapset, nuoret ja rangaistukset

Kirjoituksessa pohditaan, miksi Suomessa on päädytty käytäntöön, jossa nuoret voidaan ottaa huostaan ja sijoittaa lastensuojelullisin perustein samaan aikaan, kun heille langetetaan lieviä rangaistuksia myös oikeusistuimen puolelta.

Vesa Moilanen / Lehtikuva

Toukokuisena iltana Barcelonassa käyn Katalonian oikeustuomioistuimen tuomari Jaume Martin Barberan kanssa vauhdikkaan keskustelun alaikäisten rikoksentekijöiden seuraamuskäytännöistä. Osallistumme kumpikin Euroopan komission rahoittamaan Fact for Minors -hankkeeseen, jossa selvitetään, miten viidessä Euroopan valtiossa – Saksassa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa ja Suomessa – voidaan tukea nuoria, jotka ovat sekä lastensuojelun, psykiatrian että kriminaalihuollon asiakkaita. Tarkastelun painopiste on kodin ulkopuolisessa laitoshuollossa, joka monissa maissa määräytyy nuorisorikostuomioistuimen kautta, kun taas Suomessa alaikäisen sijoittaminen lastensuojelulaitokseen voi tapahtua vain lastensuojeluviranomaisten toimesta.

Olen pitänyt käytäntöjämme humaaneina, mutta katalonialaistuomari näkee tilanteen toisin. Heillä tuomari päättää sijoittamisesta laitoksiin, jotka muistuttavat paljolti täkäläisiä koulukoteja. Sijoitusmäärätkin ovat lähes samat: 7,4 miljoonan asukkaan Kataloniassa noin 300 nuorta on vuosittain sikäläisissä laitosyksiköissä, kun Suomessa koulukodeissa on noin 250 nuorta vuosittain. Suomessa alaikäisiä rikoksentekijöitä sijoitetaan kuitenkin myös moniin muihin lastensuojelulaitoksiin. Käytännöt eivät ole vakiintuneita, vaan yksilö- ja kuntakohtaisia.

Kataloniassa nuori tietää selkeästi, mistä sijoitus on seuraamusta, sekä mihin ja kuinka pitkäksi aikaa hänet sijoitetaan. Martin Barbera tivaakin minulta, eivätkö nuoremme joudu kaksinkertaisen rangaistuksen kohteeksi, kun lastensuojelu sijoittaa laitokseen ja käräjäoikeus määrää lisäksi omat rangaistuksensa. Miten ihmeessä suomalaisnuoret voidaan sijoittaa laitoksiin ennalta määräämättömäksi ajaksi? Mikseivät viranomaiset tee yhteistyötä ja päätä seuraamuksia yhdessä? Lopulta Martin Barbera kysyy, ovatko käytäntömme linjassa lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.

Suomalaisen järjestelmän erityispiirteet

Suomessa 15–20-vuotiaita rikoksentekijöitä kohdellaan muita lievemmin, mutta toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa ei ole erillistä nuorisotuomioistuinta (Marttunen 2008; Niemi 2014). Vuonna 2015 16 395 alaikäistä sai jonkin rikosoikeudellisen rangaistuksen. Tavanomaisin rikosseuraamus 15–17-vuotiailla oli sakkotuomio (n= 10 775) sekä rikesakko (n=4990), seuraavaksi yleisimpiä rangaistuksia olivat ehdoton ajokielto (n=524) ja ehdollinen vankeustuomio (n=436). Nuorille nimenomaisesti räätälöity nuorisorangaistus tuomittiin vuonna 2015 vain viisi kertaa. (Tilastokeskus 2017.)

Alaikäiset rikoksentekijät voidaan tuomita ehdottomaan vankeuteen vain erittäin painavista syistä ja yleensä vain, jos rikoksesta määrätty rangaistus on pitempi kuin kaksi vuotta vankeutta (Niemi 2014). Suomessa ei ole erillistä nuorisovankilaa ja Suomi onkin kesällä joutunut ottamaan kantaa YK:n ihmisoikeustarkastelun suositukseen alaikäisten vangitsemisen kieltämisestä sekä alaikäisten ja täysi-ikäisten vankien pitämisestä erillään (Report of the… 2017). Vuosittain noin 30 alaikäistä saa ehdottoman vankeustuomion, joskin keskimäärin vain noin 10 alaikäistä on vuosittain vankilassa ehdotonta vankeusrangaistusta suorittamassa (Rikosseuraamuslaitos 2016, taulukko 3). Ero tuomioissa ja täytäntöönpanoissa selittynee muutoksenhakuoikeudella, jonka aikana moni nuori ehtii täyttää 18 vuotta.

Kiinnostavaa on, etteivät suinkaan kaikki alaikäiset ole saaneet ehdotonta vankeusrangaistusta vakavista henkeen tai terveyteen kohdistuvista rikoksista, vaan ehdotonta vankeutta on tuomittu myös seksuaalirikoksista ja varkauksista sekä ryöstöistä. Vuonna 2015 tyttöjä ehdottomaan vankeuteen tuomittiin vain kaksi – toinen murhasta ja toinen törkeästä ihmiskaupasta (Tilastokeskus). Tutkintavankeudessa oli vuonna 2016 peräti 34 alaikäistä (Rikosseuraamuslaitos 2016, taulukko 4).

Vuonna 2015 huostaanotettuna oli 5142 15–17-vuotiasta nuorta, eli 2,9 % vastaavanikäisestä väestöstä. Sijoitusten syitä ei tilastoida, joten huostaanotettujen lasten rikoskäyttäytymisen yleisyydestä ei ole saatavissa luotettavaa tietoa. Sosiaalityöntekijöille tehdyssä 410 huostaanotettua lasta koskevassa kyselytutkimuksessa noin 20 %:lla lapsista rikollisuus tai rikollinen elämäntapa vaikutti sijoitukseen paljon (Heino ym. 2016, kuvio 19). Erillistutkimus koulukotiin sijoitettujen lasten taustoista osoitti, että noin puolella nuorista oli ollut rikollista käyttäytymistä ennen koulukotiin sijoittamista (Kitinoja 2005, taulukko 57). Tyypillistä on, ettei lasten käyttäytymistä lastensuojelussa tulkita rikoksen ja rangaistuksen viitekehyksessä, vaan toimenpiteitä perustellaan suojelun tarpeella. Ongelmalliseksi tämä viitekehys voi tulla, kun sitä tarkastellaan lasten oikeuksien näkökulmasta.

Lastensuojelun ja rikosseuraamusten päällekkäisyys

Ne bis in idem on oikeusperiaate, jonka mukaan samasta asiasta ei voida antaa kahta tuomiota. Kirjallisuudessa on yllättävän vähän pohdittu niitä oikeudellisia vaikutuksia, joita lastensuojelun ja rikosseuraamusten päällekkäisyydestä seuraa (ks. kuitenkin Harrikari 2004; Marttunen 2008; Kuula & Marttunen 2009; Pekkarinen 2010). Tiina Väisänen (2013) on tarkastellut tahdonvastaisen huostaanoton ja rikosoikeudellisten seuraamusten kaksoisvaikutuksia todeten, että jälkimmäisiä tulisi kohtuullistaa silloin, kun tahdonvastainen huostaanotto on tehty rikollisen käyttäytymisen vuoksi. Väisänen toteaa, että yksilön vapauteen ja perhe-elämän suojaan kajoavana toimenpiteenä tahdonvastainen huostaanotto on luonteeltaan merkittävän haitallinen ja huomattavan ankara seuraamus.

Nuoren näkökulmasta huostaanotto voikin tuntua rangaistukselta. Hänet siirretään pois tutusta ympäristöstä, hänen liikkumistaan ja sosiaalisia suhteitaan rajoitetaan, ja hän joutuu alistumaan valvonnan alaiseksi. Koulukodeista aikuistuneille nuorille tekemissäni haastatteluissa koulukotiin sijoittaminen herätti voimakkaita tunteita. Seuraavassa sitaatissa koulukotiin sijoitettu nuori kertoo ensimmäisestä yöstään laitoksessa.

Se ensimmäinen yö oli aika kauhee, koska mä olin ihan varma siinä vaiheessa, että mä en tuu ikinä selviin sielt (koulukodista) hengissä. (--) mä olin kuitenkin kauempana kotoo. Mä olin toisel paikkakunnalla, mä olin jossain paikassa mikä näytti ihan vankilalta ja mulle oltiin just kerrottu ihan hirvee määrä sääntöjä. Mitä mä en saa tehdä ja mitä seuraa, jos mä teen jotain niistä asioista. (Ote tutkimushaastattelusta.)

Vaikka haastattelemani nuoret olivat ajan myötä ymmärtäneet sijoitukseen johtaneet tapahtumat ja perusteet, sijoitustilanteissa ne olivat hämärän peitossa. Kun sijoituksen päälle tulevat käräjäoikeuden langettamat sanktiot, rangaistuskokemukset voivat kasautua. Ni bis in idem -periaatteen näkökulmasta järjestelmäämme sisältyy ilmeisiä riskejä. Lapsen oikeuksien näkökulmasta sijoituksen määrittelemätön pituus ja huostaanoton lopettamisen ehdot ovat niin ikään ongelmallisia.

Lastensuojelun rajat

Kansainvälisessä Fact for Minors -hankkeessa on selvitetty kahdessa koulukodissa sijaitsevien psykiatrista tukea tarjoavien osastojen toimintaa. Useilla osastojen lapsista on rikollista käyttäytymistä, mutta rikosseuraamuksen sijaan sijoituksessa keskitytään arjen vakauttamiseen ja nuoren psyyken sekä koulunkäynnin tukemiseen. Koulukotiselvityksessä (Pekkarinen 2017), jossa haastattelin suomalaisten koulukotien henkilöstöä, syyttäjäviranomaiset, poliisit ja valvontaviranomaiset mainittiin tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi, jotka huolehtivat rikosseuraamuksista. Koulukotisijoitusta ei sitä vastoin mielletty rikosseuraamukseksi – rangaistuksesta puhumattakaan. Rangaistuksia vältettiin myös koulukotien arjessa, kuten yhden koulukodin johtaja seuraavassa kuvaa.

Olen myös aktiivisesti poistanut kaikki rangaistustyyppiset rajoitustoimenpiteet pois laitoksen arjesta. Seuraamuksissa oli ennen nähtävissä rangaistuksen henki, mutta se on nyt poistettu kokonaan. (--) Rajoitustoimenpiteet ovat turvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä, eivät rangaistuksia. (Ote tutkimushaastattelusta.)

Lastensuojelun näkökulmasta on perusteltua, että koulukodit tarkastelevat käytäntöjään. Tähän on myös ulkoisia paineita. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu on tehnyt selvityspyynnön koulukotien ulkoilukäytännöistä havaittuaan, että eräässä koulukodissa nuorten ulkoilua on ilman yksilöllisiä päätöksiä voimakkaasti rajoitettu (Lapsiasiavaltuutettu 2017). Yhteiskuntajärjestyksen kannalta tilanne on kuitenkin mutkikas. Mikäli koulukodeilta viedään mahdollisuus asettaa rajoja, rikoksia tekeville nuorille voi olla vaikeaa löytää muuta sijoituspaikkaa kuin vankila.

Vankila taas ei ole millään tavoin oikea paikka alaikäisille nuorille. Yli puolet alaikäisinä ehdottomaan vankeuteen tuomituista uusii rikoksen jo ennen täysi-ikäisyyttä ja 18–20-vuotiaana nuorten uusintaprosentti on peräti 91,6 (Tilastokeskus 2015). Toisaalta lastensuojelun kautta sijoitettuina olleiden ennuste ei ole hyvä sekään. Kun kaikista vuonna 1987 Suomessa syntyneistä 3,8 % on ollut ehdollisessa tai ehdottomassa vankeudessa, lastensuojelun sijaishuollossa olleista 22,2 % ja koulukodeissa olleista peräti 56,7 % oli saanut ehdollisen tai ehdottoman vankeusrangaistuksen vuoden 2014 loppuun mennessä (Kohortti 1987). Kysymys rikollisuudesta on lastensuojelussa otettava vakavasti.

Kohti yhteistä työtä

Tapaaminen Barcelonassa lähestyy loppuaan, kun Jaume Martin Barbera tulee luokseni ja kiittää illan keskustelusta. Hän ojentaa minulle kynän, jonka on saanut suomalaisilta kollegoiltaan. Kynään on kultaisin kirjaimin kirjailtu RISE. "Ehkä voisit jatkaa tätä keskustelua heidän kanssaan", Martin Barbera toteaa hymyillen. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: keskustelu alaikäisten rikoksentekijöiden asemasta lastensuojelun, rikosseuraamuslaitoksen, mielenterveyden ja päihdehuollon asiantuntijoiden kanssa on tervetullutta. Aloitan kysymällä, miten estetään alaikäisten lasten sijoittaminen vankiloihin? Miten järjestetään alaikäisten tutkintavankeus? Mikä koulukotien rooli tässä tehtävässä voisi olla?

Kiitoksen tietoavusta Mikko Aaltonen (Helsingin Yliopisto), Martta Kerkelä, Tuula Kuoppala, Rika Rajala, Tiina Ristikari & Salla Säkkinen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) sekä Susanna Hoikkala (Lastensuojelun Keskusliitto).

Kirjoittaja on VTT, ma. tutkimuspäällikkö Nuorisotutkimusverkostossa.


LÄHTEET:

Fact for Minors -hanke, Euroopan komissio 2016–2018.

Harrikari, Timo (2004) Alaikäisyys ja rikollisuuden muuttuvat tulkinnat suomalaisessa lainsäätämiskäytännössä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto.

Kohortti 1987. Tilastotieto tietopyyntönä.

Kuula, Tarja & Marttunen, Matti (2009) Laitoksessa rikosten vuoksi. Selvitys alaikäisenä vastentahtoisesti huostaan otetuista. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos & Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Lapsiasiavaltuutettu (2017) Lapsiasiavaltuutetun kirjelmä ja tietopyyntö koulukodeille. LAPS/23/2017.

Marttunen, Matti (2008) Nuorisorikosoikeus: Alaikäisten rikosten seuraamukset kriminaalipoliittisesta ja vertailevasta näkökulmasta. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Niemi, Hannu (2014) Lasten ja nuorten rikoksentekijöiden seuraamukset. Haaste-lehti 4/2014.

Pekkarinen, Elina (2010) Stadilaispojat, rikokset ja lastensuojelu. Viisi tapaustutkimusta kuudelta vuosikymmeneltä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto.

Pekkarinen, Elina (2017) Koulukoti muutoksessa. Selvitys koulukotien asemasta ja tehtävästä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto.

Report of the Working Group on the Universal Periodic Review (2017) Finland, Addendum. Views on conclusions and/or recommendations, voluntary commitments and replies presented by the State under review.

Rikosseuraamuslaitos (2016) Tilastoja.T

Tilastokeskus 2017. Rangaistukset sukupuolen, iän ja rikoksen mukaan 2015.

Väisänen, Tiina (2013) Tahdonvastaisen huostaanoton merkitys nuorten seuraamusharkinnassa. Teoksessa Rangaistuksen määrääminen (toim. Lappi-Seppälä & Kankaanrinta). Helsingin hovioikeuden julkaisuja, s. 147–170.

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |