Mika Sutela

Liikennerikos ja rangaistus

Onko humalassa ajaminen rangaistuskäytännön valossa moitittavampaa kuin liikenneturvallisuuden vaarantaminen?

Rikoksen ja rangaistuksen tulisi kulkea käsi kädessä. Jopa törkeistä liikennerikoksista tuomitaan usein sakkorangaistus. Ylinopeudella ajamiseen suhtaudutaan jokseenkin lempeästi verrattuna alkoholin vaikutuksena ajamiseen.

Rangaistus on suhteutettava rikokseen. Rangaistus ei voi olla riippumaton rikoksen törkeydestä. Jussi Matikkalan (2010, s. 3) mukaan rangaistus on rikoksentekijää kohtaava haitallinen virallisseuraamus, joka ilmentää rikosta kohtaan koettavaa virallista paheksuntaa. Mitä moitittavampi teko, sitä suurempi paheksunnan osoittaminen on odotettavissa.

Rikosoikeuden toimivuuden kannalta olennaista on rikoslainsäädäntöön sisäänrakennettu rajapelotevaikutus: mitä törkeämpi ja vakavampi rikos, sitä ankarampi rangaistus. Nykyaikaisen rikosoikeuden oppi-isä Cesare Beccaria on esittänyt, että ainoa oikea peruste arvioida rikosten vakavuutta on niiden kansakunnalle tuottama haitta, ei tekijän aikomus. Matti Laine (2007, s. 45) on todennut, miten rangaistukset ilmaisevat rikoksen vakavuuden eli teon moitittavuuden yhteiskunnassa ja kuinka lainsäätäjä laatii rikosten "vakavuusluokituksen". Vakavuusluokituksen laatiminen on nykypäivänä haasteellinen tehtävä, kun yhteiskunta monimutkaistuu ja myös rikollisuus on yhä monimuotoisempaa.

Ylinopeus ja rattijuopumus ovat suurimpien liikenneturvallisuusongelmien joukossa. Lähes puolet kaikista kuljettajista ajaa kovempaa kuin nopeusrajoitus sallii ja 10–20 prosenttia ylittää nopeusrajoituksen yli kymmenellä kilometrillä tunnissa. Ylinopeus on merkittävin osatekijä noin joka kolmannessa kuolemaan johtavassa liikenneonnettomuudessa. Suomessa tieliikenneonnettomuuksissa vuosina 2011–2013 kuolleista 22 prosenttia kuoli rattijuopumusonnettomuudessa.

Asianajaja Riitta Leppiniemi esitti Oikeus-lehdessä 3/2011, ettei ole kovin hedelmällistä keskustella ainoastaan yhden rikosnimikkeen oikeudenmukaisista rangaistuksista, vaan olisi mietittävä avoimesti ja kiihkottomasti eri rikoksista tuomittujen rangaistusten oikeudenmukaisuutta ja järkevää suhdetta. Samoin vuoden 2011 hallitusohjelmassa on mainittu, että eri rikoksista tuomittavien rangaistusten keskinäistä suhdetta tulisi tarkastella oikeudenmukaisuusnäkökulmasta.

Vuonna 1992 käyttöönotettu yhtenäisrangaistusjärjestelmä vaikeuttaa rangaistuskäytännön tilastollista kuvaamista tilanteissa, joissa on tuomittavana useampi rikos. Näissä tapauksissa ei eritellä yksittäisten rikosten rangaistuksia, vaan kaikista rikoksista annetaan yksi yhteinen rangaistus. Kokonaiskuvan rangaistuskäytännöstä antaa päärikosperusteinen rangaistustilasto, jollainen Tilastokeskuksen rangaistustilasto on. Tilasto sisältää kaikki tuomiot syyksi luettujen rikosten lukumäärästä riippumatta, ja ne on ryhmitelty tuomion törkeimmän rikoksen mukaan. Päärikos on ensisijaisesti rikos, joka on johtanut ankarimpaan (rangaistus)seuraamukseen. Usein rattijuopumusrikokseen syyllistynyt syyllistyy lisäksi myös liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Näin ollen liikenneturvallisuuden vaarantaminen vääristää usein tilastoista saatavaa kuvaa rattijuopumusrikosten rangaistuskäytännöstä.

Tilastokeskuksen rangaistustilaston perusteella vuosina 2009–2012 rattijuopumuksesta päärikoksena vuosina 2009–2012 oikeudessa tuomittiin yli nelinkertainen määrä henkilöitä kuin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (rattijuopumuksesta 7 498, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 1 773). Kummankin rikoksen osalta syytetty tuomittiin sakkorangaistukseen keskimäärin 95 prosentissa kaikista tapauksista. Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomittiin tyypillisesti 15 päiväsakkoa, kokonaisrahamäärältään keskimäärin (mediaani) 240 euroa (ks. taulukko 1). Rattijuopumuksesta tuomittiin keskimäärin 50 päiväsakkoa. Kokonaisrahamäärä oli tyypillisesti 420 euroa. Rattijuopumuksissa yhden päiväsakon rahamäärä oli kuitenkin keskimäärin yli puolet pienempi kuin liikenneturvallisuuden vaarantamisessa: rattijuopumuksessa 8 euroa, liikenneturvallisuuden vaarantamisessa 18 euroa. Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomituilla nettotulot olivat siis huomattavasti keskimäärin suuremmat kuin rattijuopumuksesta tuomituilla. Kaiken kaikkiaan rattijuopumusta pidettäneen rangaistuskäytännön perusteella ainakin 3–4 kertaa moitittavampana tekona kuin liikenneturvallisuuden vaarantamista.

Taulukko 1. Tyypilliset rangaistukset rikoksittain 2009–2012.

Rikos Ehdollinen vankeus (vrk) Päiväsakkojen lukumäärä Päiväsakkojen rahamäärä (€) Sakkojen kok.määrä (€)
Rattijuopumus 50 8 420
Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 15 18 240
Törkeä rattijuopumus 60 30 8 300
Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen 55 6 480

Törkeästä rattijuopumuksesta päärikoksena tuomittiin noin nelinkertainen määrä henkilöitä verrattuna törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen (törkeästä rattijuopumuksesta 9 979, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 2 483 henkilöä). Törkeästä rattijuopumuksesta annetuissa tuomioissa rangaistuksena oli useimmiten, reilussa kahdessa tapauksessa kolmesta (69 %), ehdollinen vankeusrangaistus ja oheissakko. Tällöin rangaistuksena oli keskimäärin 60 vuorokautta vankeutta ja 30 oheispäiväsakkoa. Kokonaisrahamäärä oli tyypillisesti 300 euroa. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomittiin oikeudessa sakkoon 83 prosentissa kaikista tapauksista. Päiväsakkojen lukumäärä oli tyypillisesti 55. Sakon kokonaisrahamäärä oli tyypillisesti 480 euroa. Nämä kaksi törkeää rikosta ovat moitittavuudeltaan suhteellisen samalla tasolla rangaistuskäytännön perusteella, vaikka pelkkään sakkorangaistukseen verrattuna ehdollinen vankeus tuokin törkeään rattijuopumukseen "vakavoittavan" lisävivahteen. Vaikka sakkojen määrä on törkeässä liikenneturvallisuuden vaarantamisessa suurempi kuin törkeässä rattijuopumuksessa oheissakkojen muodossa, ehdollinen vankeusrangaistus todennäköisesti kompensoi törkeän rattijuopumuksen osalta pienempää päiväsakkomäärää.

Johtopäätöksiä

Rattijuopumuksen rangaistavuuteen vaikuttaa tiukka yleinen suhtautuminen alkoholiin. Jos kansan oikeustaju oletetaan samanlaiseksi tuomareiden oikeustajun kanssa, ihmiset tiedostanevat suhteellisen hyvin, että alkoholi ei kuulu liikenteeseen. Tuloksista voidaan päätellä, että jopa suurehkoon ylinopeuteen suhtaudutaan sitä vastoin vielä jokseenkin lempeästi. Vasta kun ryhdytään tekemään silmittömiä ohituksia tai ylinopeutta on huomattavasti yli sallitun enimmäisnopeuden, suhtautuminen on lähes suunnilleen samalla tasolla voimakkaassa humalatilassa ajamisen kanssa.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

Jussi Matikkala: Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Edita Publishing Oy. Helsinki 2010.

Matti Laine: Kriminologia ja rankaisun sosiologia. Acta poenologica, Rikosseuraamusalan koulutuskeskus 1/2007. Tietosanoma. Helsinki 2007

 
Julkaistu 26.9.2014
Sivun alkuun |