Janne Kivivuori

Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokanta

Kriminologia-palstan aiheena on uusi rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokanta. Se pyrkii tukemaan kokeilukulttuuria ja lisäämään arviointitutkimuksen arvostusta.

Rikoksentorjunnan toimenpiteitä toteutetaan nykyään melko aktiivisesti julkisen vallan ja järjestöjen toimesta. Toiminnalle löytyy myös rahoitusta julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Vähemmän tiedetään siitä, vaikuttavatko toimenpiteet aiotulla tavalla. Aivan perustava lähtökohta toimenpiteiden arvioinnissa onkin, että toiminnan tavoite on eri asia kuin sen tulos.

Rikoksentorjunnan toimenpiteet voivat vaikuttaa rikollisuuteen kolmella tavalla: ne voivat vähentää rikollisuutta, olla tehottomia tai ne voivat lisätä rikollisuutta. Eräissä maissa tehdyissä arvioinneissa on havaittu niin kutsuttuja kontraproduktiivisia vaikutuksia eli hyvää tarkoittava toimi onkin lisännyt sitä ongelmaa, jota on haluttu vähentää (Braga 2009). Esimerkiksi toimenpiteet, joissa voi tapahtua rikosaktiivisten henkilöiden ryhmäytymistä, saattavat olla rikollisuutta lisääviä. Toimien todellisten vaikutusten objektiivinen arviointi on siten erittäin tärkeää.

Haasteena tutkimuksen koostaminen

Globaalissa tarkastelussa melkeinpä minkä tahansa tutkimuskentän – ja siten myös arviointitutkimuksen – haltuunoton ongelmana on tutkimuksen valtava paljous. Siksi kriminologiankin piirissä erilaiset tiedon koostamisen metodit ovat viime vuosina olleet nousussa. Eri tutkimuskentiltä ja hoitomuodoista on kansainvälisesti saatavissa julkaistuja systemaattisia katsauksia ja meta-analyysejä. Myös tutkimuksia koostavia portaaleja on olemassa (esim. Campbell Collaboration). Ne ovat erittäin hyödyllisiä rikoksentorjunnan kehittämisen kannalta. Toimenpiteitä ei kuitenkaan välttämättä voida arvioida huomioimatta yhteiskunnallista kontekstia. Siksi on tarpeen sekä tehdä että koostaa kotimaisia arviointitutkimuksia.

Rikoksentorjuntaneuvoston tutkimusjaosto käynnisti 2016 aloitteestani rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokannan kehittämisen. Valmistelutyö toteutettiin pääosin Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa (Krimo). Tietokannan tarkoituksena on koostaa kotimainen rikoksentorjunnan arviointitutkimus yhteen, helposti saatavilla olevaan paikkaan. Koostettu tieto helpottaa arviointitiedon käyttöä. Tiedon tarvitsijat ja turvallisuuden kehittäjät voivat sen avulla selvittää, onko toimenpidettä arvioitu maassamme, ja jos on, mikä on ollut arvioinnin tulos. Tietokanta pyrkii myös tukemaan arviointitutkimuksen asemaa, arvostusta ja näkyvyyttä osana kokeilukulttuurin kehittämistä.

Tietokannan sisältö

Tietokanta pyrkii kattamaan kaikki julkaistut tutkimukset ja selvitykset, joissa on arvioitu Suomessa toteutettu rikoksentorjunnallinen toimenpide. Kyseessä voi olla rikollisuuden vähentäminen/ehkäisy tai rikospelkojen vähentäminen/turvallisuuden tunteen lisääminen. Toimenpiteiden luonnetta ei ole rajattu: kyseessä voi olla esimerkiksi tilannetorjunta, sosiaalinen preventio, kuntoutus, hoito tai sanktiovarmuuteen tai -tasoon liittyvä toimi. Tietokannassa jokainen rivi on yksi tutkimus, joten samasta toimenpiteestä voidaan tallentaa kantaan monta eri tutkimusta. Kunkin tutkimusjulkaisun kirjoittaja, tai yksi heistä, vie tutkimusta koskevat tiedot tietokantaan. Tietokanta sisältää enemmän tietoa kuin pelkkä kirjallisuusluettelo. Se kuvaa arvioidun toimenpiteen, arvioinnin tutkimusasetelman ja arvioinnin tuloksen tutkijan oman käsityksen mukaisesti.

Arviointitutkimuksella tarkoitetaan tutkimusta, jossa on empiirisesti kuvattu toimenpidettä (prosessiarvio) tai arvioitu sen vaikuttavuutta rikollisuuteen tai turvallisuuskokemukseen (vaikuttavuusarvio). Tietokannan "perusfilosofiana" onkin pitää sekä prosessi- että vaikuttavuusarviointeja yhtä tärkeinä. Kuvailevia prosessiarviointeja tarvitaan muun muassa siksi, että niistä saadaan tärkeää tietoa mahdollisten vaikutusten mekanismeista ja kontekstiriippuvuudesta (Sampson ym. 2013).

Pelkkä prosessiarviointi ei kuitenkaan voi tuottaa tietoa vaikuttavuudesta; tähän tarvitaan vaikuttavuusanalyysi. Siksi tietokantaan syötettävät tiedot ovat hieman erilaiset siitä riippuen, määritteleekö tutkija hankkeensa prosessi- vai vaikuttavuusarvioinniksi. Vaikuttavuusarviointien osalta tietokanta kuvaa tarkemmin tutkimusasetelmaa, jotta tiedon käyttäjät pystyisivät arvioimaan tulosten merkitystä ja näyttötasoa. Tutkimusasetelmaa kuvaava muuttuja perustuu ns. Marylandin asteikkoon, jossa taso 1 kuvaa korrelatiivista poikkileikkaustutkimusta ja taso vastaavasti 5 korkeinta näyttötasoa eli satunnaistettua koeasetelmaa (Farrington ym. 2002). Tietokantaan toivotaan myös Suomessa tehtyjä systemaattisia katsauksia ja meta-analyyseja, vaikka ne kohdistuisivat ulkomaiseen tutkimukseen.

Millaista arviointitutkimusta Suomessa on tehty?

Tietokantaan on kirjattu tähän mennessä 16 rikoksentorjunnallisen toimenpiteen arviointitutkimusta (Taulukko 1). Aktiivisimmin alan arviointitutkimusta on tehty Rikosseuraamuslaitoksessa ja Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

Taulukko 1. Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokantaan kirjatut tutkimukset. (pdf, 0.04 Mt)

Kuusi arviointia on liittynyt rikosseuraamusten piirissä olevien henkilöiden kuntoutukseen tai valvontaan. Neljä muuta arviointia on kohdistunut virallisen kontrollin muutoksiin: julkisen tilan tehostettuun kontrolliin, virallisen syytteen alan laajentamiseen ja rikesakkojen muutoksen vaikutuksiin liikennerikoksiin. Vastaavasti neljässä tutkimuksessa on arvioitu kansalaisyhteiskunnassa tapahtuvia rikoksentorjunnan toimia. Ne ovat kohdistuneet myymälävarkauksien torjuntaan (Näppis), Espoon Lyömätön Linja -palveluun, opioidikorvaushoitoon sekä Helsinki-Mission Aggredi-katuväkivaltatyöhön. Kahta hanketta voidaan luonnehtia moniammatillista yhteistyötä tukeviksi multimodaalisiksi projekteiksi (Lasta lyömätön Satakunta ja VäkVä).

Tietokannassa on kolme prosessiarviointia ja yksi systemaattinen katsaus. Enin osa (12) tutkimuksista on ollut tavoitteiltaan vaikuttavuusarviointeja. Näyttötasoiltaan vaikuttavuusarvioinnit ovat vaihdelleet korrelatiivisista tutkimuksista aina satunnaistettuun koeasetelmaan. Tutkijoiden vaikuttavuuskäsitystä punnittaessa on tärkeää kiinnittää samanaikaisesti huomiota sarakkeisiin "asetelma" ja "vaikuttavuus".

Yksi tähän mennessä kantaan tallennetuista interventioista on saanut hanketutkijalta statuksen "vaikuttava": opioidikorvaushoito vähensi hoitoa saaneiden uusintarikollisuutta. Toisaalta usea toimenpide on saanut tutkijalta luonnehdinnan "lupaava". Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa havaittiin vaikutushypoteesin mukainen ero, mutta se jäi niukasti tilastollisesti ei-merkitseväksi. Lisäksi saattoi olla kyse siitä, että toimenpide havaittiin vaikuttavaksi jossakin osaryhmässä (muttei koko ryhmässä jolle hoito kohdistettiin). Yhdessä tapauksessa tutkijan lupaavuustulkinta perustui huomioon, että toimenpide vaikutti kohderyhmän ajatteluun ja motivaatioon, joskaan ei käyttäytymiseen. Yhtäkään arvioiduista hankkeista ei ole todettu rikollisuutta lisääväksi.

Useimmissa tutkimuksissa ei käsitelty rikoksentorjunnan aiheuttamia kustannuksia ja/tai sen avulla aikaansaatuja säästöjä. Kuudessa tutkimuksessa tätä ulottuvuutta oli pohdittu, mutta numeerisesti vain yhdessä. Olisi toivottavaa, että tutkijat kiinnittäisivät tähän näkökulmaan jatkossa enemmän huomiota (ks. esim. Welsh & Farrington 2013).

Merkitys kriminologialle

Kriminologia on tieteenala, joka tutkii rikollisuutta ja siihen kohdistuvia reaktioita. Kontrollitoiminnan arviointitutkimus kuuluu tärkeänä osa-alueena yleiseen kriminologiaan. Käytännön merkityksen lisäksi arviointitutkimuksella on myös huomattava teoreettinen anti kriminologiselle perustutkimukselle. Rikoksentorjunnan toimet perustuvat usein kriminologian teorioihin. Siksi niiden vaikuttavuuden tutkimus on samalla teoriaan kohdistuva testi. Pyrkimys vahvaan näyttötasoon ja satunnaistettujen koeasetelmien käyttöön onkin merkinnyt sitä, että arviointitutkimus antaa yhä vahvempaa metodologista selkänojaa kriminologian teoreettiselle pyrkimykselle tutkia rikollisuuden syitä. Arviointitutkimuksen nousu liittyykin saumattomasti rikollisuuden syiden tutkimuksen lisääntymiseen viime vuosina.

Laadullisten prosessiarviointien mahdollistama kausaalisten mekanismien täsmentäminen on kriminologian kannalta arvokasta. Myös mahdollisen vaikutusheterogeenisyyden (toimi vaikuttaa jossain osapopulaatiossa, muttei toisessa) toteaminen on tärkeää perustutkimuksen kannalta (Sampson ym. 2013; Aaltonen & Tyni 2017). Tulevaisuudessa vaikuttavuuden tutkimus korostanee yhä enemmän välittävien mekanismien tuntemista ja vaikuttavuuden vaihtelua osaryhmissä. Siirrytään karkeasta "X ei toimi" tai "Y toimii" -ajattelusta kohti toimien soveltuvuuden täsmentämistä osaryhmiin ja konteksteihin.

Tutkijoita ja käyttäjiä yhdistävä portaali

Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokanta nojautuu tutkijoiden omaan aloitteellisuuteen ja haluun kertoa tuloksistaan. Tavoitteena on aktivoida tutkijoita tekemään alan arviointitutkimusta ja myös välittämään tietoa tutkimuksistaan. Tallentaessaan tutkimuksensa tietoja tutkija tulee kiinnittäneeksi huomiota siinä kysyttäviin asioihin, kuten vaikkapa kustannusnäkökulman huomiointiin.

Tämän kirjoituksen taulukko 1 on – säännöllisin välein päivitettynä – saatavilla rikoksentorjuntaneuvoston verkkosivulla. Tietokannan sisältö hyödyttää kaikkia tahoja, jotka harjoittavat, suunnittelevat tai rahoittavat rikoksentorjunnan toimia. Siitä voi arkistaa, onko jokin tai jonkin tyyppinen toimenpide jo arvioitu Suomessa, ja mikä on ollut arvioinnin tulos. Jatkossa olisikin järkevää kehittää erillinen verkkosivusto, joka portaalina yhdistäisi vaikuttavuustiedon tuottajia ja käyttäjiä.

Haasteena on myös englanninkielisen koostetaulukon laatiminen, jotta tieto myös vain suomen kielellä julkaistusta tutkimuksesta leviäisi myös ulkomaille. Tietokannan kehittämiseksi voi antaa palautetta tämän kirjoituksen kirjoittajalle.

Ehdotus Patrik Törnudd -palkinnon perustamiseksi

Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokanta pyrkii olemassaolollaan tukemaan kokeilukulttuuria ja lisäämään arviointitutkimuksen arvostusta. Näihin tavoitteisiin liittyen ehdotan, että oikeusministeriö osaltaan selvittäisi mahdollisuuden perustaa erityinen rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen palkinto. Se voitaisiin myöntää henkilölle sellaisesta julkaistusta tutkimuksesta tai tutkimuksista, jotka on tallennettu Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokantaan. Palkinto myönnettäisiin tutkijalle, ei toimenpiteelle; sen voisi saada vaikkapa tutkija, jonka tutkimus on osoittanut jonkin toimenpiteen tehottomaksi tai haitalliseksi. Tutkimuksen merkityksen korostaminen vastaisi myös rikoksentorjuntaneuvoston pitkäaikaista linjaa. Palkinto voitaisiin nimetä soveltavan kriminologisen tutkimuksen puolesta jo 1960-luvulla puhuneen Patrik Törnuddin (1935–2015) mukaan Patrik Törnudd -palkinnoksi1 .

Kirjoittaja on kriminologian professori Helsingin yliopistossa.


KIRJALLISUUS:
Aaltonen, Mikko & Tyni, Sasu (2017). Vaikuttavuuden arviointi rikosseuraamusalalla. Haaste 1/2017.

Braga, Anthony A. (2016). The continued importance of measuring potentially harmful impacts of crime prevention programs. Journal of Experimental Criminology 12, 1–20.

Farrington, David P., Denise C. Gottfredson, Lawrence W. Sherman & Brandon C. Welsh (2002). The Maryland Scientific Methods Scale. Teoksessa Lawrence W. Sherman, David P. Farrington, Brandon S. Welsh & Doris Layton MacKenzie (toim.): Evidence-Based Crime Prevention. London: Routledge.

Rikoksentorjuntaneuvosto (2017).Rikoksentorjuntaneuvoston tutkimusjaoston verkkosivu.

Sampson, Robert J., Christopher Winship & Carly Knight (2013). Translating Causal Claims. Principles and Strategies for Policy-Relevant Criminology. Criminology & Public Policy 12:4, 587–615.

Welsh, Brandon C., David P. Farrington & Gowar, B. Raffan (2015). Benefit-Cost Analysis of Crime Prevention Programs. Crime and Justice 44:1, 447–516.


1 Kiitän Jukka-Pekka Takalaa erinomaisesta ideasta nimetä ehdottamani palkinto Patrik Törnuddin mukaan.

 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |