Riikka Kostiainen

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö näkyväksi

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana YK:n yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) johtaja Natalia Ollus. Hän painottaa, että kriminaalipolitiikan pohjaksi tarvitaan tutkimustietoa rikosilmiöistä ja hyvistä käytännöistä. Esimerkiksi työperäisen ihmiskaupan tutkimisessa ja työkalujen kehittämisessä sen torjumiseksi HEUNI on ollut eurooppalaisittain edelläkävijä.

Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI on alle kymmenen hengen kansainvälistä tutkimus- ja kehittämistoimintaa tekevä laitos, joka kuuluu YK:n kriminaalipoliittisen ohjelman verkostoon ja toimii itsenäisenä yksikkönä oikeusministeriön yhteydessä. Instituutti perustettiin YK:n ja Suomen valtion välisellä sopimuksella vuonna 1981 professori Inkeri Anttilan aloitteesta.

HEUNI sai vuodenvaihteessa uuden mutta tutun johtajan: Natalia Ollus on nähnyt laitoksen muutoksen ja kehityskaaren jo pitkältä ajalta. Hän aloitti HEUNIssa rikostilastohankkeen tutkimusavustajana vuonna 1997 ja käytännössä jäi sille tielle. Tosin vuosina 2003–2006 hän työskenteli YK:n rikos- ja huumausainejärjestön (UNOCD) Etelä-Afrikan toimistossa ihmiskaupan ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan liittyneiden hankkeiden parissa. Sen jälkeen hän sai kaksivuotisen erityisasiantuntijan paikan Suomen YK-edustustosta New Yorkista, jossa hän vastasi hyvästä hallinnosta ja oikeusvaltiokysymyksistä. Vähän aikaa hän työskenteli myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä (Etyj) Wienissä ihmiskauppa-asiantuntijana. HEUNIin ja Suomeen Ollus palasi pysyvämmin vuonna 2010.

Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin toiminta on muotoutunut samaa tahtia Euroopan tilanteen kanssa. Olluksen mukaan aluksi 1980-luvulla HEUNI toimi sillanrakentajana Itä- ja Länsi-Euroopan välissä. Ennen kaikkea se pyrki edistämään kriminaalipoliittisten standardien ja normien, esimerkiksi vankeinhoidon minimisäädösten, toteutumista itäblokin maissa. HEUNI järjesti asiantuntijakokouksia ja tarjosi teknisluonteista tukea näille maille. Kylmän sodan jälkeen tällaisen toiminnan tarve väheni ja etenkin Kauko Aromaan johtajakauden aikana 2000-luvulla laitos alkoi tehdä enemmän tutkimus- ja kehittämistoimintaa ulkopuolisella ja erityisesti EU:n rahoituksella. Hanketoiminta raamittaa nykyäänkin HEUNIn työtä.

YK:n kriminaalipolitiikka hakee rooliaan

Yhteys YK:hon ja koko Euroopan palveleminen on silti edelleen HEUNIn olemassaolon perusta, Natalia Ollus kertoo. Instituutti toimii YK:n kriminaalipoliittisen ohjelman sisällä ja tekee tiivistä yhteistyötä YK:n rikos-ja huumetoimiston kanssa. Esimerkiksi tällä hetkellä HEUNI tekee toimistolle globaalia selvitystä avioliittoihin liittyvästä ihmiskaupasta.

– YK:n toiminnan uudistamisesta ja tehostamisesta keskustellaan koko ajan, myös kriminaalipolitiikan osalta. YK:n yhteydessä toimivat alueelliset kriminaalipolitiikan alan laitokset ovat varsin erilaisia: osa panee käytännössä toimeen kansallista kriminaalipolitiikkaa ja osa on tutkimuslaitoksia. HEUNIlle on tärkeää olla mukana YK:n toiminnassa. Voisimme tosin hyödyntää YK-yhteyttä enemmän ikään kuin tuotemerkkinä, Ollus pohtii.

Hän näkee, että YK:n kriminaalipoliittinen ohjelma on merkittävä keskustelun mahdollistajana. Tosin keskustelun syvällisyys on vähentynyt, koska nykyään maat lähettävät kokouksiin yleensä diplomaatteja kriminaalipolitiikan asiantuntijoiden sijaan. YK:n piirissä tehdään kuitenkin edelleen normittavaa työtä, joka vaikuttaa myös eurooppalaiseen kriminaalipoliittisen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön, esimerkkinä korruption vastainen yleissopimus ja sen seuranta. Tällä hetkellä keskustellaan erityisesti kyberrikollisuutta koskevan sopimuksen tarpeellisuudesta.

HEUNI katsoo tulevaisuuteen

Natalia Ollus kertoo, että HEUNIn uusi strategia pyrkii lisäämään instituutin tunnettavuutta kriminaalipolitiikan osaamiskeskuksena. Hankkeet ovat kansainvälisiä, mutta yleensä niihin sisältyy Suomea koskeva osuus. HEUNI saa perusrahoituksen oikeusministeriöstä, mutta sen täytyy jatkuvasti hakea toiminnan pyörittämiseen ulkopuolista rahoitusta. Rahoituksenhausta onkin kehittynyt yksi sen osaamisalue.

– Kilpailu kansainvälisestä rahoituksesta on viime vuosina kiristynyt. Hankalaa on, että usein EU-hankkeissa on suljettu pois tutkimuksen rahoittaminen, vaikka toisaalta päätöksenteon tueksi halutaan tietoa. Suomen pitäisi olla aktiivisempi EU:ssa ja vaikuttaa enemmän rahoituspainotuksiin hyvissä ajoin. EU:n rahoituskuvioissa toimivien kanssa tarvitaan myös enemmän verkostoitumista, tiedonvaihtoa ja kokemusten jakamista.

Osaamista HEUNIn ydinalueilla kuten ihmiskaupassa, naisiin kohdistuvassa väkivallassa ja rikostilastoissa kehitetään ja työtä jatketaan, mutta samalla instituutti pyrkii ennakoimaan rikoskehityksen tulevaisuutta ja tarttumaan uusiin kysymyksiin.

– Kymmenisen vuotta sitten aloimme tehdä tutkimusta työperäisestä ihmiskaupasta ensimmäisten joukossa Euroopassa, ja siitä on tullut meille lippulaiva. Olemme pystyneet tuottamaan tietoa, jolla on ollut merkitystä päätöksenteossa kansallisestikin. Tutkimuksiimme on viitattu tuomioissa ja niitä on hyödynnetty syyttäjä- ja poliisikoulutuksessa. Työmme on vaikuttanut myös EU:n ja YK:n tutkimuksiin aiheesta, Ollus kertoo.

– Lisäksi meillä on vireillä rahoitusanomuksia ja hankkeita erilaisista "uusista uhkista" kuten kyberrikollisuudesta, viharikollisuudesta ja siirtolaisuuteen ja maahanmuuttajuuteen liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi viime vuonna saimme EU-rahoituksen hankkeeseen, jossa kehitetään innovatiivisin menetelmin tukea väkivaltaa kokeille turvapaikanhakijanaisille seitsemässä maassa. Parhaillaan odotamme rahoituspäätöstä kyberuhritutkimuksen toteuttamisesta.

Rakenteet mahdollistavat ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön

Natalia Olluksen oikeussosiologian alan väitöstutkimus (2016) käsitteli juuri työperäistä ihmiskauppaa. Hänen mukaansa Suomessa esiintyy pakkotyötä erityisesti ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön kontekstissa.

– Tätä käsitettä olemme HEUNIn tutkimuksissa käyttäneet. Ilmiötä pitää tarkastella ihmiskauppaa pakkotyötarkoituksessa laajemmin, jotta voidaan nähdä myös vakavimmat hyväksikäyttötapaukset. Ihmisillä on ihmiskaupasta yleensä hyvin stereotyyppinen käsitys, eivätkä he näe sen koskettavan heitä. Mutta kun puhutaan ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä, huomataan, että jotain kosketuspintaa voikin olla.

Olluksen mukaan pakkotyö on oikeudellisesti hankala käsite, koska sitä ei ole Suomessa ja harvassa muussakaan maassa lainsäädännössä määritelty vaan aina viitaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 1930 sopimukseen. Sopimuksella säädeltiin silloin siirtomaavaltojen harjoittamaa paikallisen väestön hyväksikäyttöä ilmaisena työvoimana. Sopimuksen tulkitseminen nykymaailmassa on varsin haastavaa.

– Näen, että silloin kun on tarpeeksi työntekijän itsemääräämisoikeutta ja vapautta rajoittavia seikkoja, aletaan lähestyä pakkotyötä ja ihmiskauppaa. Suomessa näitä tapauksia on esiintynyt eri aloilla, mutta tuomioon asti päätyneissä tapauksissa on usein ollut kyse etnisistä ravintoloista tai muista pienyrityksistä, joissa ihmiskauppa on tapahtunut oman etnisen yhteisön sisällä. Ilmiöön liittyy kiinteästi kiitollisuudenvelka. Uhri ja hyväksikäyttäjä ovat jollain tavoin läheisiä, joko sukulaisia tai kuuluvat samaan yhteisöön. Läheisyyden ajateltiin aikaisemmin suojaavan hyväksikäytöltä, mutta itse asiassa juuri se mahdollistaakin hyväksikäytön.

Ollus muistuttaa, ettei ihmiskauppa suinkaan ole vain joidenkin etnisten yhteisöjen ongelma vaan myös rakenteellinen kysymys. Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä on Suomessa esiintynyt esimerkiksi palvelualoilla kuten ravintola- ja siivousalalla, rakennusalalla ja kausityössä, mutta myös teollisuudessa. Esimerkiksi Pohjanmaalla on tullut ilmi kaksi ihmiskaupan tunnusmerkit täyttävää tapausta: toinen oli puutavarayritys ja toinen muovialan yritys. Tapausten systemaattisuuden vuoksi on vaikea nähdä niiden olleen vain pienen piirin tiedossa. Tuorein oikeustapaus oli marjayrittäjän saama ihmiskauppatuomio thaimaalaisten marjanpoimijoiden hyväksikäytöstä. Tässä tapauksessa kyse oli turistiviisumilla ja yrittäjän riskillä tehtävästä työstä. Rakenteellisia ongelmia ovat alihankintaketjuissa tapahtuva hyväksikäyttö ja nollasopimukset.

– Suomessa tilaajavastuulaki velvoittaa valvomaan vain ensimmäisen alemman sopimuskumppanin toimintaa ja seuraaviin alihankintaketjun portaisiin ei ole lainkaan tai on vain heikkoja valvontakeinoja. Alihankintaketjun loppupäässä saattaa olla hyväksikäyttöä, joka voi jopa täyttää ihmiskaupan tunnusmerkit. Ongelmia voi esiintyä jopa kunnallisissa tai valtiollisissa kohteissa. Nollasopimukset puolestaan sinänsä toimivat joillekin työntekijäryhmille, mutta tilanne on todella hankala, jos nollasopimuksen alla tekee työtä näköalaton ja ulkomaalainen henkilö, jolla ei ole mitään muita mahdollisuuksia kuin ottaa kaikki tarjottu työ vastaan, Ollus tähdentää.

– Räikeimmillään työehtojen polkeminen lähestyy vakavaa hyväksikäyttöä. Työperäinen ihmiskauppa mahdollistuu sen takia, että sitä ei tunnisteta, sitä ei valvota tarpeeksi eikä ymmärretä, että on olemassa toimijoita, jotka käyttävät hyväksi sinänsä laillisia rakenteita.

Työperäisen ihmiskaupan torjumisessa on parannettavaa

Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin johtaja Natalia Ollus painottaa, että työperäisen hyväksikäytön tunnistajana ja ennaltaehkäisijänä valtiovallalla on suuri rooli. Esimerkiksi työnsuojelutarkastajien potentiaalia ei ole Suomessa hyödynnetty tarpeeksi hyvin.

– Ensinnäkin ulkomaalaisten työntekijöiden työehtoja tarkastavia työnsuojelutarkastajia liian vähän. Toiseksi työsuojelulla voisi olla enemmän yhteistyötä poliisin kanssa. Esimerkiksi Belgiassa työnsuojelulla on vahvempi rooli tutkinnoissa. Kolmanneksi ihmiskauppa pitäisi sisällyttää niihin rikoksiin, joista työnsuojelulla on velvollisuus tehdä rikosilmoitus. Kun poliisi pyytää työnsuojelulta lausuntoa esitutkinnan yhteydessä, työnsuojelu ei voi lausua ihmiskaupasta vaan sen pitää lausua esimerkiksi kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, minkä vuoksi poliisilla pitää olla rinnakkaisnimikkeenä ihmiskauppa. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus työsuojelulle ihmiskaupan tunnistamisesta ei valitettavasti ole riittävä ilman ilmoitusvelvollisuutta.

Luonnollisesti myös yrityselämällä on suuri vastuu. Ollus kertoo, että HEUNIn ihmiskauppatyö on poikinut yhteistyötä yritysten kanssa. HEUNI on kehittämässä työkaluja, joilla yritykset voivat tunnistaa ja ennaltaehkäistä erityisesti kansallisissa alihankintaketjuissa tapahtuvaa työntekijöiden hyväksikäyttöä. Väärinkäytöksiin puuttumista lähestytään hyvien esimerkkien avulla ja mallikkaasti toimivat yritykset saavat näkyvyyttä. Ohjeistus julkaistaan huhtikuussa.

Yrityksille tehtävä ohjeistus on osa yhteispohjoismaista hanketta. Lisäksi Ollus on mukana hankkeessa, jossa selvitetään eri pohjoismaiden käytäntöjä työperäisen ihmiskaupan suhteen ja syitä eroihin.

– On hämmästyttävää, että muissa Pohjoismaissa työperäistä ihmiskauppaa ei ole tunnistettu samassa määrin kuin Suomessa. Tosin on vähän niin, että sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningas. Suomessa on kuitenkin menty paljon eteenpäin, mutta osaaminen on melko pirstaloitunutta. On olemassa taitavia työsuojelutarkastajia, poliiseja ja syyttäjiä, mutta osaaminen on keskittynyt sinne, missä tapauksia on ollut. Alueen ensimmäisen tapauksen hoito ei välttämättä suju samalla lailla. Tapauksia jää edelleen pimentoon eikä niitä tunnisteta.

Työperäisen ihmiskaupan osalta Suomi on jopa edelläkävijä, mutta seksuaalista hyväksikäyttöä ei tunnisteta juuri lainkaan ja se on jäänyt lapsipuolen asemaan, Ollus arvioi.

– Lisäksi paperittomien hyväksikäyttö on tärkeä tutkimusteema. Paperittomiin kohdistuu erilaista hyväksikäyttöä ja sitä olemme parhaillaan kartoittamassa. Pohjoismainen kriminologinen yhteistyöverkosto (NSfK) järjestää johdollani keväällä kontaktiseminaarin, johon tulee eri maista asiantuntijoita keskustelemaan ilmiöstä. Paperittomien hyväksikäytön muotoja ovat työperäisen ihmiskaupan lisäksi pakkoavioliitot, rikolliseen toimintaan pakottaminen ja muunlaiset hyväksikäytön muodot. Seminaarin jälkeen arvioimme, mitkä rahkeet meillä on tutkia ilmiötä.

 
Julkaistu 9.3.2018
Sivun alkuun |