Riikka Kostiainen

Käräjäsaleissa kohdataan tukiverkoista pudonneita

Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtaja, Helsingin syyttäjänviraston apulaispäällikkö kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski painottaa varhaista puuttumista lasten ja nuorten vaikeaan tilanteeseen ja mahdollisuuksien tarjoamista heille. Rikosten ennaltaehkäisy on kansantaloudellisestikin kannattavaa.

Helsingin syyttäjänviraston apulaispäällikkö kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski on ollut pitkään mukana rikoksentorjuntaneuvoston toiminnassa ja kaudelle 2015–2018 hän suostui neuvoston puheenjohtajaksi. Rikoksentorjuntaneuvosto on oikeusministeriön yhteydessä toimiva asiantuntija- ja yhteistyöelin, joka suunnittelee ja toteuttaa toimia rikollisuuden ehkäisemiseksi, rikoksista aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi. Velitski näkee neuvoston ennaltaehkäisevän roolin merkittäväksi yhteiskunnassa.

– On tärkeää tarttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa niihin ryhmiin, joilla on vaarana ajautua rikoksenpolulle. Rikoksentorjuntaa on esimerkiksi mahdollisuuksien luominen nuorille, aina tilojen ja harrastustoiminnan järjestämisestä nuorten tilanteen kartoittamiseen. Erityisen tärkeää on opastaa nuoria koulutuspoluille. Luonnollisesti myös lapsiperheiden, joissa nuoret kasvavat, tukeminen varhain on tärkeää.

Eija Velitski on toiminut urallaan rankkojen väkivaltarikosten syyttäjänä ja tuli suuren yleisön tuntemaksi viimeistään ns. Vilja Eerikan jutun ja sitä seuranneiden viranomaisten laiminlyöntejä koskeneiden juttujen yhteydessä. Traagisessa tapauksessa lapsi joutui isänsä ja äitipuolensa murhaamaksi 8-vuotiaana vuonna 2012 ja oli jo sitä ennen vuosia kokenut vakavaa kaltoinkohtelua. Tapaus oli sosiaaliviranomaisten seurannassa ja kaltoinkohtelusta tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia. Velitski kertoo, että Vilja Eerikan juttu tulee edelleen eri tavoin hänen eteensä vähintään kerran viikossa ja herättää ihmisissä tunteita.

– Olin lakimiespäivillä puhumassa tästä aiheesta pian tapahtuneen jälkeen ja jo silloin sanoin, ettei Vilja Eerikan elämä mennyt hukkaan; se päättyi varhain mutta oli hyvin merkityksellinen elämä, koska se avasi tämän yhteiskunnan ja päättäjien silmät. Sen seurauksena koko sosiaalihuollon järjestelmää on muutettu ja lapsen kuulemista kehitetty ja lainsäädäntö on tältä osin uudistunut.

Velitski uskoo, että nykyään tilanne on jo toinen: lapsia kuunnellaan ja tilanteeseen tartutaan paljon paremmin. Hän näkee sen sekä syyttäjän työssä että Helsingin kaupungin lähisuhdeväkivallan ehkäisyn työryhmän kautta.

Ikääntyneille rikoksen uhrille enemmän tukea

Eija Velitski näkee ikähaitarin toisen ääripään eli vanhukset yhtä lailla tärkeäksi kohderyhmäksi rikosten ehkäisytyössä. Hän näkee omassa työssään, että monta kertaa tapahtunut olisi voitu ennaltaehkäistä. Yleensä vanhuksen kaltoinkohtelija on perheenjäsen. Useimmiten kaltoinkohteluun ja väkivaltaan syyllistyy aikuinen lapsi, joka monesti on päihderiippuvainen, asunnoton ja tarvitsee rahaa. Toinen yleinen tapaus on parisuhdeväkivalta, jolloin pitkäaikaisessa avioliitossa on käytetty vuosikymmeniä väkivaltaa ja alistettu toinen. Pahoinpidelty ja alistettu vanhus ei enää itse pysty hakemaan apua. Yleensä sitä pyytää naapuri tai joku muu ulkopuolinen. Sitten vasta kaltoinkohteluun pystytään puuttumaan ja tekemään rikosilmoitus.

– Surullista kyllä, yleensä käräjillä vanhus ei esitä mitään vaatimuksia; hän vain toivoo, että väkivalta ja rahan pyytäminen loppuisi ja hän saisi elää rauhassa. Onneksi syyttäjällä on nykyään oikeus viedä yksin asiaa eteenpäin. Oikeuskäsittely ei kuitenkaan riitä vaan tapauksen jälkihoito ja vanhuksen tukeminen myös jatkossa on tärkeää. Yleensä kaltoinkohdeltu vanhus palaa samaan asuntoon, jossa saattaa olla lisäksi sakkolappu odottamassa maksamista, ja pahoinpitely jatkuu.

Velitski näkee tärkeäksi, että nykyään on olemassa erityinen tukipuhelin, Suvanto-linja, johon ikäihmiset voivat soittaa. Hänen mielestään ikääntyneitä auttava puhelinpalvelu voitti hyvällä syyllä viime vuoden rikoksentorjuntakilpailun. Tieto tällaisen palvelevan puhelimen olemassaolosta täytyisi kuitenkin saada leviämään paremmin joka puolelle. Rikoksentorjuntaneuvosto pyrkii siihen, että myös ikäihmisille saataisiin tukea ja että he tietäisivät sen, etteivät he ole kaltoinkohtelun kanssa yksin. Neuvoston viime kaudella tekemät suositukset ikääntyneiden turvallisuuden edistämiseksi ovat edelleen ajankohtaiset, samoin suositukset lasten suojelemisesta väkivallalta.

– Kaikkein huonoimmassa asemassa olevista ja puolustuskyvyttömistä täytyy pitää huolta. Olen tehnyt syyttäjän työtä vuosikymmeniä, eikä tilanne ole muuttunut siinä suhteessa, että heikoimmassa asemassa ovat lapset ja kaltoinkohdellut vanhukset. Sen takia nämä kaksi ryhmää täytyy olla koko ajan neuvoston agendalla.

Maahanmuuttonäkökulmat tärkeitä neuvoston toiminnassa

Eija Velitsi sanoo olevansa erittäin tyytyväinen rikoksentorjuntaneuvoston työhön. Neuvoston jäsenet ovat ammattitaitoisia ja motivoituneita. Hänen mielestään kauden 2015–2018 toimintasuunnitelma on realistinen ja kohdistuu juuri niihin asioihin, jotka ovat tällä hetkellä tärkeitä. Toimikauden tärkein tehtävä on ollut uuden kansallisen rikoksentorjuntaohjelman valmistelu. Ohjelmaehdotus luovutettiin oikeusministeriölle viime kesänä ja syksyllä valtioneuvosto hyväksyi "Turvallisesti yhdessä" ohjelman vuosille 2016–2020. Parhaillaan monia sen toimenpiteitä edistetään rikoksentorjuntaneuvoston kautta.

Tänä vuonna neuvoston toiminnan erityisenä painopisteenä on petosrikollisuuden ehkäisy. Viime vuonna keskityttiin maahanmuuttotilanteen haasteisiin rikollisuuden ehkäisylle ja tehtiin aiheesta katsaus. Velitski arvioi, että vuoden 2015 poikkeuksellisen turvapaikkatilanteen ensihoidon viranomaiset ja järjestöt selvittivät hyvin mutta tulijoiden vastaanotossa ja kotouttamisessa on vielä kehitettävää.

– Ensinnäkin tulijoiden joukossa on paljon koulutettuja ihmisiä eikä Suomen kannata jättää tätä voimavaraa käyttämättä. Jo vastaanottokeskuksissa tulijoita pitäisi ohjata ankkuroitumaan tähän yhteiskuntaan. Erityisesti nuoret pitäisi saada mahdollisimman nopeasti kouluun oppimaan kieltä, saamaan kavereita valtaväestöstä ja kiinnittymään tähän yhteiskuntaan.

Velitski myöntää, että maahanmuuttotilanne näkyy rikosluvuissa. Tilastojen mukaan ulkomaalaisten tekemien seksuaalirikosten ja pahoinpitelyjen määrä on kasvanut. Hänen mukaansa on selvää, että näin voi käydä, kun Suomeen tulee paljon ihmisiä ja paljon nuoria miehiä. Rikosten tekoa ei kuitenkaan pidä yleistää koskemaan koko ryhmää: vain hyvin pieni osa tulijoista syyllistyy rikoksiin, ja osuus on jokseenkin sama kuin valtaväestössä.

Hän arvioi, että rikoksentorjuntaneuvosto joutuu jatkossakin tekemään paljon työtä eri väestöryhmien kohtaamisten parantamiseksi ja sen ehkäisemiseksi, etteivät maahanmuuttajat joudu rikoksen uhriksi tai syyllisty itse rikoksiin. Lisäksi poliisin ja muiden viranomaisten pitää olla valppaana, keitä maahan on tullut. Velitskin mielestä on tärkeää saada viranomaisten resurssit ja lainsäädäntö kuntoon, jotta tilannetta voidaan seurata ja terrori-iskuja ei täällä pääsisi tapahtumaan.

Uudessa kansallisessa rikoksentorjuntaohjelmassa korostetaan paikallista rikoksentorjuntatyötä ja asukkaiden osallistumista siihen. Eija Velitski haluaisi, että Suomessa kokeiltaisiin systemaattisesti yhdessä lähiössä lähikontrollin kehittämistä, kuten neuvoston edellisellä toimikaudella ideoitiin.

– Asuinalueella olisi ihmisiä, jotka katsoisivat perään ja pitäisivät asukkaista huolta vähän kuin ennen aikaan talonmiehet. Tukihenkilöt tarttuisivat kiinni ja ainakin tarjoaisivat apua, jos havaitaan kaltoinkohtelua tai joku uhkaa pudota väliin ja erkaantua yhteiskunnasta. Tänä päivänä on tietenkin ongelmana, että puuttuminen katsotaan helposti toisen yksityisyyden loukkaamiseksi. Tällainen huolenpito pitäisi ymmärtää niin, että pyrkimys on estää jotain pahempaa, hän pohtii.

Rikosten ennaltaehkäisy kannattaa

Syyttäjä Eija Velitski kertoo muutaman kohtaamisen herättäneen hänet ennaltaehkäisevän työn tärkeyteen. Yksi oli nuoriso-osaston aikaisen entisen vakioasiakkaan kohtaaminen Pasilan oikeustalolla 80–90-lukujen vaihteessa, kun tämä tuli varta vasten näyttämään, että hän oli päässyt kuiville, kouluttautunut ja saanut työpaikan. Toisena mieleen on jäänyt eräs taparikollinen, jolla olisi ollut potentiaalia mihin vain mutta humalassa hän syyllistyi toistuvasti rikoksiin.

– Käytännön työssä olen nähnyt sen, että jos ihmiselle antaa mahdollisuuden, pahastakin tilanteesta voi vielä nousta. Ja jos mahdollisuuden antaa nuorille jo ennen kuin he syyllistyvät mihinkään, heidän elämänkulkunsa voi muuttaa. Monien lasten ja nuorten elämäntilanne on sellainen, etteivät he voi mitenkään selvitä yksin. Suomessa on syrjäytymistä jo kolmannessa polvessa ja joidenkin lasten jokaviikkoiseen elämään voi kuulua pahoinpitelyitä, ryyppyporukoita ja poliisin käyntejä. Jotta lapsi näkisi muunlaistakin elämää ja pääsisi ehkä sitä kautta kiinni yhteiskuntaan, olisi tärkeää luoda lapsille harrastusmahdollisuuksia esimerkiksi urheilun tai teatterin parissa.

Rikosten ennaltaehkäisyssä myös koulu ja kouluterveydenhoito ovat avainasemassa. Isot luokkakoot, opettajien paineet ja terveydenhoitajien vähäisyys vaikeuttavat ongelmien tietoon tuloa ja niistä ilmoittamista. Velitski näkee myös sosiaaliviranomaisten työtilanteen nykyään mahdottomaksi.

– Jokainen pelastettu nuori on kansantaloudellisestikin merkittävä asia. Täytyy satsata etupainotteisesti ja pitää huoli siitä, että on riittävä määrä opettajia, terveydenhoitajia ja sosiaaliviranomaisia. Se, jos nuori kouluttautuu ammattiin ja tekee elämänsä työtä, on mieletön voitto verrattuna siihen että hän putoaa väliin ja elää yhteiskunnan varassa. Pitäisi aina laskea ennaltaehkäisyn hyödyt verrattuna siihen, että nuori putoaa verkosta läpi ja sen seurauksena lähtee rikoksen polulle ja joku päätyy rikoksen uhriksi.

Velitski näkee sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen mielenkiintoiseksi rikosten ehkäisyn kannalta. Hän toivoo, että sote-malli tuo riittävästi resursseja ennaltaehkäisevään työhön ja ihmisten tukemiseen vaikeassa tilanteessa. Hän kuitenkin pelkää, että siinä voi käydä päinvastoin ja ainakin menee aikaa ennen kuin tilanne muotoutuu ja ihmiset osaavat hakea apua palveluviidakosta.

Velitski on ylipäätään huolissaan terveydenhuollon ja erityisesti mielenterveyshoidon tilanteesta, koska viime aikoina on ollut muutama vakava rikos, jossa syylliseksi todettu on tuomioistuimessa jätetty tuomitsematta rangaistukseen ja passitettu tahdonvastaiseen hoitoon ja jossa tekijä on ollut aikaisemmin hoidossa. Hän arvioi, että säästöjen vuoksi avohoidossa on nyt ihmisiä, jotka tarvitsivat toisenlaista apua.

Lisäksi Velitski haluaa kiinnittää huomiota turvakotitoimintaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla saattaa olla tilanteita, ettei apua pyytäviä pystytä ottamaan vastaan.

– Jos ollaan tilanteessa, että on toistuvaa väkivaltaa ja turvatonta elämää, silloin ennaltaehkäisy on pettänyt. Väkivaltaan pitää päästä kiinni mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös katkaisuhoitoon pääsyn viivästyminen on tuottanut joskus traagisia seurauksia. Hoitoon täytyy aina olla resursseja ja varsinkin silloin, jos ihminen itse sitä haluaa.

 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |