Ilari Hannula

Rasistiset rikokset laindäännössä

Rasistisena rikoksena voidaan pitää rikosta, joka on tehty rasistisesta vaikuttimesta. Nämä ovat tulleet rikoslakiin 1970-luvulta alkaen. Rikoslain muutosten taustalla ovat kansainväliset velvoitteet.

Rasistisessa rikoksessa teko kohdistuu yleensä johonkin laissa määriteltyyn erityistä suojaa tarvitsevaan vähemmistöryhmään tai siihen kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella. Rasistisena rikoksena voidaan pitää rikosta, joka on tehty rasistisesta vaikuttimesta (ks. RL 6:5 4 k). Näin määriteltynä esimerkiksi pahoinpitely, vahingonteko, tuhotyö, kotirauhanrikos, kunnianloukkaus tai laiton uhkaus on rasistinen rikos, jos se on tehty rasistisesta vaikuttimesta.

Rasistisina vaikuttimina on kansainvälisten sopimusten ja velvoitteiden perusteella pidettävä ainakin rikoksen tekemistä rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän vuoksi. Viharikoksen käsite on laajempi. Viharikoksiin luetaan myös muista kuin rasistisista vaikuttimista tehdyt rikokset kuten seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella tehdyt rikokset.

Rikoksen tekijän rasistinen motiivi merkitsee normaalia ankarampaa rangaistusta. Rasistisesta vaikuttimesta tehty teko voi tulla joko rangaistavaksi itsenäisenä rikoksena tai vaikutin voidaan muissa yksilöön kohdistuvissa rikoksissa ottaa huomioon rangaistuksen koventamisperusteena tai muutoin rangaistuksen mittaamisessa. Tunnusmerkistöjä, jotka täyttyisivät ainoastaan rasistisesta motiivista, rikoslaki ei tunne. Rikoksia, joissa jo rikoksen tunnusmerkistö sisältää rasistisen motiivin, ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10 ja 10 a; jäljempänä kiihottamisrikokset), syrjintärikokset (RL 11:11, 47:3 ja 47:3a), joukkotuhonta (RL 11:1) tai sen valmistelu (RL 11:2) ja rikos ihmisyyttä vastaan eräissä tapauksissa (RL 11:3:n 5 kohta) sekä kidutus (RL 11:9a ).

Kansainväliset velvoitteet rikoslain muutosten taustalla

Rasistisen vaikuttimen sisältävät rikoslajit otettiin rikoslakiin 1970-luvulla Suomen liittyessä rasismin tuomitseviin kansainvälisiin sopimuksiin. Sen jälkeen lainsäädäntöä on täsmennetty ja soveltamisalaa laajennettu. Kiihottamispykälää yritettiin lieventää vuonna 1994. Rikoksen edellyttämä tahallisuus viestin sisällön loukkaavuuden ja uhkaavuuden suhteen ehdotettiin rajoitettavaksi tekijän tarkoitukseen, mutta eduskunnassa yritys torjuttiin (LaVM 22/1994 vp). Rangaistuksen koventamisperusteeksi rasistinen motiivi säädettiin vuonna 2003. Kesäkuussa 2011 voimaan tulleiden lainmuutosten taustalla olivat kansainväliset velvoitteet. Lainsäädäntöön lisättiin uusi törkeä kiihottamisrikos ja oikeushenkilön rangaistusvastuu kiihottamisrikoksiin, julkiseen kehottamiseen rikokseen, laittomaan uhkaukseen ja törkeään kunnianloukkaukseen. Lisäksi kiihottamisrikoksen käsitteistöä ja tekotapoja nykyaikaistettiin ja osin laajennettiin. Lähinnä kansallisista tarpeista kiihottamisrikosta ja koventamisperustetta koskeviin rikoslainsäännöksiin lisättiin vihaperusteiksi vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus.

Vihapuheet ja rikoslainsäädäntö

Internetistä on tullut merkittävä tiedonvälityskanava niin hyvässä kuin valitettavasti pahassakin. Internetin keskustelupalstoilla esiintyviä rikoksia, joiden rangaistavuus perustuu viestin sisältöön, kutsutaan ilmaisu- tai sananvapausrikoksiksi. Rasistinen motiivi voi olla syynä esimerkiksi internetissä keskustelupalstoilla esiintyvään julkiseen kehottamiseen rikokseen (RL 17:1), laittomaan uhkaukseen (RL 25:7) tai kunnianloukkausrikokseen (RL 24:9-10).

Internetissä tapahtuvan rasistisen tai muunlaisen vihan lietsomisen yhteydessä puhutaan usein vihapuheista ("hate speech"). Muun muassa kiihottamisrikos, joka on keskeinen rasistista vihaa osoittava rikos internetissä, kattaa myös laajemmin vihapuheet. Kiihottamisrikoksen soveltamisen edellytyksenä on mm., että julkaistun viestin sisältö on tiettyä ryhmää uhkaava tai loukkaava ja että teko on tahallinen. Kiihottamisrikos voi olla törkeä mm. silloin, jos siinä kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhonnan, rikoksen ihmisyyttä vastaan tai sotarikoksen tekemiseen taikka murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon ja rikos kokonaisuudessaan arvostellen on törkeä. Enimmäisrangaistus olisi tällöin neljä vuotta vankeutta. Sen sijaan kiihottamisrikoksen perusmuodon on katsottava soveltuvan mainittujen rikosten julkisen puolustamisen, kieltämisen tai vähättelyn vakavimpiin muotoihin.

Kiihottamisrikoksen täyttymistä arvioitaessa joudutaan rajaa käymään suhteessa sananvapauteen. Sananvapautta koskettelevat erityisesti viestit, joissa kirjoittaja ilmaisee näkemyksiään ja arvostuksiaan yleisistä kysymyksistä. Jossain määrin loukkaavakin puhe voi olla sallittua esimerkiksi silloin, kun viestintä koskee sananvapauden ydinalueen suojaamaa poliittista keskustelua. Viharikosten kriminalisoinnin lähtökohtana kuitenkin on, että ihmis- ja perusoikeutena turvattu ihmisarvon kunnioittaminen ja oikeus henkisesti turvattuun elämään oikeuttaa sananvapauden rajoittamisen. Viharikos synnyttää kohteessaan ja jokaisessa henkilössä, jolla on kyseinen ominaisuus, pelkoa vihan kohteeksi ja rikoksen uhriksi tulemisesta. Vihapuheet voivat rohkaista muita viharikoksiin silloinkin, kun viestissä ei suoranaisesti yllytetä rikoksiin. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että vihapuheet eivät ansaitse ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan turvaaman sananvapauden suojaa.

Rikosoikeudellisen vastuun ongelmia

Rasistisen vihapuheen tekijää ei aina saada selville eikä rasistista viestiä poistetuksi keskustelupalstalta, etenkään jos asianomainen keskustelupalsta on ulkomaisella palvelimella.

Lähtökohtaisesti rikosoikeudellinen vastuu määräytyy yhtenäisten säännösten mukaan riippumatta rikoksen muodosta tai sitä ympäröivästä maailmasta (Sananvapauslain 12 §). Rikosoikeuden yleisten oppien soveltaminen sananvapausrikoksiin on kuitenkin joissakin tapauksissa osoittautunut ongelmalliseksi. Internetissä esiintyvän rasistisen ja muun vihakirjoittelun rajoittamiseksi on harkittu muun muassa lainsäädännön muuttamista siten, että keskustelupalstojen ylläpitäjät saataisiin nykyistä yksiselitteisemmin rikosoikeudellisen vastuun piiriin siinä tapauksessa, jossa ylläpitäjä ei poista palstalta tietoonsa tullutta sisällöltään selvästi lainvastaista viestiä eikä päätoimittajavastuu tule kysymykseen. Päätoimittajavastuu ei koske reaaliaikaisia keskusteluja, portaalien ylläpitäjiä, blogin kirjoittelijoita tai tavallisen keskustelupalstan ylläpitäjiä.

Rikosoikeudellinen vastuu voi kuitenkin syntyä silloin, kun palstan ylläpitäjän toimintavelvollisuus perustuu tuomioistuimen antamaan velvoittavaan päätökseen tai kun ylläpitäjä tietoisesti sallii palstaansa käytettävän rasististen viestien julkaisupaikkana. Epävarsinaista laiminlyöntivastuuta koskevia rikoslain säännöksiä ei ole käytännössä sovellettu keskustelupalstan ylläpitäjiin. Kesäkuussa voimaan tulleella lainmuutoksella kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöön lisättiin sen selventämiseksi uusi tekotapa, "pitää saatavilla". Lakivaliokunta toivoi muutoksen myös helpottavan pykälän soveltamista keskustelupalstan ylläpitäjiin (LaVM 39/2010). Keskustelupalstan ylläpitäjien rikosoikeudellisen vastuun lisääminen ei ole ainakaan ensisijainen ratkaisu vihapuheiden torjunnassa, ja sellainen voisi olla ongelmallista sananvapauden kannalta (Hannula-Neuvonen LM 3/2011). Keskustelupalstan ylläpitäjien rikosoikeudellisen vastuun lisäämisen harkitseminen ei näyttäisi olevan ajankohtaista ennen kuin nykyisen lainsäädännön soveltamisesta saadaan riittävästi kokemusta.

Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori.

 
Julkaistu 23.9.2011