Päivi Honkatukia

Syyntakeisen sarjakuristajan ongelma

Sarjakuristajaksi nimitettyä Michael Penttilää epäillään jälleen uudesta murhasta. On kulunut vain vajaa vuosi, kun hän vapautui edellisen kerran vankilasta. Tapaus on herättänyt huolta siitä, miten useisiin henkirikoksiin syyllistynyt ja oikeuspsykiatrienkin mukaan vaarallinen henkilö voi jatkaa rikosten tekemistä.

Syyntakeisuuden arviointi perustuu siihen, että toimiakseen vastuullisesti ihmisen on oltava tietoinen tekemisistään, ymmärrettävä tekonsa lainmukaisuus sekä pystyttävä säätelemään käyttäytymistään. Aiemmissa mielentilatutkimuksissa Penttilän on todettu tehneen rikoksensa täydessä ymmärryksessä. Vaikka hänellä on selkeästi ongelmia käyttäytymisensä säätelyssä, hänellä ei ole todettu mielisairautta, psykoottisuutta tai harhaisuutta, joiden perusteella hänet olisi voitu määrätä pakkohoitoon. Hän joutui vankilaan, ja rangaistuksensa asianmukaisesti suoritettuaan hänet oli lain mukaan vapautettava.

Tämän numeron artikkelit pureutuvat syyntakeisuuteen eri näkökulmista, tuoden osaltaan laajempaa ymmärrystä myös Penttilän tapaukseen. Tarkastelussa ovat lainsäädäntö, oikeuspsykiatrian käytännöt historiallisine ulottuvuuksineen sekä syyntakeisuuden ajalliset ja yhteiskunnittain vaihtelevat kysymykset esimerkiksi alaikäisten syyntakeisuuden arvioinnissa.

Syyntakeisuus liittyy läheisesti kysymykseen mielenterveyden ongelmista, vaikka ne eivät ole sama asia. Käytännössä syyntakeisuutta arvioidaan mielentilatutkimuksessa. Tutkimuksen lopputulos on oikeuden käytettävissä. Samaan aikaan se auttaa arvioimaan rikoksentekijän hoidon tarvetta ja voi tuottaa tärkeää tietoa tapahtumista myös rikosten uhrien toipumisprosessiin, kuten Aulikki Ahlgrén-Rimpiläinen ja Marika Puusa kirjoittavat omassa artikkelissaan.

Syyntakeettomaksi tuomittuja tai alentuneesti syyntakeisia on nykyään vähemmän kuin aiemmin, mikä johtuu muutoksista paitsi rikollisuudessa, myös syyntakeisuuden arviointia koskevassa lainsäädännössä. Samaan aikaan mielenterveysongelmista kuten psykoosista kärsivien vankien määrän on arvioitu lisääntyneen huolestuttavasti.

Mielen sairaudet voivat aiheuttaa häpeää ja olla leimaavia, erityisesti vankilan kaltaisessa instituutiossa. Vankien voi olla vaikea hakea niihin apua. Vankeuden aikaiseen tukeen tällä alueella täytyisikin panostaa, jotta jokainen vanki voisi saada parempia eväitä vankilan jälkeiseen elämään.

 
Julkaistu 8.6.2018
Sivun alkuun |