Petri Danielsson & Juha Kääriäinen

Ikääntyneisiin kohdistuvat rikokset ja rikoksen pelko

Kansallinen rikosuhritutkimus osoittaa, että 65–74-vuotiaat kokevat olennaisesti vähemmän väkivaltaa ja uhkailua kuin nuoremmat ikäryhmät. Tällä ikäryhmällä väkivallan pelkokin on verraten matalalla tasolla. Yli 75-vuotiaiden turvallisuutta ei ole uhritutkimuksissa selvitetty.

Rodeo Finnish Editorials


Suomalaisväestö ikääntyy kovaa vauhtia, minkä vuoksi on entistä tärkeämpää miettiä keinoja, joilla ikääntyneisiin kohdistuvaa rikollisuutta voitaisiin ehkäistä. Jotta ennaltaehkäisy olisi tehokasta, tulisi meidän tiedostaa ikääntyneisiin kohdistuvan rikollisuuden laajuus sekä tähän liittyvät mahdolliset erityistekijät ja -piirteet. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivalta- ja omaisuusrikollisuutta sekä rikollisuuden pelkoa uhritutkimuksissa kerättyjen aineistojen avulla. Kirjoituksessa esitetään vuosien 2012–2015 Kansallisiin rikosuhritutkimuksiin pohjautuvia tietoja 15–74-vuotiaiden henkilöiden turvallisuuskokemuksista, painottaen 65–74-vuotiaiden kokemaa väkivaltaa, uhkailuja sekä väkivallan pelkoa. Jotta ikäryhmän kokemien tekojen määrä ja rikospelkojen taso asettuisi oikeasuhtaiseen kontekstiin, peilataan tietoja myös tätä nuorempiin ikäryhmiin. (Danielsson & Kääriäinen 2016)

Rikosuhritutkimukset on kohdistettu 15–74-vuotiaaseen väestöön, joten iäkkäin väestönosa jää näin tutkimusten ulkopuolelle. Tämän on ilman muuta suuri ongelma, sillä yli 74-vuotiaiden määrä kasvaa koko ajan ja ryhmän toimintakyky on usein heikompi kuin alle 75-vuotiailla. Tutkimuksen tavoittama 65–74-vuotiaiden ryhmä taas kattaa äskettäin vanhuuseläkkeelle jääneitä, usein varsin toimintakykyisiä ja aktiivisia ihmisiä, joilla on runsaasti vapaa-aikaa. Tässä mielessä heidän arkirutiininsa saattavat altistaa heitä erilaisille rikostilanteille. Vaikutusta saattaa vahvistaa alkoholinkäyttö, jonka on todettu olevan kasvussa ikääntyneiden keskuudessa (Helldán & Helakorpi 2014). Henkilön edelleen ikääntyessä ja toimintakyvyn laskiessa elinpiiri kaventuu, ja toiminta keskittyy yhä enemmän kotiin ja myöhemmin osalla kenties laitosolosuhteisiin. Samalla heidän kykynsä suojautua hyväksikäytöltä ja erilaiselta kaltoinkohtelulta voi heikentyä. Nämä ikääntymisen myötä tapahtuvat muutokset toimintaympäristössä ja toimintakyvyssä heijastuvat luonnollisesti siihen, miten ja millaisen rikollisuuden kohteeksi ikääntyneet joutuvat.

Väkivaltarikokset

Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa uhkailun ja väkivallan kohteeksi joutumista selvitetään esittämällä vastaajalle luettelo uhkailua tai väkivaltaa sisältävistä teoista. Vastaajilta kysytään, onko joku tuttu tai tuntematon henkilö käyttäytynyt vastaajaa kohtaan mainituilla tavoilla viimeisen 12 kuukauden aikana. Teot ulottuvat sanallisista tai kirjallisista uhkailuista asetta käyttäen tehtyyn fyysiseen väkivaltaan.

Kuviossa 1 on tarkasteltu fyysisen väkivallan kohteiksi joutuneita neljässä ikäluokassa vuosina 2012–2015. Tarkastelu sisältää kaiken fyysisen väkivallan alkaen hyvin lievistä teoista, lievimpänä kiinni tarttuminen ja töniminen, aina vakavampiin fyysisen väkivallan muotoihin. Kuten kuviosta ilmenee, ovat viimeisen 12 kuukauden aikana koetut väkivaltatilanteet olennaisesti vähäisempiä vanhimmassa ikäryhmässä ja systemaattisesti yleisempiä nuoremmissa ikäryhmissä. Ajallisen tarkastelun osalta taas on havaittavissa, että muutokset väkivaltakokemusten tasossa ovat tarkastelujaksolla olleet kaikkiaan hyvin maltillisia, erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Huomionarvoista on edelleen, että 65–74-vuotiaiden keskuudessa väkivaltakokemukset ovat olleet tyypillisesti skaalan lievimmästä päästä, eli joko liikkumisen estämistä, kiinni tarttumista tai tönimistä, eikä vakavammista väkivallan muodoista ole kyselyssä ilmoitettu käytännössä lainkaan.

Kuvio 1. Fyysisen väkivallan kohteeksi vuoden aikana joutuneet ikäryhmittäin vuosina 2012–2015. (% ikäryhmästä ja 95 % luottamusväli).

Ikääntyneiden joukossa, toisin kuin esimerkiksi nuorimmassa ikäryhmässä, väkivalta- ja uhkailukokemukset tapahtuvat pääosin kotona. Vuoden 2015 kyselyssä 65–74-vuotiaista väkivaltaa tai uhkailua kokeneista noin kolmasosa ilmoitti ainakin yhden tilanteen tapahtuneen omassa kodissaan, kun taas kadulla tai muussa julkisessa tilassa tapahtuvat tilanteet olivat harvinaisempia kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Vanhuksiin kohdistuvissa teoissa tekijänä saattoi olla niin puoliso, muu tuttu, puolituttu kuin tuntematonkin – eri tekijäryhmien yleisyydessä ei havaittu eroja. Tämä havainto kontrastoituu nuorimpiin ikäluokkiin, jotka joutuvat väkivallan tai uhkailun kohteeksi useimmiten tuntemattoman tekijän taholta.

Omaisuusrikokset

Kuten väkivallan ja uhkailun osalta, myös omaisuusrikosten uhriksi joutuminen on viime vuosina ollut vähäisintä vanhimmissa ikäryhmissä. Tämä koskee sekä omaisuuden varastamista, petoksen tai huijauksen kohteeksi joutumista että maksuvälinepetoksen kohteeksi joutumista. Vuoden 2015 kyselyssä kuusi prosenttia 25–44-vuotiaista, neljä prosenttia 45–64-vuotiaista ja alle kaksi prosenttia yli 64-vuotiaista ilmoitti tulleensa huijatuksi kaupankäyntitilanteessa. Kodin ulkopuolella tapahtuneesta varkaudesta taas ilmoitti noin kaksi prosenttia yli 65-vuotiaista, kun osuudet nuorimmissa ikäryhmissä olivat lähes kaksinkertaiset. Kaikkiaan eri ikäryhmien väliset erot ovat pysyneet varsin vakaana kaikissa Kansallisen rikosuhritutkimuksen mittauksissa vuosina 2013–2015 (vuoden 2012 kysely poikkesi omaisuusrikosten osalta).

Tiedotusvälineissä on viime vuosina tuotu esille vanhusväestöön kohdistuneiden petosrikosten (absoluuttinen) lisääntyminen (ks. esim. Helsingin Sanomat 4.3.2013, Yle.fi 15.12.2014 ja MTV Internet 1.2.2016). Ilmiö on tyypillisesti liitetty esimerkiksi puhelinmyynti- ja nettihuijauksiin, joissakin tapauksissa myös asunnon kunnostustöihin liittyvään toimintaan. Kansallisen rikosuhritutkimuksen tulosten perusteella erityisesti vanhusväestöön kohdistuneiden omaisuusrikosten yleisyydessä ei kuitenkaan viime vuosina ole havaittu olennaista muutosta. Kaikkiaan tilastoidun petosrikollisuuden tiedetään kuitenkin viime vuosina lisääntyneen olennaisesti (Aaltonen, Danielsson & Suonpää 2016), myös yli 65-vuotiaiden ryhmässä (ks. Tanttari tässä numerossa)

Rikollisuuden pelko

Väkivalta- ja uhkailukokemusten lisäksi Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa on kysytty, ovatko vastaajat viimeisen vuoden aikana pelänneet joutuvansa väkivallan kohteeksi liikkuessaan iltaisin kodin ulkopuolella ("katuväkivallan pelko"), ollessaan töissä tai suorittaessaan työtehtävää tai jonkin perheenjäsenen taholta. Lisäksi on kysytty, onko vastaajan asuinalueen lähistöllä, noin kilometrin säteellä, paikka jota vastaaja välttää väkivallan uhan vuoksi.

Kuviossa 2 on tarkasteltu vuoden aikana katuväkivaltaa pelänneiden osuutta ikäryhmittäin vuosina 2012–2015. Katuväkivallan pelon lisäksi kuviossa ovat mukana vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet, että eivät liiku lainkaan kodin ulkopuolella iltaisin. Kuviosta havaitaan, että ikäryhmittäiset erot noudattelevat jo edellä esitettyjä eroja väkivallan uhriksi joutumisessa siten, että katuväkivaltaa pelänneiden osuus oli suurin nuorimmissa ikäryhmissä ja olennaisesti vähäisempi vanhimmissa ikäryhmissä. Esimerkiksi vuoden 2015 kyselyssä 47 prosenttia 15–24-vuotiaista ilmoitti pelänneen väkivaltaa iltaisin kodin ulkopuolella, kun vastaavasti osuus vanhimmassa ikäryhmissä oli 10 prosenttia. Kaikkiaan kuviosta havaitaan, että katuväkivallan pelko nousi vuonna 2015 erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä, mutta vanhimmassa ikäryhmässä vastaavaa nousua ei kuitenkaan havaittu.

Kuvio 2. Iltaisin katuväkivaltaa pelänneet sekä kokonaan ulkona liikkumattomien osuus ikäryhmittäin vuosina 2012–2015 (% ikäryhmästä).

Vaikka 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä katuväkivaltaa pelänneiden osuus on viime vuosina ollut matalin, on tässä ikäryhmässä kuitenkin eniten niitä, jotka eivät liiku lainkaan ulkona iltaisin. Havainto voisi periaatteessa indikoida liikkumisen välttämistä juuri väkivallan pelon vuoksi. Aineisto ei kuitenkaan tue tätä tulkintaa, sillä katuväkivallan pelossa on olennaisia eroja maaseudun, taajamien ja kaupunkien välillä, mutta vastaavia eroja ei kuitenkaan havaita iltaisin ulkona liikkumattomien osuudessa. Vuoden 2015 kyselyssä ulkona liikkumattomien osuus vanhimmassa ikäryhmässä oli kaikissa kuntatyypeissä noin 20 prosenttia, mutta katuväkivallan pelko vaihteli kaupunkimaisten kuntien 12 prosentista maaseutumaisten kuntien neljään prosenttiin. Niin ikään kysymyksessä, joka koskee väkivallan pelosta johtuvaa alueen välttelyä oman kodin lähistöllä, havaittiin vanhimman ikäryhmän välttelevän joitakin alueita vähemmän kuin nuoremmissa ikäryhmissä – vuoden 2015 kyselyssä 13 prosenttia 65–74-vuotiaista ilmoitti välttelevänsä jotakin aluetta kotinsa lähistöllä, kun vastaavat osuudet nuoremmissa ikäryhmissä olivat noin 18 prosentin tasolla.

Yhteenveto

Eläkeikäisten turvallisuus näyttäytyy Kansallisen rikosuhritutkimuksen viitekehyksessä erittäin myönteisessä valossa. Tutkimusten tulokset osoittavat, että 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä niin väkivallan ja uhkailun kokeminen kuin väkivallan pelkokin ovat verraten matalalla tasolla, ja olennaisesti vähäisempää kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Havainto koskee paitsi katuväkivaltaa, myös perheväkivaltaa ja perheväkivallan pelkoa sekä omaisuuteen kohdistuvia rikoksia. Vaikka julkisuudessa on uutisoitu vanhusväestöön kohdistuneiden väkivalta- ja petosrikosten lisääntymisestä, eivät kyselytutkimukset osoita tilanteen muuttuneen huonompaan suuntaan viime vuosien aikana.

Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuottamat havainnot ovat yhdenmukaisia poliisin kirjaamien rikosepäilyjen kanssa, sillä viime vuosina alle kolme prosenttia poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyrikosten uhreista on ollut yli 64-vuotiaita, eikä eläkeikäiseen väestöön kohdistuneiden pahoinpitelyrikosten tasossa ole viime vuosina tapahtunut olennaista muutosta – vuosina 2009–2016 yli 64-vuotiaaseen väestöön on kohdistunut alle 1 pahoinpitelyrikosta ikäryhmän 1000 henkeä kohti vuosittain. Lähisuhdeväkivallassa yli 64-vuotiaiden uhrien osuus on hieman suurempi, mutta tässäkin rikostyypissä yli 64-vuotiaiden uhrien osuus on viime vuosina ollut vain noin kolme prosenttia kaikista uhreista. (Tilastokeskus 2017)

Samalla on kuitenkin huomattava, että 65–74-vuotiaat muodostavat vain osan eläkeläisväestöstä, eikä Kansallisen rikosuhritutkimuksen perusteella voida tehdä johtopäätöksiä tätä vanhemman väestön turvallisuudesta. Tutkimusten perusteella esimerkiksi tiedetään, että 75–84-vuotiaiden toimintakyky on olennaisesti heikompi kuin 65–74-vuotiaiden keskuudessa (Helldán & Helakorpi 2014), millä voi olla huomattava merkitys turvallisuuden kokemisen kannalta. Onkin mahdollista, että ikääntyneen väestön turvattomuuden tunne liittyy rikollisuuden sijaan paljon laaja-alaisempaan hyvinvoinnin kokonaisuuteen, kuten huono-osaisuuteen, sairastavuuteen, toimintakyvyn heikkenemiseen, yksinäisyyteen sekä heikkoihin ihmissuhteisiin (Savikko ym. 2006).

Kirjoittajat työskentelevät Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

LÄHTEET:
Aaltonen, Mikko, Danielsson, Petri & Suonpää, Karoliina (2016) Omaisuusrikokset. Teoksessa: Rikollisuustilanne 2015, 103–133. Helsinki: Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.

Danielsson, Petri & Kääriäinen, Juha (2016) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2015 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Katsauksia 13/2016. Helsinki: Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.

Helldán, Anni & Helakorpi, Satu (2014) Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2013 ja niiden muutokset 1993–2013. Raportti 15/2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Helsingin Sanomat 4.3.2013. Vanhuksiin kohdistuvat varkaudet ja petokset ovat lisääntyneet viime vuosina.

MTV Internet 1.2.2016. Vanhuksia huijataan yhä useammin – erityisesti petokset lisääntyneet.

Savikko, Niina, Routasalo, Pirkko, Tilvis, Reijo & Pitkälä, Kaisu (2006) Ikääntyneiden turvattomuus ja sen yhteys yksinäisyyden kokemiseen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 43(3), 198–206.

Tilastokeskus (2017) Rikos- ja pakkokeinotilasto. Helsinki: Tilastokeskus.

Yle.fi 15.12.2014. Vanhuksiin kohdistuneet rikokset kasvussa.


 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |