Haaste 3/2017

Teemana rankaiseminen

Pääkirjoitus

Artikkeleita

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana asianajaja Markku Fredman. Hän näkee, että rikosasianajajalla on tärkeä rooli oikeus- ja rangaistuskäytännön kehittämisessä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten takana on usein asianajajan tekemä valituslupahakemus joko rikoksen uhrin tai rikoksesta tuomitun puolesta.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksessa on tarkasteltu suomalaisten käsityksiä rangaistusten oikeudenmukaisesta tasosta. Väestön yhtenäistä käsitystä sopivasta rangaistuksesta ei kuitenkaan löytynyt yhdenkään tutkimuksessa kuvatun tapauksen kohdalla.

Artikkelissa pohditaan, onko yleisestävyyttä korostava pitkä linja murtumassa suomalaisessa kriminaalipolitiikassa uusien rangaistusmuotojen myötä.

Erittäin laajalle levinneen ja usein toistetun näkemyksen mukaan kansa tai kadunmies edustaa keskimääräistä ankarampaa kriminaalipoliittista linjaa. Näkemys on historian valossa virheellinen ja nykyaikaankin liitettynä vähintään ongelmallinen. Kiinnostavaa on, miksi tämä sitkeä käsitys elää ja on ehkä jopa vahvistunut. Samoin on huomionarvoista se, että rankaisemiseen ja kontrolliin liittyvien asenteiden ja niiden vaihteluiden syyt jäävät säännöllisesti avoimeksi, kun kansan mielipiteistä ja asenteista puhutaan.

Rankaisun oikeuttaminen kuuluu moraali- ja oikeusfilosofian klassisiin kysymyksiin. Väärintekijän rankaiseminen tuntuu lähtökohtaisesti moraalisesti oikealta ja oikeudenmukaiselta toiminnalta, mutta perustelut eivät kuitenkaan ole itsestään selviä. Kysymys rankaisun oikeuttamisesta on aina ajankohtainen, koska rankaisemisessa puututaan radikaalilla tavalla ihmisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, vapauteen sekä ihmisarvoon. Rangaistus lähtökohtaisesti tuottaa jonkinasteista kärsimystä.

Viime vuosina on käyty aktiivistakin keskustelua asian julkisuuden vaikutuksesta rikostuomiota lieventävänä perusteena. Vaikuttaa siltä, että asian saamaan julkisuuteen vedotaan aikaisempaa useammin. Toisaalta julkisuuden mahdolliseen rangaistusta alentavaan vaikutukseen on suhtauduttu myös kriittisesti. Lisäksi muutoksia on tapahtunut rikosasioiden saamassa julkisuudessa yleisemmin. Klikkihakuiset otsikot, sosiaalinen media ja valtamedian ulkopuoliset toimijat ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet rikosasioita koskevan julkisuuden laajuuteen samoin kuin rikosasioiden käsittelyn tapaan.

Menettely tuli mahdolliseksi vuoden 2016 alussa, millaisia kokemuksia siitä on saatu?

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttamassa ja Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa TEAS-tutkimushankkeessa arvioitiin sakkojen korotuksen ja puuttumiskynnyksen laskun vaikutuksia yli- ja keskinopeuksiin Suomen teillä.

Kirjoituksessa pohditaan, miksi Suomessa on päädytty käytäntöön, jossa nuoret voidaan ottaa huostaan ja sijoittaa lastensuojelullisin perustein samaan aikaan, kun heille langetetaan lieviä rangaistuksia myös oikeusistuimen puolelta.

Nuorten suhteita poliisiin ja yksityiseen turvallisuusalaan käsittelevä väitöstutkimus painottaa, että nuorten kohtaamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Konflikteja voidaan välttää nuorta kunnioittavalla kohtelulla. Etenkin nuorten sekä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien kohtaamisista ei ole riittävästi tietoa.

Kolumnissa arvioidaan tiukentuneen turvapaikkapolitiikan vaikutusta suomalaisen oikeusvaltion perustaan.

Väkivallan tekijöille tarjottavat toimintamallit Pohjoismaissa

Portugali dekriminalisoi huumeiden käytön vuonna 2001 ja lähti hoidon tielle. Huumeiden käyttö on kuitenkin yhä kiellettyä ja siitä seuraa sanktioita, muttei rikosoikeudellisia. Portugalin malli muodostuu ns. ehkäisevästä puuttumisesta, ennaltaehkäisystä, haittojen vähentämisestä sekä huumeiden käyttäjien kuntoutuksesta ja hoidosta.

Porttiteatteri samoin kuin muutkin vankiteatteriprojektit ovat osoittaneet, että taidepohjaisella kuntoutuksella on tarvetta myös Suomessa.

Havaintoja rikoksentorjuntatoimenpiteiden kannattavuustutkimuksesta Suomessa, Pohjoismaissa ja maailmalla

Marraskuun 11. päivä vuonna 1967 joukko nuoria sosiologeja, juristeja, kirjailijoita ja lääkäreitä perusti Marraskuun liikkeen. Kontrollipoliittinen yhdistys halusi parantaa erilaisten vähemmistöryhmien asemaa ja vaati sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Yksi Marraskuun liikkeen toimijoita oli Lars D. Eriksson.

Rikoksentorjunta-palstan aiheena on asukkaiden kuulemisen ja osallistamisen keinot, joiden käyttöä peilataan kuntien turvallisuusvastaaville suunnatun kyselyn alustaviin tuloksiin.

Kriminologia-palstalla kerrotaan kriminologian opiskelusta Suomessa ja ensimmäisen kriminologian opintosuunnan perustamisesta ja opintojen sisällöstä.

Kyberrikokset-palstalla käsitellään haavoittuvuustiedon käytön eettisiä haasteita.

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |