Minna Piispa

Nuori rikoksen uhrina, tekijänä ja torjujana

Rikoksentorjunta-palstalla käsitellään nuorisorikollisuuden ehkäisyä.

Rikosten tiedetään olevan nuoruuteen liittyvä ilmiö. Nuoret ovat rikoksentekijöinä muita suurempi ryhmä, mutta myös uhrikokemukset kasautuvat nuoriin. Nuorisorikollisuuden kehitys on 2000-luvun alun jälkeen ollut positiivista monilta osin ja nuorisorikollisuus on kokonaisuudessaan vähentynyt, kertoo Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Rikollisuustilanne 2016 -katsaus. Tyypillisimpiä nuorisorikollisuuden muotoja ovat varkaudet, omaisuuden tuhoaminen sekä uhkailun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen.

Alle 15-vuotiaiden poliisin tilastoima varkaus-, vahingonteko ja väkivaltarikollisuus lisääntyivät jokin verran 2000-luvun aikana, mutta viime vuosina ikäryhmän varkaus- ja vahingontekorikollisuus on kuitenkin vähentynyt. 15–20-vuotiailla nuorilla varastaminen on vähentynyt selvästi viimeisen 20 vuoden aikana. Samassa ikäryhmässä poliisin tilastoimat vahingonteot lisääntyivät 2000-luvun alkupuolella, mutta tämän jälkeen teot ovat vähentyneet selvästi.

Myös väkivaltarikosten osalta kehitys on ollut positiivista viime vuosina. 18–20-vuotiaiden ikäryhmässä on ollut kasvua väkivaltarikosten osalta aina vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen tekomäärät ovat laskeneet. Myös 15–17-vuotiailla pahoinpitelyrikollisuus lisääntyi 1990-luvulla, mutta 2000-luvun aikana kehitys on ollut laskeva.

Nuoret joutuvat aikuisia useammin väkivallan uhreiksi. Suurin osa nuoriin kohdistuneesta väkivallasta on toisten nuorten tekemää. Myös nuorten uhrikokemukset ovat vähentyneet vuodesta 2008 lähtien.

Nuorten rikollisuuden vähenemisen taustalla ovat esimerkiksi julkisten tilojen kontrollin lisääntyminen, nuorten ajanvieton muutokset (netti ja sosiaalinen media) sekä asennemuutokset. Arviolta 10−20 prosenttia nuorten rikoksista tulee viranomaisten tietoon. Vuosittain noin viisi prosenttia nuorista on epäiltynä rikoksesta. Nuorista rikoksentekijöistä tiedetään, että syyt rikosten tekemiseen ovat usein koetussa eriarvoisuudessa ja syrjinnässä. Nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukian mukaan rikoksia tekevä nuori ei koe olevansa arvostettu tai arvokas yhteisönsä jäsen, jolloin houkutus alakulttuureihin ja kiellettyyn toimintaan voi olla suuri.

Nuorisorikollisuustilanne on parantunut, mutta on kuitenkin tärkeää ottaa nuoret huomioon rikosten ehkäisyssä. Nuoret tarvitsevat tietoa rikoksista ja niiden ehkäisystä, rikoksen uhriksi joutuneet nuoret pitää tunnistaa ja nuorten itsensä osallistua rikosten ehkäisyyn.

Vaikeista asioista vaikeneminen on epäeettistä

Erilaiset arkiset jännitteet ja nuorten kamppailut vertaissuhteiden verkostossa voivat olla rikosten ja niiden uhriksi joutumisen taustalla. Joissakin tapauksissa nuoren voi olla vaikea kieltäytyä vääränä pitämästään teosta, jotta hän säilyttää asemansa kavereiden silmissä. Nuorille voi myös olla epäselvää, millaiset teot ovat virallisesti rikoksia ja millaisia rangaistuksia tai muita seuraamuksia, kuten vahingonkorvauksia, niistä voi seurata. Nuoret tarvitsevat näistä asioita tietoa ja avointa keskustelua. Mahdollisuuksia tällaisiin keskusteluihin on tällä hetkellä kuitenkin valitettavan vähän.

Aikuiset usein välttelevät sensitiivisiä aiheita eivätkä halua keskustella nuorten kanssa esimerkiksi seksuaalisen väkivallan tai häirinnän mahdollisuudesta. Kielteisistä asioista puhumisen voidaan pelätä vahingoittavan nuorta. Kouluterveyskyselyiden mukaan nuoret kohtaavat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa jopa useammin kuin aikuiset. Siksi nuorten kanssa työskentelevien pitää kertoa nuorille, mikä on häirintää ja väkivaltaa, ja keskustella näistä asioista nuorten kanssa. Turvataitokasvatuksen avulla lapset ja nuoret oppivat taitoja, joilla he voivat välttyä joutumasta kiusaamisen, alistamisen, väkivallan, houkuttelun, ahdistelun ja seksuaalisen hyväksikäytön tilanteisiin tai niihin joutuessaan osaavat suojella itseään ja puolustaa rajojaan. Nuoret tarvitsevat tietoa, mitä näissä tilanteissa voi tehdä, kenelle kertoa, miten rikoksen voi ilmoittaa poliisille ja mistä voi saada tukea poliisin ja oikeusviranomaisten kanssa asioimiseen.

Turvataitokasvatuksella edistetään myös lasten ja nuorten itsearvostusta ja itseluottamusta, tunne- ja vuorovaikutustaitoja, hyviä ihmissuhteita sekä kannustetaan lapsia ja nuoria puhumaan vaikeista asioista. Tunnetaitoja vahvistamalla parannetaan myös vuorovaikutusta, ihmissuhteita ja henkistä hyvinvointia. Hyvät tunnetaidot auttavat nuoria tunnistamaan omat vahvuutensa, hakemaan apua ongelmiin ja puuttumaan uhkaaviin tilanteisiin myös sivustakatsojan roolissa. Omia tunteita tunnistamalla voidaan ehkäistä esimerkiksi aggressiivista käyttäytymistä ja väkivaltaa.

Turvallisuuskasvatusta painotetaan vuonna 2016 voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa entistä enemmän ja uusista näkökulmista käsin. Rakentavalla vuorovaikutuksella tähdätään turvalliseen kouluympäristöön ja toimintakulttuuriin, jossa jokainen sitoutuu yhteisiin tavoitteisiin. Rakentavaan vuorovaikutukseen kuuluu kiistanalaisten ja vaikeiden kysymysten käsittely koulussa, ja samalla vuorovaikutuksen tulee ulottua myös koulun ulkopuolelle oppilaiden koteihin. Kun oppilaat oppivat tiedostamaan vastakkaisia mielipiteitä ja perustelemaan omiaan, riski kiusaamiseen ja syrjintään vähenee. Uudessa opetussuunnitelmassa kouluopetukseen on otettu yhä vahvemmin ajankohtaisia turvallisuusaiheita kuten maahanmuuttoon, kulttuurieroihin ja ääriajatteluun liittyviä keskusteluja.

Nuorisotyö osaa kohdata nuoret

Toisinaan aikuiset myös ummistavat silmänsä nuoren ongelmilta tai ajattelevat niiden kuuluvan nuoruuteen ja nuorten maailmaan, johon aikuisten ei pidäkään tunkeutua. Vaikka puuttumista saatetaan pitää hienovaraisuutena, silmien ummistaminen on pikemminkin piittaamattomuutta. Jokaisen aikuisen velvollisuus on kysyä, mitä nuorelle kuuluu, jos näyttää siltä, että kaikki ei ole hyvin.

Kouluterveydenhuollossa käytetään erilaisia menetelmiä ja lomakkeita, joiden avulla voi ottaa puheeksi vaikeita asioita, kuten perheessä tapahtuvaa väkivaltaa ja päihteiden käyttöä. Näitä välineitä on hyvä käyttää nuorten kanssa keskustelun avaajina ja samalla tarjota heille relevanttia tietoa.

Nuorisotyön keskeisintä asiantuntijuutta on nuorten kokonaisvaltainen kohtaaminen ja dialogisen suhteen rakentaminen nuoriin. Nuorisotyöntekijä on siellä missä nuoretkin: nuorisotaloilla, kaduilla, kouluilla, kauppakeskuksissa ja sosiaalisessa mediassa. Nuorisotyön asiantuntijuutta voidaan hyödyntää rikosten ennaltaehkäisyssä tai rikoksiin puuttumisen kysymyksissä koulujen, lastensuojelun ja poliisin tukena. Tärkeää on nuorten arvostava, kokonaisvaltainen ja yksilöllinen kohtelu myös silloin, kun he ovat joutuneet rikosten uhreiksi tai rikkoneet normeja.

Usein nuoren tekemien rikkeiden ja normirikkomusten taustalta löytyy vaikeita tunteita siitä, että hän ei ole tullut arvostetuksi tai kohdatuksi, ja tarpeet on ohitettu. Pahimmillaan nämä ovat kaltoinkohtelun kokemuksia. Tämän dynamiikan selville saaminen ja siihen vaikuttaminen edellyttävät paneutumista nuoren tilanteisiin. Etsivän nuorisotyön keinoin voidaan auttaa tuen tarpeessa oleva nuorta ja auttaa häntä sellaisten palvelujen ja tuen piiriin, joilla edistetään hänen osallisuuttaan yhteiskuntaan ja muuta elämänhallintaansa sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille.

Nuoret mukaan rikosten ehkäisyyn

Kansainväliset selvitykset ja arviointitutkimukset tukevat väitettä, jonka mukaan rikosten ehkäisyn hankkeet onnistuvat sitä paremmin, mitä enemmän kansalaiset ja palveluidenkäyttäjät saavat tietoa hankkeista ja ovat mukana niiden toteuttamisessa. Rikoksentorjunnassa pitäisi kiinnittää huomiota asukkaisiin, sillä heillä on hyvät tiedot alueen turvallisuusongelmista ja mahdollisesti myös ehdotuksia alueen turvallisuuden parantamiseksi.

Nuoret ovat avainasemassa, sillä heillä on paljon tietoa nuorisokulttuurisista ilmiöistä ja vertaissuhteiden jännitteistä ja valtasuhteista. Nuoria on syytä kuunnella tarkasti siitä, mitkä tilat ja paikat mielletään turvattomina ja miten niiden viihtyisyyttä voitaisiin parantaa. Tämä asiantuntemus on saatava tehokkaammin käyttöön ottamalla nuoria mukaan esimerkiksi asuinalueiden tai vaikkapa kirjastojen kaltaisten julkisten tilojen suunnitteluun, kutsumalla nuoria turvallisuuskävelyille yhdessä aikuisten ja päätöksentekijöiden kanssa tai konsultoimalla nuorisovaltuustoja näistä kysymyksistä. Paitsi että nämä toimenpiteet lisäävät asuinalueiden turvallisuutta, ne myös vahvistavat nuorten luottamusta kykyihinsä vaikuttaa sekä yhteisöissään ja yhteiskunnassa. Näin heille tarjotaan mahdollisuus kokea, että heidän mielipiteillään on väliä. Tämä on erityisen tärkeää niille nuorille, joiden luottamus yhteiskuntaan on heidän taustojensa tai elinolosuhteidensa vuoksi lähtökohtaisesti heikko.

Nuoret itsekin voivat tehdä paljon rikosten ja kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi ja puuttua tilanteeseen ns. sivustakatsojan roolista. Nuorten kanssa on hyvä keskustella siitä, miten he voivat puuttua tilanteisiin, joiden luonne mietityttää, ystävänä, luokkakaverina, harrastusten piirissä tai vaikka ohikulkijoina. Tällaiset tilanteet voivat olla kiusaamista, häirintää tai väkivaltaa. Asiasta puhuminen tuottaa valmiuksia toimia vaikeissa tilanteissa.

Rikoksentorjuntaneuvosto on koonnut nuorten kanssa työskenteleville verkkomateriaaleja avuksi rikoksista keskustelemiseen nuorten kanssa, www.rikoksentorjunta.fi/materiaaleja-nuorten-rikosten-ehkaisyyn.

Lisäksi 21.3. järjestetyn nuorten turvallisuusseminaarin tiivistelmä ja esitykset ovat saatavilla rikoksentorjunnan verkkosivuilla.

Kirjoittaja on rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri.

 
Julkaistu 8.6.2018
Sivun alkuun |