Sirkka Perttu

Huomiota ikääntyneiden kokemaan lähisuhdeväkivaltaan

Ikääntyneiden osuuden kasvu väestöstä nostaa esiin ikääntyneiden oikeudellisia ja turvallisuuskysymyksiä. Kotona asuvat ikääntyneet kohtaavat erilaisia riskejä ja heidän turvallisuudestaan huolehtiminen tuo haasteita myös sosiaali- ja terveydenhuollolle. Euroopan ja Suomen harmaantuessa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat kotona asuvat vanhat naiset.

Enemmistö ikääntyneistä on naisia. Ikääntyneet naiset kokevat väkivaltaa useimmin kumppanin, aikuisen lapsen tai muun sukulaisen taholta. Sukupuoliero lähisuhdeväkivallan uhreissa ei ole niin selväpiirteinen kuin nuoremmissa ikäryhmissä; sekä ikääntyneet miehet että naiset ovat vaarassa joutua väkivallan kohteeksi lähisuhteissaan. Tutkimusten mukaan väkivallan uhka kohdistuu kuitenkin useimmiten naisiin. Yksi ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan riskitekijä on naissukupuoli.

Ikääntyneiden ja nuorempien ikäryhmien perhe- ja lähisuhdeväkivallassa on samankaltaisuutta mutta myös erilaisia piirteitä. Ikääntyneisiin kohdistuvassa perheväkivallassa vallan ja kontrollin käyttämiseen liittyvät kysymykset ovat monimutkaisempia; ikääntynyt saattaa olla avusta ja huolenpidosta riippuvainen ja tämä voi altistaa hänet väkivallalle. Myös väkivallan tekijä saattaa olla taloudellisesti ja henkisesti riippuvainen ikääntyneestä läheisestä. Joskus ikääntynyt voi olla väkivaltainen läheisiään kohtaan liittyen muistisairauksiin tai muuhun terveydentilan heikkenemiseen. Erityiskysymyksen muodostavat ikääntyneen henkiseen kykyyn ja kelpoisuuteen liittyvät kysymykset, esimerkiksi taloudellisessa väkivallassa.

Ikääntyneiden naisten kokema perheväkivalta voi olla pitkäkestoista. Parisuhdeväkivalta on saattanut kestää kymmeniä vuosia, ja tämän jälkeen ikääntyneen aikuinen lapsi voi jatkaa sitä. Väkivalta voi myös alkaa tai pahentua ikääntyessä liittyen esimerkiksi eläkkeelle jäämiseen, roolien muuttumiseen ja vaihtumiseen parisuhteessa ja perheessä, seksuaalisiin muutoksiin ikääntyessä tai fyysisen tai henkisen terveydentilan muutoksiin. Ikääntynyt voi myös päätyä suhteeseen, jossa väkivallan tekijä on uusi kumppani.

Hoidon laiminlyönti väkivallan muotona

Ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan muodot ovat pääasiassa samanlaisia kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Hoidon laiminlyönti on kuitenkin väkivallan muoto, joka liittyy hoivasuhteeseen. Hoidon laiminlyönti tarkoittaa väkivaltaa, jossa hoitovastuussa oleva, joko omainen tai hoivatyöntekijä, ei huolehdi hoitovelvollisuuksistaan, kuten ikääntyneen perustarpeista ja -hoidosta. Tämä voi olla tahallista ja tarkoituksellista tai tahatonta esimerkiksi liittyen hoitovastuussa olevan alkoholi- tai mielenterveysongelmiin.

Usein ikääntyneisiin kohdistuva hoidon laiminlyönti rinnastetaan lapsiin kohdistuvaan laiminlyöntiin. Väkivallan muotona niissä on samankaltaisuutta. Kuitenkin ikääntynyt on aikuinen, joka useimmiten on kykenevä päättämään itsenäisesti omista asioistaan ja myös kertomaan häneen kohdistuneesta väkivallasta. Tähän rinnastukseen saattaa liittyä vanhenemiseen ja vanhuuteen liittyviä syrjiviä ja aliarvioivia asenteita, joissa ikääntymisen tai avun ja hoidon tarpeen ajatellaan vähentävän henkilön toimivaltaisuutta ja kyvykkyyttä. Ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa tulisi myös käsitellä sukupuolisensitiivisesti. Sukupuolen huomioiminen ikääntyneen väkivallan uhrin tukemisessa lisää hänen kokemustaan arvokkaasta ja kunnioittavasta kohtelemisesta yksilönä.

Seksuaalisesta väkivallasta vähän tietoa

Ikääntyneisiin naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta on ehkä vähiten tietoa verrattuna muihin väkivallan muotoihin. Tämä koskee sekä poliisille tietoon tullutta rikollisuutta että tutkimustietoa. Suomessa tehtiin vuonna 2010 laaja tutkimus iäkkäiden naisten kokemasta lähisuhdeväkivallasta ja kaltoinkohtelusta viimeisen vuoden ajalta (Minna-Liisa Luoma ym. 2010, AVOW-tutkimus). Vastaajat olivat kotona asuvia 60–97-vuotiaita naisia, ja heistä seksuaalista väkivaltaa oli kokenut 4,6 prosenttia.

Iso-Britanniassa julkaistiin vuonna 2017 artikkeli tutkimuksesta, jossa analysoitiin poliisin tietoon tulleita ikääntyneisiin kohdistuneita raiskauksia. Kyselyyn vastanneilla poliisialueilla oli viiden vuoden aikana (2009–2013) kirjattu 87 230 raiskausta ja muuta seksuaalirikosta. Näistä 0,75 (655 tapausta) prosenttia oli kohdistunut 60–98-vuotiaisiin uhreihin, joista suurin osa (92 prosenttia) oli naisia. Miehiä uhreista oli seitsemän prosenttia. Suurin osa väkivallan tekijöistä oli miehiä ja nuorempia kuin heidän uhrinsa. Suurin osa tekijöistä oli uhrille tuttu ja teko tapahtui uhrin kotona. Väkivallan tekijät olivat uhrin puolisoita tai muita kumppaneita, osa oli hoitotyöntekijöitä.

Myös AVOW-tutkimuksessa seksuaalisen väkivallan tekijät olivat puolisoita tai muita läheisiä perhepiirin ulkopuolelta. Iso-Britannian tutkimuksessa todetaan, että ikääntyneisiin kohdistuneen seksuaalisen väkivallan samankaltaisuus nuorempien ikäryhmien seksuaalisen väkivallan kanssa haastaa näkemyksen, jossa ikääntyneisiin kohdistunut väkivalta nähdään erillisenä ilmiönä.

Oikeuksien loukkaaminen on väkivaltaa

Joissakin ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksissa yhtenä tutkittuna väkivallan muotona on henkilökohtaisten oikeuksien loukkaaminen. Esimerkiksi AVOW-tutkimuksessa ikääntyneistä naisista 5,7 prosenttia oli kokenut viimeisen vuoden aikana oikeuksiensa loukkaamista. Tällä tarkoitettiin esimerkiksi henkilökohtaisten päätösten tekemisen, ystävien ja tuttavien tapaamisen tai harrastuksiin osallistumisen estämistä.

Yhdysvalloissa ja Euroopassa on yhä useammin nostettu esiin yhtenä väkivallan muotona ikääntyneiden ihmisoikeuksien loukkaaminen tai niiden kieltäminen. Tällä tarkoitetaan ikääntyviin kohdistuvaa väkivaltaa laajemmassa kontekstissa kuin henkilökohtaisella tasolla. Ihmisoikeuksien loukkaamisen taustalla katsotaan olevan ikään ja sukupuoleen liittyviä syrjiviä asenteita. Meneillään on prosessi, jossa useiden kansainvälisten järjestöjen tavoitteena on luoda YK:n ikääntyneiden oikeuksien sopimus, joka lainvoimaisesti sitoisi valtioita edistämään ikääntyneiden oikeuksien toteutumista. Järjestöt katsovat, että YK:n ihmisoikeuksien julistus ei huomioi riittävästi ikääntyneiden tasa-arvoista kohtelua. YK perusti vuonna 2010 työryhmän pohtimaan mahdollisuutta luoda kansainvälinen sopimus ikääntyneiden ihmisoikeuksien suojelemiseksi.

Terveydenhuolto avainasemassa tuen saamisessa

Suuri osa ikääntyneisiin kohdistuvasta väkivallasta jää piiloon. Taustalla on usein ikääntyneen kokemia esteitä kertoa asiasta ja perheen ulkopuolisten, esimerkiksi hoiva- ja hoitotyöntekijöiden vaikeuksia tunnistaa tilannetta. Terveydenhuolto on usein avainasemassa väkivallan tunnistamisessa ja ikääntyneiden uhrien ja tekijöiden ohjaamisessa ja tukemisessa jatkoavun saamiseksi. Ongelmana on kuitenkin sopivien tunnistamisen välineiden tai keinojen puuttuminen ja palvelujen hajanaisuus ja yhteistyön puute. Myös koettu osaamisen puute usein monimutkaisissa ja monitahoisissa tapauksissa vaikeuttavat ikääntyneiden auttamista.

Naisten Linja Suomessa aloitti kumppanina joulukuussa 2016 EU:n rahoittamassa hankkeessa, jossa tavoitteena on tukea väkivaltatyötä tekevien järjestöjen ja terveydenhuollon yhteistyötä ja lisätä tietoa ikääntyneisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta, väkivallan tunnistamisesta ja puuttumisen keinoista. Hankkeessa pyritään yhdistämään järjestöjen ja terveydenhuollon erityisosaamista. Hankkeen tarkoitus on tuottaa käytännön malleja, joilla erityisesti ikääntyneisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tunnistettaisiin paremmin ja joiden avulla siihen voisi puuttua helpommin. Hanke sisältää työpajoja ja koulutusaktiviteetteja. Lopputuotteena hankkeessa valmistuu koulutusmateriaali terveydenhuolto- ja sosiaalialalle, verkkokurssi ja suosituslinjaus kansallisen tason terveydenhuoltopolitiikkaan jokaista osallistuvaa maata varten sekä yhteinen suosituspaketti EU:n tasolle. Hankkeeseen osallistuu naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyötä tekeviä järjestöjä Suomen lisäksi Latviasta, Pohjois-Irlannista, Kreikasta, Itävallasta ja Virosta sekä Tarton yliopisto.

Suomessa hankkeen yhteistyökumppanina on Malmin sairaala, jossa erityistä huomiota kiinnitetään ikääntyneiden väkivallan uhrien tunnistamiseen, tutkimiseen ja hoitoon päivystyksessä. Hankkeen työryhmään kuuluu Helsingin kaupungin pohjoisen palvelupiirin palvelujen edustajia esimerkiksi kotihoidosta ja palvelukeskuksesta. Hankkeen kesto on kaksi vuotta.

Kirjoittaja on THM ja Naisten Linjan asiantuntija EU-hankkeessa.

 
Julkaistu 2.6.2017
Sivun alkuun |