Aila Heusala

Maistraatin keinot puuttua taloudelliseen hyväksikäyttöön

Ikääntyneen tai muun toimintakyvyltään rajoittuneen ihmisen taloudellinen hyväksikäyttö näkyy maistraattien toiminnassa edunvalvojan määräämisasioiden yhteydessä.

Maistraatti toimii holhoustoimesta annetun lain mukaisena holhousviranomaisena, jonka tehtävänä on mm. valvoa edunvalvojien toimintaa, pitää yllä holhousasioiden rekisteriä sekä selvittää tapauskohtaisesti, onko ihminen edunvalvonnan tarpeessa. Jos maistraatti havaitsee tarvetta edunvalvonnalle, se voi tehdä tuomioistuimelle hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi. Tietyissä laissa määritellyissä tilanteissa maistraatti voi määrätä edunvalvojan myös itse.

Millaista on taloudellinen hyväksikäyttö

Kun ihmisen toimintakyky heikkenee, vaara joutua taloudellisen hyväksikäytön uhriksi kasvaa. Useimmissa tapauksissa hyväksikäyttäjä on uhrin lähipiiristä: uusi puoliso, lapsi, lapsen perheenjäsen tai ystävä. Hyväksikäytön muotoja on monia: rahavarojen kavaltaminen tai kiristäminen, omien laskujen maksaminen hyväksikäytetyn tililtä, asunnon, auton tai muun omaisuuden käyttäminen luvatta, uhkailemalla aikaansaadut lahjoitukset tai lahjanluonteiset omaisuudensiirrot jne. Hyväksikäyttäjän omat taloudelliset ongelmat sekä päihde-, peli- tai muu riippuvuus ovat selkeitä riskitekijöitä. Hyväksikäytetty saattaa tuntea tarvetta auttaa läheistään tai häntä saatetaan painostaa eri tavoin. Usein hyväksikäytetty ei uskalla puhua asiasta ja hän saattaa tuntea myös häpeää tilanteestaan – jos pystyy sitä täysin edes ymmärtämään.

Hyväksikäyttöön saattavat harvinaisemmissa tilanteissa syyllistyä myös yhteisöt, ystäväpalvelut tai jopa erilaiset seurakunnat, jotka saattavat saada hyväksikäytetyn tekemään suuria lahjoituksia itselleen. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin poikkeuksellisia.

Sähköisten välineiden käyttö on monille toimintakyvyltään rajoittuneille vaikeaa. Kun palvelut siirtyvät yhä suuremmissa määrin verkkoon, asioiden hoitamisesta tulee monelle hankalaa. Näitä tilanteita on usein ratkaistu siten, että läheiset hoitavat toimintakyvyltään rajoittuneen ihmisen asioita verkossa. Pääasiallisesti asiat sujuvatkin tällä järjestelyllä hyvin, mutta siinä on myös riskejä, sillä tilaisuus voi helposti tehdä varkaan. Varojen siirteleminen tapahtuu verkkoasioinnin kautta näppärästi, eikä jälkikäteen aina saada mitenkään selvyyttä siihen, kuka toimenpiteen lopulta suoritti ja kenen pyynnöstä.

Verkossa liikkuu myös paljon huijausviestejä, eikä toimintakyvyltään rajoittunut henkilö aina osaa arvioida niiden luotettavuutta. Euron kännykkä voi houkutella ja pankin nimissä lähetetty huijausviesti vaikuttaa aidolta.

Edunvalvonnan tarpeen selvittäminen ja muut keinot

Kun toimintakyvyltään heikentyneen henkilön läheisille tai hoidosta vastaaville syntyy epäilys siitä, että joku saattaa käyttää ihmistä taloudellisesti hyväkseen, maistraatille voidaan tehdä ilmoitus mahdollisesta edunvalvonnan tarpeesta. Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa. Ilmoitus voidaan tehdä myös sähköisesti Verkkomaistraatissa.

Ilmoituksen saatuaan maistraatti ryhtyy selvittelemään tilannetta. Maistraatilla on oikeus saada pankeilta tilitiedot siinä määrin kuin on tarpeellista edunvalvonnan tarpeen selvittämiseksi. Maistraatti voi myös haastatella ihmistä itseään ja hänen lähipiiriään ja pyrkiä tällä tavoin saamaan tietoa asioista. Jos käy ilmi, että varoja on esimerkiksi nostettu suuria määriä ilman riittävää selvitystä tai omaisuutta on kadonnut ihmisen oman tahdon vastaisesti tai ilman, että ihminen itse ymmärtää tapahtunutta, maistraatti voi tehdä tuomioistuimelle hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi. Jos tilanne on hyvin akuutti ja hyväksikäyttö täytyy saada katkaistua välittömästi, tuomioistuin voi antaa asiassa väliaikaisen määräyksen edunvalvonnasta. Tällaisessa tapauksessa edunvalvonta-asia käsitellään kuitenkin myöhemmin perusteellisesti ja asianosaisia kuullaan ennen lopullisen ratkaisun antamista. Väliaikaistakin edunvalvontapäätöstä on kuitenkin heti noudatettava, ja tarvittaessa tehtävään määrätty edunvalvoja voi välittömästi ilmoittaa mm. pankeille ja eläkelaitoksille tilien käyttöoikeuksista ja siitä, mihin etuudet tulee maksaa.

Aina pelkkä edunvalvojan määrääminen ei kuitenkaan riitä turvaamaan ihmisen tilannetta. Ihminen, jolle määrätään edunvalvoja, säilyttää oman oikeustoimikelpoisuutensa ja voi edunvalvonnasta huolimatta mm. lahjoittaa omaisuuttaan tai siirtää varojaan, jos edunvalvoja on jättänyt hänelle oikeuden käyttää joitain pankkitilejä. Holhoustoimesta annettu laki antaa kuitenkin mahdollisuuden myös rajoittaa henkilön oikeustoimikelpoisuutta joko siten että hänellä ei ole oikeutta tehdä tiettyjä oikeustoimia itse lainkaan tai siten että hänellä on oikeus tehdä näitä oikeustoimia vain yhdessä edunvalvojansa kanssa. Tyypillisesti tällaisia oikeustoimia ovat esimerkiksi omaisuuden luovutus tai lainan ottaminen. Ihminen voidaan myös julistaa kokonaan vajaavaltaiseksi, jolloin häntä edustaa kaikissa asioissa edunvalvoja.

Vuoden 2016 lopussa maassamme oli hieman yli 600 henkilöä, joiden toimintakelpoisuutta oli joltain osin rajoitettu sekä yli 800 täysi-ikäistä vajaavaltaista. Vajaavaltaisten suurehko määrä johtuu siitä, että aikaisemmin lainsäädäntö mahdollisti holhottavaksi julistamisen, joka vastasi lähinnä nykyistä vajaavaltaiseksi julistamista. Näitä aikaisemman lainsäädännön aikana holhottavaksi julistettuja on edelleen, ja tilastoissa tämä näkyy vajaavaltaisten määrässä. Kun täysi-ikäisiä, joille on määrätty edunvalvoja tai vahvistettu edunvalvontavaltuutus, on noin 56 000, on helppo huomata, että toimintakelpoisuuden rajoittaminen tai vajaavaltaiseksi julistaminen ovat kuitenkin varsin poikkeuksellisia toimenpiteitä.

Jos näyttää todennäköiseltä, että ihminen on joutunut taloudellisen hyväksikäytön uhriksi, maistraatti voi tehdä asiassa tutkintapyynnön poliisille. Useimmiten kuitenkin toimitaan niin, että tehtävään määrätty edunvalvoja selvittelee asiaa pidemmälle ja tekee tarvittaessa tutkintapyynnön poliisille. Edunvalvoja myös hoitaa mahdollisten vahingonkorvausten vaatimisen päämiehensä puolesta. Tilanteissa, joissa epäillään taloudellista hyväksikäyttöä, määrätään edunvalvojan tehtävään useimmiten yleinen edunvalvoja, koska heillä on yleensä parhaat mahdollisuudet selvitellä asiaa ja saada myös organisaationsa kautta apua oikeudellisissa kysymyksissä. Läheisedunvalvoja olisi näissä tilanteissa usein myös esteellinen, jos hyväksikäyttöön syyllistynyt on myös lähpiiristä. Estettä sille, että edunvalvojaksi määrätään yksityishenkilö, ei kuitenkaan periaatteessa ole, ellei esteellisyystilannetta synny.

Aina maistraatti ei ryhdy toimenpiteisiin edunvalvojan määräämiseksi. Edunvalvonta on aina viimesijainen keino asioiden hoitamiseksi ja jos selvitystä taloudellisesta hyväksikäytöstä ei saada, ei edunvalvonnalle ole aina perusteita. Maistraatille tehty ilmoitus ja sen johdosta tehdyt selvitykset jäävät kuitenkin maistraatin tietoon. Jos myöhemmin samassa asiassa tulee uudelleen yhteydenotto maistraattiin, voidaan asiaa ryhtyä selvittelemään uudelleen ja käyttää tällöin hyväksi myös aiemmin tehtyä selvitystyötä.

Kirjoittaja on lakimies Itä-Suomen aluehallintoviraston maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikössä.

 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |