Minna Piispa

Sivustakatsojat mukaan rikosten ehkäisyyn

Rikoksentorjunta-palstalla pohditaan sivustakatsojien roolia rikosten ehkäisyssä. Sivustakatsojiin keskittyvissä hankkeissa on saatu hyviä tuloksia. Lähestymistapaa on käytetty sukupuolistuneen väkivallan, perheväkivallan ja kouluväkivallan ehkäisyssä.

Helmikuussa näkyi pääkaupunkiseudun katukuvassa ja liikennevälineissä Stop! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanja, joka rohkaisi joukkoliikenteen käyttäjiä puuttumaan häirintään ja antamaan tukensa häirinnän ja syrjinnän kohteeksi joutuneelle kanssamatkustajalle. Kampanjan taustalla oli ajatus, että kun yksi kanssamatkustaja osoittaa tukensa häirinnän tai syrjinnän kohteelle, se kannustaa muitakin tulemaan tueksi. Kampanjassa ohjeistettiin myös ilmoittamaan tapahtuneesta kuljettajalle, järjestyksenvalvojalle tai poliisille. Esimerkki kanssamatkustajan puuttumisesta oli Helsingin Sanomissa kerrottu tapaus, jossa täydessä raitiovaunussa vanhempi herra tarjosi sylistään istumapaikkaa nuorelle naiselle. Tilannetta sivusta seurannut nuori mies istahti herran syliin ja kiitti vuolaasti istumapaikan tarjoamisesta.

Tällaista rikoksentorjunnan näkökulmaa, jossa sivustakatsojia kannustetaan puuttumaan rikos- tai häiriökäyttäytymiseen, on Suomessa käytetty vähän. Yhdysvalloissa bystander (suom. sivustakatsoja) -lähestymistapaa on käytetty erityisesti sukupuolistuneen väkivallan ehkäisyssä, mutta myös koulukiusaamisen ja perheväkivallan ehkäisyssä. Sivustakatsojan lähestymistavassa muutoksen keskiössä ovat tekijän ja uhrin sijaan tapahtumaa sivusta seuraavat tai siinä muutoin mukana olevat kanssaihmiset. Sivustakatsojille annetaan käytännönläheisiä tapoja puuttua kyseessä olevaan rikokseen arjen tilanteissa: keinoja tilanteen keskeyttämiseen, puhetapoja kyseistä rikosta ylläpitäviin normeihin puuttumiseen sekä malleja uhrin tukemiseen. Tässä tarkoituksena on saada ystävä tukemaan uhria, ehkäistä tapauksen toistuminen ja auttaa uhri tukipalvelujen piiriin. Sivustakatsojan näkökulma painottaa osallistumista sekä yksilön ja ryhmien roolia yhteisössä ja sosiaalisen muutoksen synnyssä.

Asenteisiin ja kulttuuriin vaikuttaminen keskiössä

Sivustakatsojan kouluttaminen tuo yksilön asenteisiin ja kulttuuriin vaikuttamisen rikoksentorjunnan keskiöön perinteisen rikostilanteisiin vaikuttamisen tilalle. Yksilöön keskityttäessä on kyse sisäisistä prosesseista: asenteista, ajatuksista, tunteista, tulkinnoista ja reaktioista, jotka selittävät käyttäytymisen. Tavoitteena on vahvistaa yksilöä, muuttaa hänen normejaan sekä parantaa hänen valmiuksiaan ja turvallisuuttaan. Kun vaikutetaan kulttuurin kautta, pyritään vaikuttamaan normeihin, ilmapiiriin, arvostuksiin ja joukkoviestinten välittämiin kuviin. Sosiaalisten vihjeiden ja käsitysten sosiaalista normeista (toisin sanoen ikätovereiden tai kanssaihmisten asenteet ja käyttäytyminen) uskotaan vaikuttavan siihen, ryhtyykö ihminen toimiin rikoksen ehkäisemiseksi. Ihmiset pyrkivät toimimaan sosiaalisten normien mukaisesti. Jos henkilön arvot ovat yhdenmukaisia vertaisryhmän oletettujen asenteiden ja käyttäytymisen kanssa, yksilö tuntee itsensä varmemmaksi toimimaan rikoksia vastaan. Jos yksilön arvot eivät olekaan yhdenmukaisia toveripiirin arvojen kanssa, yksilö pyrkii toimimaan sen mukaisesti kuin hän olettaa ikäistensä toimivan tietyissä tilanteissa.

Koulutus vahvistaa taitoja puuttua seksuaaliseen väkivaltaan

Seksuaalisen väkivallan ehkäisyn osalta näkökulman kehittämisen uranuurtajia ovat New Hampshiren yliopiston tutkijat Victoria Banyard, Mary Moynihan ja Elizabeth Plante. He identifioivat neljä tekijää, jotka vaikuttavat sivustakatsojan halukkuuteen puuttua tilanteeseen. Ensinnäkin sivustakatsojan pitää tunnistaa ongelma ja sen negatiiviset vaikutukset uhriin. Toiseksi sivustakatsojat puuttuvat tilanteeseen todennäköisemmin, jos he ovat sitoutuneet puuttumiseen ja kokevat vastuuta tilanteen ratkaisemisesta. Kolmanneksi sivustakatsoja puuttuu tilanteeseen todennäköisemmin, jos hän arvioi, ettei uhri ole itse syyllinen tapahtumiin. Neljänneksi sivustakatsojalla pitää olla käyttäytymismalli, kuinka puuttua tilanteeseen, ja hänen pitää tuntea, että hänellä on taitoa puuttumiseen.

Yhdysvalloissa monet korkeakoulukampuksilla sekä naisille että miehille toteutetut seksivalitusohjelmat keskittyvät kouluttamaan opiskelijoita puuttumaan seksuaaliseen väkivaltaan sivustakatsojan roolissa. Koulutuksessa annetaan tietoa siitä, miten ehkäistään seksuaalista väkivaltaa ennen kuin se tapahtuu, miten toimitaan väkivaltatilanteissa ja miten tuetaan seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunutta. Koulutuksessa yhtenä keskeisenä elementtinä on sosiaalisten normien vaikutus sivustakatsojien halukkuuteen puuttua väkivaltaan.

Banyard ja kumppanit (2007) testasivat eripituisten koulutusohjelmien vaikutusta yliopisto-opiskelijoilla. Tutkimukseen osallistui 389 yliopisto-opiskelijaa (217 naista ja 172 miestä). Kaikki vastasivat kyselyyn ennen ja kaksi kuukautta koulutuksen jälkeen. Vastaajilta tiedusteltiin käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta, mm. mitä tekoja he määritellevät väkivallaksi sekä asenteita ja halukkuutta auttaa väkivallan uhria. Sivustakatsojan puuttumista tilanteisiin selvitettiin sitä varten kehitetyllä mittarilla, jossa kysyttiin toimimista erilaisissa tilanteissa, kuten "Oletko saattanut juhlista kotiin humalassa olleen ystäväsi?". Mittarissa oli kysymyksiä myös siitä, kuinka luontevana vastaajat pitivät puuttua väkivaltatilanteisiin sivustakatsojana ja miten he arvioivat tilanteeseen puuttumisen tärkeyttä moraaliselta kannalta.

Tulosten mukaan kolme verrokkiryhmää eivät poikenneet toisistaan esitestauksessa. Sekä lyhyeen että useamman kerran koulutukseen osallistuneet ryhmät menestyivät jälkitestauksessa paremmin kuin verrokkiryhmä, joka ei saanut koulutusta. Koulutuksen vaikutukset näkyivät raiskaukseen liitettyjen myyttien hyväksymisen vähenemisenä ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvän oikean tiedon lisääntymisenä. Prososiaalisuus sivustakatsojan roolia kohtaan kasvoi merkittävästi ja myös halukkuus toimia ja itse raportoitu toiminta väkivaltatilanteissa lisääntyivät. Tulosten mukaan sekä miehet että naiset hyötyivät koulutuksesta. Alkutestien perusteella naisilla oli paremmat etukäteistiedot seksuaalisesta väkivallasta ja he suhtautuivat miehiä kriittisemmin raiskaukseen liitettyihin myytteihin.

Tulokset osoittivat, että lyhyelläkin koulutuksella saadaan positiivisia muutoksia aikaan. Vaikka positiivisia muutoksia tapahtui molempiin koulutuksiin osallistuneissa ryhmissä, muutokset olivat suurempia pidemmän koulutuksen saaneilla.

Sivustakatsojilla merkittävä rooli koulukiusaamisen ehkäisyssä

Koulukiusaamista selvittäneiden tutkimusten mukaan suurimmassa osassa kiusaamistilanteista on mukana sivustakatsojia ja toisaalta suurin osa oppilaista on sivustakatsojia. Sivustakatsojilla on myös merkittävä rooli tapahtumiin puuttumisessa. Hän voi joko aktiivisesti puuttua tilanteeseen yrittäen lopettaa kiusaamisen, rohkaista kiusaajaa jatkamaan tai olla tilanteessa passiivinen. Sivustakatsojan roolia on jaoteltu monin tavoin: ohikulkija, tarkkailija, todistaja tai osallistuja (Salmivalli, Kaukiainen & Voeten 2005). Roolit voidaan määritellä myös sen mukaan, edistääkö sivustakatsoja käytöksellään kiusaamisen jatkumista vai pyrkiikö hän lopettamaan sen: tukija (esim. nauraa kiusatulle), avustaja (esim. seuraa kiusaajaa), puolustaja (esim. tukee uhria) tai ulkopuolinen (esim. jättäytyy tapahtumien ulkopuolelle) (Polan ym. 2012).

Joshua Polanin, Dorothy Espelagen ja Therese Pigottin meta-analyysissä (2012) arvioitiin 12 kouluissa toteutettua kiusaamisen vastaista ohjelmaa sivustakatsojan roolin vahvistamisen näkökulmasta. Tutkimus osoitti, että ohjelmien avulla voidaan rohkaista sivullisia puuttumaan kiusaamiseen sekä käytännössä että tilastollisesti vaikuttavalla tasolla. Tutkimuksessa mukana olleissa kiusaamisen puuttumisohjelmissa mm. herätettiin oppilaiden tietoisuutta ilmiöstä, opetettiin sosiaalis-kognitiivisia taitoja ja empatiaa roolileikkien, videoiden tai tietokoneavusteisten ohjelmien avulla. Tulosten mukaan ohjelmat olivat vaikuttavia erityisesti vahvistamaan oppilaiden taitoja puuttua kiusaamiseen. Sen sijaan ohjelmien avulla ei saavutettu samankaltaista vaikutusta empatian lisäämisessä uhria kohtaan. Tulosten pohjalta tutkijat suosittelevat käyttämään kouluissa erityisesti sellaisia ohjelmia, jotka keskittyvät sivustakatsojien rooliin.

Suomalaisessa KiVa Koulu -ohjelmassa on hyödynnetty sivustakatsojan näkökulmaa. Salmivallin tutkimusryhmän (Salmivalli, Voeten & Poskiparta 2011) tulokset osoittavat, että kiusaaminen on yleisempää koululuokissa, joissa oppilaat tukevat kiusaamista. Sivustakatsojilla on vahva merkitys kiusaamisen jatkumiselle, minkä vuoksi on tärkeää ottaa heidät mukaan kiusaamisen vastaisiin ohjelmiin.

Tulokset rikoksen ehkäisystä, jossa sivustakatsojia opetetaan puuttumaan väkivalta- ja kiusaamistilanteisiin, ovat rohkaisevia ja kannustavat vastaavanlaisten ohjelmien kokeilemista Suomessakin. On tärkeää tietää, millä tavoin käsitykset kanssaihmisten normeista vaikuttavat sivullisten toimintaan mahdollisissa väkivaltatilanteissa tai niiden havaitsemisessa.

LÄHTEET:
Banyard, Victoria L & Moynihan, Mary M.& Plante, Elizabethe G. (2007). Sexual Violence Prevention Through Bystander Education: An Experimental Evaluation. Journal of Community Psychology, Vol. 35, No. 4, 463–481.

Polan, Joshua R. & Espelage, Dorothy L. & Pigott, Therese D. (2012). A Meta-Analysis of School-Based Bullying Prevention Programs’ Effects on Bystander Intervention Behavior. School Psychology Review, 2012, Volume 41, No. 1, 47–65.

Salmivalli, Christina., Kaukianen, Ari & Voeten, Marinus (2005). Anti-bullying intervention: Implementation and outcome. British Journal of Educational Psychology, 75, 465–487.

Salmivalli, Christina & Voeten, Marinus & Poskiparta Elisa (2011). Bystanders Matter: Associations Between Reinforcing, Defending, and the Frequency of Bullying Behavior in Classrooms, Journal of Clinical Child & Adolescent. Psychology, 40:5, 668–676.

www.rikoksentorjunta.fi/hyvatkaytannot_2/kivakoulu


 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |