Karoliina Suonpää

Ajankohtaista kriminologiaa

Kriminologia-palstalla kerrotaan kriminologian maisteriopiskelijoiden tutkielmista, joissa etsitään vastauksia rikollisuuteen liittyviin kysymyksiin.

Miten uusien ja vanhojen medioiden seuraaminen on yhteydessä rikospelkoihin? Millaisia uhkatilanteita ravitsemusalan työntekijät kokevat ja miten he varautuvat niihin? Miten väkivaltarikollisille suunnatun intervention käytännön toteutus vastaa hankkeen suunnitelmaa? Eroavatko parisuhdeväkivallan riskitekijät muun väkivallan riskitekijöistä? Miten nykynuoret itse selittävät nuorisorikollisuuden vähenemistä? Muun muassa näihin kysymyksiin Helsingin yliopiston kriminologian opintosuunnan opiskelijat etsivät vastauksia maisterintutkielmissaan.

Nuorisorikollisuuden ja työturvallisuuden perustutkimusta

Rikollisuuden väheneminen, niin kutsuttu crime drop, on ollut kriminologian huomion kohteena viime vuosina. Senja Peltola pureutuu aihepiiriin uudesta näkökulmasta kysyen, miten nuoret itse hahmottavat asian. Hän lähtee liikkeelle Nuorisorikollisuuskyselystä (NRK), joka on osa Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) toteuttamaa kansallista kokonaisrikollisuuden seurantaa. NRK on osoittanut nuorten rikollisuuden vähenevän ja "kiltteyden" lisääntyvän; samansuuntaisia tuloksia on havaittu muissakin Pohjoismaissa (Näsi 2016; Kivivuori ym. 2018, 137–140). Ilmiötä on selitetty muun muassa turvallisuusteknologian nousulla, itsekontrollin lisääntymisellä ja rikosleimojen tietoisella välttämistavoitteella. Peltola haastattelee nuoria ja kysyy, miten he itse arvioivat nuorisorikollisuuden kehittyneen. Millaisia selityksiä nuoret tarjoavat nuorisorikollisuuden vähenemiselle ja miten ne suhteutuvat kriminologian tarjoamiin selityksiin? Nuorten omista näkemyksistä crime drop -ilmiön taustalla ei ole juurikaan tutkimusta, ja Peltolan tutkielma täyttää tätä tyhjiötä. Työ edistää kriminologista perustutkimusta laadullisten menetelmien avulla.

Työturvallisuuden tutkimus on tärkeä ja ajankohtainen aihe: viime vuosina naisten kokema työpaikkaväkivalta on lisääntynyt (Danielsson & Kääriäinen 2017). Julia Försterin laadullinen maisterintutkielma käsittelee ravitsemusalan työntekijöiden väkivaltakokemuksia työpaikoilla. Förster hyödyntää fokusryhmähaastatteluja ja pyrkii selvittämään, millaisissa tilanteissa ravitsemusalan työntekijät kokevat väkivaltaa tai väkivallan uhkaa ja miten uhkaaviin tilanteisiin pyritään varautumaan etukäteen. Förster kysyy myös, millaisiksi työntekijät itse kokevat jo toteutuneiden väkivaltatilanteiden seuraukset. Tutkielma tukee Krimon toteuttamaa Yritysuhritutkimusta, joka nojaa kansallisesti edustavaan yrityksille suunnattuun kyselyyn. Försterin tutkielma kytkeytyy kriminologian yleiseen teoriatraditioon, erityisesti rutiinitoimintojen teoriaan. Työ tukee ja täydentää yritysuhritutkimuksen kautta syntyvää kvantitatiivista työturvallisuuden tutkimusta.

Kansallinen rikosuhritutkimus maisterintutkielman aineistona

Kansallinen rikosuhritutkimus (KRT) on Krimon toteuttaman kokonaisrikollisuuden kansallisen seurannan keskeisiä pilareita. Kaksi kriminologian opintosuunnan maisteriopiskelijaa käyttää sen aineistoa tutkimuksen tekoon.

Mediakenttä on viime vuosina mullistunut voimakkaasti. Tiina Malin tarkastelee maisterintutkielmassaan rikollisuuden pelkojen yhteyttä erilaisten medialähteiden seuraamiseen. Rikosmedian ja pelkojen suhdetta Suomessa tutkittiin 2000-luvun alussa (Smolej & Kivivuori 2006), mutta sen jälkeen sosiaalisen median ja vaihtoehtomedioiden suosio on lisääntynyt merkittävästi. Malin käyttää aineistonaan Kansallista rikosuhritutkimusta, joka on kansallisesti edustava, 15–74-vuotiaille Suomessa vakituisesti asuville henkilöille kohdistettu rikollisuutta ja rikospelkoja koskeva kysely (Danielsson & Kääriäinen 2017). Vuoden 2018 kyselyssä tiedusteltiin lisäksi kansalaisten suhtautumista erilaisiin medioihin, esimerkiksi television uutisiin, painettuihin sanomalehtiin ja internetin vaihtoehtomedioihin. Malin tutkii, kuinka yleisiä rikospelot ovat väestötasolla ja miten erilaisten medioiden seuraaminen on yhteydessä vastaajien kokemiin rikospelkoihin. Tutkielma linkittyy Krimon HS-säätiön rahoittamaan mediahankkeeseen (Näsi & Kivivuori 2017) ja syventää käsitystä median ja rikospelkojen suhteesta.

Parisuhdeväkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, jonka torjuminen hyötyy kriminologisesta perustutkimuksesta. Maiju Tanskasen tutkielma käsittelee suomalaisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa ja hyödyntää empiirisessä analyysissaan niin ikään Kansallista rikosuhritukimusta. Kyselytutkimus on keskeinen menetelmä parisuhdeväkivallan yleisyyden ja kehityksen arvioimisessa, koska suuri osa parisuhdeväkivallasta ei tule poliisin tietoon (Danielsson & Salmi 2013). Tanskasen tutkimuskysymys liittyy kriminologiassa käytyyn debattiin parisuhdeväkivallan luonteesta: onko parisuhdeväkivalta osa yleistä väkivalta-alttiutta vai erityinen väkivallan muoto? Tanskanen tutkii parisuhdeväkivallan uhriksi joutumista ja analysoi tilastollisin menetelmin sitä, eroavatko parisuhdeväkivallan riskitekijät muiden väkivallan muotojen uhriksi joutumisen riskitekijöistä. Tanskasen tutkielma tarjoaa tietoa parisuhdeväkivallan selittämiseen ja toimivien interventioiden kehittämiseen. Sen erityisenä vahvuutena on Kansallisen rikosuhritutkimuksen eri aineistovuosien yhdistäminen jopa 40 000 vastaajaa kattavaksi aineistoksi.

Soveltavaa kriminologiaa: väkivaltatyön arvioinnit

Rikoksentorjunnan arviointitutkimus on keskeinen soveltavan kriminologian muoto. Chris Carling ja Aino Jauhiainen laativat arviointitutkimukset HelsinkiMissio ry:n Aggredi-ohjelmasta, jonka tavoitteena on vähentää 18–39-vuotiaiden väkivaltaan syyllistyneiden henkilöiden väkivaltarikosten uusimista. Aggredin asiakastyön keskeisiä muotoja ovat muun muassa "motivoiva keskustelu, hoidollinen keskustelu, toimintakyvyn palauttamiseen tähtäävä kriisikeskustelu tai arkielämän organisointi" (Kekki & Salakka 2013, 21). Useimmilla Aggredin asiakkailla on vakava rikoshistoria, ja arviointitutkimuksen yhteiskunnallinen merkittävyys on ilmeinen.

Kriminologinen arviointitutkimus voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, toimenpiteen kausaalista vaikutusta arvioivaan vaikuttavuustutkimukseen ja prosessiarviointiin, jonka tavoite on tarkastella kuvailevasti toimenpiteen konkreettista toteuttamista (Kivivuori ym. 2018, 347¬–349). Prosessiarvioinnit ovat tärkeitä, koska toimenpiteen käytännön toteutus saattaa erota merkittävästi työmuodon ideaalisesta toteutuksesta. Krimossa on aiemmin tutkittu Aggredi-ohjelmaan osallistumisen vaikutusta asiakkaiden myöhempään rikoskäyttäytymiseen. Tutkimuksessa huomattiin, että ohjelman läpikäyneet uusivat rikoksia huomattavasti muita asiakasryhmiä harvemmin, mutta ohjelman keskeyttäneiden uusimisalttius oli korkea (Aaltonen & Hinkkanen 2014).

Carling ja Jauhiainen tutkivat toimenpiteen käytännön toteutusta laadullisin menetelmin toisen haastatellessa ohjelman vasta aloittaneita asiakkaita ja toisen heitä, jotka ovat jääneet ohjelmaan hyvin pitkäksi aikaa. Ohjelman kehittämisen kannalta on keskeistä tietää, miten prosessin eri vaiheissa olevat asiakkaat itse kokevat työmuodon. Laadullinen arviointitutkimus voi parhaimmillaan valottaa niitä mekanismeja, jotka tukevat asiakkaiden sitoutumista rikosuralta irtautumiseen tai toisaalta jopa haittaavat rikosaktiivisen elämäntavan lopettamista. Arviointitutkimus vastaa siten sekä yhteiskunnan tarpeisiin että tukee kriminologisen teorian kehitystä. Maisterintutkielman mittaluokassa prosessiarviointi on mahdollinen; varsinaiset vaikuttavuustutkimukset edellyttävät mittavampia projekteja.

Tutkimuskysymykset heijastavat yhteiskunnallisia keskusteluja

Edellä esitellyt maisterintutkielmien aiheet nivoutuvat Krimon piirissä harjoitetun tutkimuksen painopisteisiin, muun muassa nuorisorikollisuuteen, yritysuhritutkimukseen, mediakriminologiaan ja rikoksentorjunnan arvioimiseen. Opinnäytteiden laatiminen tutkimushankkeiden osana tuottaa synergiaetuja sekä opiskelijalle että empiirisen kriminologian tutkimusyhteisölle. Samalla opiskelijoiden tutkimusteemat kuvastavat tulevien asiantuntijoiden omia kiinnostuksen kohteita ja monia ajankohtaisia rikoksiin, rikosten pelkoon ja torjumiseen liittyviä kysymyksiä.

VTM Karoliina Suonpää on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa ja opettaa kriminologian opintosuunnassa sekä Avoimessa yliopistossa. Aiheiden esittely perustuu tutkielmien tekijöiden suostumukseen.

KIRJALLISUUS:
Aaltonen, Mikko & Hinkkanen, Ville (2014). Katuväkivaltatyön vaikuttavuus: HelsinkiMission Aggredi-ohjelman arviointi. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 40/2014. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Danielsson, Petri & Kääriäinen, Juha (2017). Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2016 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 23/2017. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Danielsson, Petri & Salmi, Venla (2013). Suomalaisten kokema parisuhdeväkivalta 2012 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 34/2013. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Kekki, Tuula & Salakka, Petri (2012). Aggredi – Väkivalta ei ole mulle mikään ongelma. Helsinki: Aggredi.

Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko & Näsi, Matti & Suonpää, Karoliina & Danielsson, Petri (2018). Kriminologia. Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Gaudeamus, Helsinki.

Näsi, Matti (2016). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 18/2016. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Näsi, Matti & Kivivuori, Janne (2017). Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet. Haaste 4/2017.

Smolej, Mirkka & Kivivuori, Janne (2006). The Relation between Crime News and Fear of Violence. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention 7, 211–227.

 
Julkaistu 8.6.2018
Sivun alkuun |