Saija Sambou

Asukkaat mukaan

Rikoksentorjunta-palstan aiheena on asukkaiden kuulemisen ja osallistamisen keinot, joiden käyttöä peilataan kuntien turvallisuusvastaaville suunnatun kyselyn alustaviin tuloksiin.

Kansallisen rikoksentorjuntaohjelman "Turvallisesti yhdessä" kulmakiviä on yhteistyön edistäminen viranomaisten, elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Keskeistä on myös asukkaiden kuulemisen sekä kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamiskeinojen kehittäminen. Rikoksentorjuntaneuvosto ja Suomen Kuntaliitto tekivät ohjelmaan liittyvän kyselyn rikoksentorjunnan ja turvallisuussuunnittelun toteuttamisesta kunnissa alkuvuodesta 2017. Kyselyyn pyydettiin vastauksia rikoksenehkäisystä ja turvallisuussuunnittelusta vastaavilta henkilöiltä. Kyselyllä saatiin hyvä tilannekuva kunnista, sillä vastausprosentti oli 43 ja vastauksia tuli monenkokoisista kunnista eri puolilta Suomea. Kyselyn tuloksia hyödynnetään jatkossa myös ohjelman seurannassa.

Asukkaiden kuulemiseksi saatavilla neuvoja

Rikoksentorjuntaohjelmassa painotetaan siis yhteistyötä ja kansalaisten kuulemista. Asukkailla on paras tieto asuinalueensa ongelmista ja tarpeista, vaikkakaan sillä ei ole tarkoitus korvata viranomaistietoa tai viranomaisten toimintaa. Asukasaktivismi on nähty turvallisuuden parantamisessa tärkeäksi ja se tuo esiin näkökulmia, jotka ovat ihmislähtöisempiä ja moniarvoisempia kuin julkisen vallan tavat lähestyä turvallisuutta. Myös lainsäädäntö, kuten kuntalaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä kansalaisaloitelaki, on antanut lisää mahdollisuuksia kansalaisten osallistumiseen päätöksentekoon.

Kunnille suunnatulla kyselyllä haluttiin tietää, millaisin menetelmin asukkaita kuullaan kunnissa rikosten ehkäisyyn ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Tulosten mukaan turvallisuuskyselyitä on toistaiseksi toteutettu säännöllisesti vain noin yhdessä viidestä kyselyyn vastanneesta kunnasta. Kyselyn mukaan vain yhdessä kunnasta kymmenestä turvallisuuskävelyitä toteutetaan säännöllisesti. (Sambou & Piispa 2017)

Turvallisuuskävelyiden säännöllinen toteuttaminen on vielä yllättävän harvinaista. Tämä selittynee osittain sillä, että turvallisuuskävelyn toteuttamiseen tarvitaan sitoutunut järjestäjä. Jollei kunnassa ole turvallisuussuunnittelua ja rikoksen ehkäisyä koordinoivaa tahoa, voi olla vaikea löytää turvallisuuskävelyn järjestäjää. Turvallisuuskävelyitä voivat toisaalta toteuttaa myös oppilaitokset, järjestöt, taloyhtiöt, kaupunginosayhdistykset ja vastaanottokeskukset. Todellisuudessa turvallisuuskävelyiden toteuttaminen onkin yleisempää, sillä tieto näiden tahojen järjestämistä turvallisuuskävelyistä ei ole välttämättä kulkeutunut kyselyyn vastanneille.

Turvallisuuskävely on hyvä tapa saada asukkaat, viranomaiset, yhdistykset, yritykset ja kiinteistönomistajat sekä muut keskeiset alueen toimijat tapaamaan toisensa ja keskustelemaan yhdessä turvallisuuteen liittyvistä asioista. Kävelyiden toteuttamisen helpottamiseksi rikoksentorjuntaneuvosto on julkaissut oppaan turvallisuuskävelystä (2011), josta tietoa saavat niin kävelyn järjestäjät kuin osallistujatkin. Turvallisuuskävelyoppaita on tehty myös kouluympäristöön turvallisuusvastaavien, opettajien ja rehtorin käyttöön. (Ks. esim. Ranta & Martikainen 2017, Kytömäki 2011)

Rikoksentorjuntaneuvosto on tuottanut materiaalia ja neuvoo kuntia myös turvallisuuskyselyn toteuttamisessa. Neuvoston laatimalla turvallisuuskyselyllä voidaan kerätä kattavasti tietoa asukkailta turvallisuustyön tueksi ja kuulla heidän näkemyksiään turvallisuudesta, uhrikokemuksista ja rikoksen pelosta. Kysely voidaan toteuttaa avoimena nettikyselynä tai otokselle suunnattuna postikyselynä. (Ks. tarkemmin Alanko & Takala 2012)

Rikoksentorjuntaohjelmassa kannustetaan kuntia hyödyntämään olemassa olevia osallisuuden rakenteita ja järjestämään asukkaille alueellisia kuulemistilaisuuksia rikoksentorjunnasta ja turvallisuudesta. Yleisin kuulemisen muoto vastanneissa kunnissa oli asukastilaisuudet tai -foorumit. Seuraavaksi eniten oli käytetty kaupunginosa- ja kyläyhdistyksiä. Selvästi harvemmin oli hyödynnetty maahanmuuttajafoorumeita tai kahviloita ja kansalais- tai alueraateja sekä muita kuulemisen muotoja, joiksi mainittiin mm. koulujen vanhempainillat. Alueellisia etnisten suhteiden tai romaniasioiden neuvottelukuntia ei ollut kyselyn mukaan hyödynnetty lainkaan turvallisuusasioissa tai ainakaan vastaajilla ei ollut siitä tietoa.

Asukasyhdyshenkilöillä voi joissakin kunnissa olla iso rooli tiedon välittäjänä. He tuovat kuntalaisten näkemykset kehittämisen kohteista kunnan virkamiehille, luottamushenkilöille sekä myös kiinteistöhuoltoyhtiöiden ja isännöitsijöiden suuntaan. Kyselyssä nousi esille tarve tehostaa asukkailta kerätyn tiedon levittämistä kunnan viranomaisille. On tärkeää, että asukkailta kerättyä tietoa hyödynnetään ja osallistujat saavat tiedon siitä, miten heidän tekemänsä ehdotukset etenevät.

Kuntalakikin velvoittaa neuvostojen ja valtuustojen kuulemiseen

Kuntalain (402/2015) velvoittamien vammais- ja vanhusneuvostojen sekä nuorisovaltuustojen tulee voida vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan mm. hyvinvointiin, terveyteen, osallisuuteen ja elinympäristöön liittyvissä asioissa. Turvallisuuden tunne ja turvallinen asumisympäristö olisivat juuri niitä asioita, jotka liittyvät hyvinvointiin ja elinympäristöön ja ovat osa rikoksentorjuntatyötä ja rikosten ehkäisyä.

Kuvio 1. Onko rikosten ehkäisyssä kuultu seuraavia elimiä (n=107).

Kuvio 1 osoittaa, että turvallisuusasioissa kuuleminen on vielä vähäistä. Nuorisovaltuustoja näytetään kuullun hieman enemmän kuin vanhus- tai vammaisneuvostoja. Luvut ovat kuitenkin pieniä, erityisesti kun vanhukset ja vammaiset ovat hyvin haavoittuvia ryhmiä rikosten uhreina. Joka tapauksessa lähes puolessa vastanneista kunnista neuvostoja ei ollut kuultu ja tietämättömien ja vastaamattomien ryhmätkin olivat erittäin suuret. Kuntalain velvoittamia vammais- ja vanhusneuvostoja sekä nuorisovaltuustoja käytetään vähiten alle 5000 asukkaan kunnissa, mutta aineiston pienuuden vuoksi tulokset ovat vain suuntaa antavia. Vammais- ja vanhusneuvostot sekä nuorisovaltuustot voisivat olla myös useamman kunnan yhteisiä.

Osallistuva budjetointi ottaa asukkaat mukaan

Kuvio 2. Onko kunnassa toteutettu osallistavaan budjetointiin perustuvaa hanketta, jonka tavoitteena olisi rikosten ehkäisy tai turvallisuuden tunteen lisääminen (n=107).

Osallistuva budjetointi antaa mahdollisuuden talouden, demokratian ja käytännön tekemisen yhdistämiseen. Osallistuvan budjetoinnin avulla voidaan asukkaiden kanssa pohtia ja päättää, mistä löydetään resursseja toteuttaa yhteisesti tärkeiksi koettuja asioita. (Pihlaja 2017) Tässä tarvitaan kunnissa uudenlaisia toimintatapoja ja keskustelevaa toimintakulttuuria, jota myös rikoksentorjuntaohjelma omalta osaltaan edistää.

Osallistuvan budjetoinnin hyödyntäminen rikoksen ehkäisyyn liittyen on toistaiseksi ollut hyvin vähäistä, vaikka kiinnostusta näyttäisi olevankin. Vain yksi prosentti kyselyyn vastanneista ilmoitti, että kunnassa oli toteutettu osallistuvaan budjetointiin liittyvä hanke, jonka tavoitteena oli turvallisuuden tunteen lisääminen tai rikosten ehkäisy. Noin viidesosa arveli, että hanketta ei ole toteutettu, mutta sitä voitaisiin kokeilla. Vain viisi prosenttia oli sitä mieltä, että sellaiselle ei olisi lainkaan tarvetta tällä hetkellä.

Rikoksentorjuntaohjelman visio korostaa yhdessä tekemistä ja kansalaisten osallistumista. Siksi kuntia rohkaistaankin pilotoimaan osallistuvaa budjetointia rikoksen ehkäisyyn liittyvässä hankkeessa. Myös Kuntalain 22 pykälä kannustaa tukemaan asukkaiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua. Asukkaiden osallistuminen ja vaikuttaminen voi siis tapahtua osallistumalla kunnan talouden suunnitteluun. Osallistuvaa budjetointia voidaan soveltaa myös tulevaisuuden maakunnissa. Rikoksentorjuntaneuvoston lisäksi Kuntaliitto on edistänyt osallistuvan budjetoinnin käyttöä julkaisemalla keväällä 2017 siitä käsikirjan (Pihlaja 2017).

Uudet tuulet puhaltavat jo

Kuulemista ja osallistamista voidaan kyselyn mukaan selvästi lisätä sekä levittää ja hyödyntää paremmin osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja ja niiden käyttöön opastavaa materiaalia. Tämä tehtävä jää rikoksenehkäisyn osalta tietenkin rikoksentorjuntaneuvostolle, jotta mm. neuvoston verkkosivuilla saatavilla olevat materiaalit saavuttavat lukijansa. Niiden hyödyntämistä rikosten ehkäisyssä ja koetun turvallisuuden edistämisessä kannattaa vielä tehostaa.

Kuntalaisten osallistumisen lisäämiseksi tehdään paljon töitä myös kunnissa. Useisiin kuntiin on palkattu erillisiä osallisuuskoordinaattoreita. Eri menetelmin toteutettuja vaikuttamiskahviloita ovat pitäneet useat toimijat ja järjestöt ympäri Suomea, kuten esimerkiksi Setlementit ja Deliberatiivisen demokratian instituutti. Tulevaisuuden haasteena on saada rikosten ehkäisy ja turvallisuuden lisääminen myös näiden agendalle.

Kansalaisten osallistumisen lisäämiseen pyritään rikoksentorjuntaohjelmassa myös kokoamalla yhteen taloyhtiöiden hyviä käytäntöjä yhteisöllisyyden ja asukkaiden yhteisen toiminnan lisäämiseksi. Dialogia edistäviä, restoratiivisia ja ongelman ratkaisuun tähtääviä menetelmiä on kokeiltu useilla paikkakunnilla, joissa asukkailla on herännyt erityisiä huolia. Esimerkiksi TRUST-hankkeessa on edistetty väestöryhmien välisiä suhteita paikkakunnilla, joilla on vastaanottokeskuksia (Luhtasaari 2016). Myös Naapuruussovittelun keskuksen toteuttamaa sovittelua on käytetty asukkaiden välisten konfliktien ratkaisuun (Attias 2017). Restoratiivisia ja ongelmanratkaisuun tähtääviä menetelmiä olisi käytössä jokaisella paikkakunnalla myös lakisääteisenä rikos- ja riita-asioiden sovitteluna, jota hoitavat vapaaehtoiset sovittelijat osapuolten niin halutessa. Sitäkin voitaisiin hyödyntää enemmän, vaikka riita-asioiden osuus sovitteluun tulevista jutuista onkin hieman lisääntynyt. (THL 2017).

Kunnille tehdyn kyselyn mukaan kuulemista ja osallistamista voitaisiin vielä reippaasti lisätä, vaikka uudet, asukkaita aktivoivat tuulet jo puhaltavat. Monet mahdollisuudet ovat vielä kokonaan käyttämättä asukkaiden kuulemiseksi. Jotta asukkaiden innostus jatkuu, kannattaa varmistaa, että osallistujilla on myös mahdollisuus seurata, miten heidän tekemänsä turvallisuuden parantamiseen liittyvät ehdotukset etenevät.

LÄHTEET:
Alanko Markus & Takala Jukka-Pekka (2012) Paikallinen turvallisuuskysely tuottaa arvokasta tietoa. Haaste-lehti 4/2012.

Attias Miriam ja työryhmä Gellin Jens, Kaitonen Leena & Vuorinen Hanna (2017) Naapuruussovittelun käsikirja. Pakolaisapu. Naapuruussovittelun keskus.

Kytömäki Linnea (2011) Opas turvallisuuskävelyn järjestämiseen. Laurea - ammattikoulu.

Luhtasaari Mia (2016) Trust-hanke edistää hyviä väestösuhteita. Haaste 4/2016.

OM 2016, Turvallisesti yhdessä. Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma. Oikeusministeriö. Selvityksiä ja ohjeita 30/2016.

Pihlaja, Ritva (2017) Osallistuva budjetointi kunnissa ja maakunnissa. Kuntaliitto.

Ranta Tiina & Martikainen Soili (2017) Turvakävellen turvallinen koulu. Laurea-ammattikorkeakoulu julkaisut 81.

Sambou Saija & Piispa Minna (2017) Paikallinen tahtotila kuntoon - kysely rikoksenehkäisytyöstä kunnissa vuonna 2017. Julkaistaan syksyllä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2017) Rikos- ja riita-asioiden sovittelun tilastoraportti 2016.

Turvallisuuskävelyt. Opas järjestäjille ja osallistujille. Rikoksentorjuntaneuvosto 2011.

www.rikoksentorjunta.fi

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |