Janne Kivivuori

Kriminologian uusi oppikirja

Kriminologia-palstalla esitellään uusi suomenkielinen kriminologian oppikirja. Teos kattaa sekä rikollisuuden että siihen kohdistuvien reaktioiden tutkimuksen.

Rikollisuuden ja kansalaisten turvallisuutta koskevien kysymysten huomioarvo on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt. Väkivallan ja rikosuhkien merkitys yhteiskunnallisen keskustelun asialistalla on kohonnut, ja uuden tyyppisiä rikoslajeja on kehittynyt yhteiskunnan ja teknologian muutoksen myötä. Kriminologian – rikollisuutta ja siihen kohdistuvia reaktioita tutkivan tieteen – tarve on käynyt yhä ilmeisemmäksi.

Suomalaisessa yliopistokentässä kriminologian asema on kuitenkin ollut pitkään heikko, varsinkin muihin länsimaihin verrattuna. Historiallisesti lupaava alku päättyi kriminologiamme perustajan, Helsingin yliopiston sosiologian professori Veli Verkon kuoltua 1955. Kriminologialla – sellaisena kuin se esiintyy alan kansainvälisessä valtavirrassa – ei meillä sen jälkeen ollut vahvaa itsenäistä kotia yliopistoissa. Tämä on haitannut alan kehitystä maassamme. Tieteenala ei voi elää pelkkänä tutkimuslaitoksena, koska sen identiteetti voi syntyä vain yliopistollisen koulutuksen kautta.

Tässä suhteessa suomalaisen kriminologian tilanne muuttui, kun entinen Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos liitettiin Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan vuoden 2015 alussa. Onnellisen sattuman johdosta yliopisto oli samaan aikaan käynnistänyt suuren opetusuudistuksen, "ison pyörän". Uudistus tarjosi kriminologialle mahdollisuuden vahvistaa asemaansa itsenäisenä tieteenalana vertaistensa joukossa kriminologian opintosuunnan kehittämisen kautta (tästä tarkemmin ks. Kivivuori & Aaltonen 2017).

Oppikirjan tarve

Kriminologian opintosuunnan kehittämisen alussa nousi nopeasti esiin olennainen puute. Meiltä puuttui kriminologian ajantasainen suomenkielinen kokonaisesitys. Aiemmat suomenkieliset oppikirjat alkoivat olla vanhentuneita. Toistaiseksi tuorein oppikirja, Rikollisuuden syyt, oli tosin päivitetty 2013, mutta sen kohdealue ei kuitenkaan kattanut koko kriminologian kenttää. Tarvittiin teos, joka yhdistäisi kriminologian kaksi suurta kohdealuetta: rikoskäyttäytymisen tutkimuksen ja rikollisuuteen kohdistuvien reaktioiden tutkimuksen, kuvaten kriminologian kokonaisvaltaisesti, johdonmukaisen tieteenalavision pohjalta.

Eräs vaihtoehto olisi ollut ulkomaisen, englanninkielisen oppikirjan käyttö. Kriminologian kehittäminen edellytti kuitenkin mielestämme alan suomenkielistä perusteosta ja kokonaisesitystä, joka vastaisi tieteenalan kansainvälisen valtavirran tilaa vakiinnuttaen samalla alan suomenkielistä terminologiaa. Oli tarve lisätä ja tukea suomalaisen kriminologian kansainvälisyyttä kirjoittamalla suomenkielinen oppikirja. Vastasimme uuden oppikirjan tarpeeseen kirjoittamalla tammikuussa 2018 ilmestyneen teoksen Kriminologia – Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Kirjoittajina ovat lisäkseni Mikko Aaltonen, Matti Näsi, Karoliina Suonpää ja Petri Danielsson.

Teoksen rakenne

Oppikirjan perusrakenne on kaksijakoinen, kattaen rikollisuuden ja siihen kohdistuvien reaktioiden tutkimuksen.

Yleisen tieteenalajohdannon jälkeen käsitellään kriminologian historia sekä kansainvälisesti että suomalaisen kriminologian osalta. Tämän jälkeen käsitellään keskeiset aineistotyypit ja metodit. Neljännessä luvussa kuvataan rikollisuuden keskeisiä, hitaasti muuttuvia rakennepiirteitä, huomion kohdistuessa mm. rikosten tekemisen ja uhriksi joutumisen kasaantumiseen henkilöille ja alueille, sekä eräiden rikoslajien vähenemiseen länsimaissa ja tämän ilmiön syihin (ns. crime drop). Viidennessä ja kuudennessa luvussa käsitellään rikollisuuden selityksiä klassisen teorian ja uusien synteesien kautta.

Seitsemäs luku tarkastelee rikollisuuteen kohdistuvia reaktioita. Niiden käsittely alkaa rikollisuuden ihailusta ja etenee sitten epävirallisista kontrollireaktioista kontrollipoliittisiin liikkeisiin ja lopulta viralliseen kontrollijärjestelmään. Kontrollikulttuurin muutokselle ja sitä selittäville teorioille on omistettu oma lukunsa, samoin kriminaalipolitiikan tarkastelulle politiikan osajärjestelmänä. Toiseksi viimeisessä luvussa käsitellään kriminologian soveltavaa tutkimusta, jossa arvioinnin kohteena voivat olla niin laajat rikollisuutta ehkäisemään pyrkivät yhteiskuntapoliittiset toimet kuin myös rajatummat interventiot. Viimeisessä luvussa paneudutaan viiteen kriminologisen tutkimuksen ajankohtaiseen osa-alueeseen: kansainvälisen liikkuvuuden ja rikollisuuden yhteyteen, parisuhdeväkivaltaan, talousrikollisuuteen, kyberrikollisuuteen ja terrorismiin.

Pedagogisia painotuksia

Kriminologia laadittiin kokonaisuudeksi, jossa tieteenalan yhtenäisyys nousee sen käsitteistön ja empiirisen tutkimuksen perustalta. Teos kuvaa kansainvälisen kriminologian valtavirran ja sen tutkimuksen etulinjan keskeiset, ajantasaiset kysymyksenasettelut, teoriat ja menetelmät. Oppikirja valmistaa opiskelijoita ja muita lukijoita kohtaamaan sen tutkimusmaailman, joka ilmestyy artikkeleina alan johtavissa tieteellisissä aikakauslehdissä. Samalla teos korostaa kriminologian itsenäisyyttä empiirisenä tieteenalana.

Metodologialla on teoksessa keskeinen asema. Tavoitteena on tukea objektiivisuuteen tähtäävää tutkimuseetosta. Tavoite ilmenee sekä määrällisten että laadullisten menetelmien kuvaamisessa, kuten myös aiemman tiedon koostamisen käsittelyssä. Teos korostaa systemaattisten katsausten merkitystä, koska niiden avulla tutkija pakottaa itsensä huomioimaan myös tuloksia ja teorioita, jotka eivät ehkä muuten häntä "miellytä". Viestinä on, ettei tiedon koostamiseen tai oman tutkimuksen tuloksiin saisi vaikuttaa se, millaisia politiikkoja ne näyttäisivät suosittelevan.

Yhtenä painotuksena teoksen suunnittelussa oli myös näkemys, että kriminologia huomioi sekä yksilöiden ominaisuudet että sosiaaliset prosessit rikollisuuden ja kontrollin kuvaamisessa ja selittämisessä. Esimerkiksi: jos sosiaalisen kontrollin ulkopuolella oleminen korreloi rikosalttiuden kanssa, tämä voi johtua paitsi kontrollivajeen kausaalisesta vaikutuksesta rikollisuuteen, myös siitä, että rikosalttiit yksilöt hakeutuvat aktiivisesti kontrollin ulkopuolelle ja katvealueille. Teoksen taustalla on siis ihmiskuva, jossa yksilöt ovat aktiivisia, tahtovia toimijoita, eivät pelkästään sosiaalisten voimien ja rakenteiden ajopuita.

Rikollisuuskontrollin perustutkimuksen osalta teoksen eräänä punaisena lankana on se, että rikosmäärittelyt ovat historiallinen muuttuja. Siksi kriminologialle on tärkeää kuvata ja tutkia tekijöitä, sosiaalisia liikkeitä ja prosesseja, jotka vaikuttavat konfliktien määrittelyyn rikollisiksi. Rikollisuuden syiden suhteellinen merkitys voi myös vaihdella historiallisesti.

Myös soveltavaa kriminologiaa

Teos ponnistaa kautta linjan perustutkimuksen pohjalta, mutta rakentaa samalla osaamisperustaa soveltavalle kriminologialle. Tavoitteena on luoda osaamista, jolla on käytännön merkitystä rikollisuuden ehkäisyn kannalta. Tätä tavoitetta teos edistää antamalla opiskelijalle välineitä ja valmiuksia lukea, punnita ja harjoittaa empiiristä kriminologista arviointitutkimusta. Nopeasti muuttuvassa tutkimuskentässä on järkevää korostaa tiedon arvioinnin, koostamisen, tilaamisen ja tuottamisen taitoja – pikemminkin kuin tarjota valmiita suosituksia.

Toki tarkastelussa tulee lukuisten esimerkkien kautta esiin, mikä nykytiedon valossa näyttää toimivalta ja mikä ei. Teos tukee ja kannustaa vahvojen – myös kokeellisten – tutkimusasetelmien käyttöä vaikuttavuustutkimuksessa, samalla huomioiden laadullisten prosessiarvioiden merkityksen. Tiedon koostamisen esimerkkinä ja resurssina hyödynnetään mm. Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokantaa (Kivivuori 2017). Kaikkinensa teos tuottaa sellaista soveltavan kriminologian osaamista, joka tukee rikoksentorjunnan ja rikosseuraamusten konkreettista kehittämistä.

Opetuskäyttö

Kriminologia on tarkoitettu käytettäväksi alan yliopistollisena oppikirjana, mutta soveltuu myös muihin oppilaitoksiin ja palvelee tietokirjana rikollisuuden tutkimuksesta ja kontrollista kiinnostuneita. Tätä kirjoitettaessa teos on otettu opetuskäyttöön ainakin kriminologian johdantojaksolla Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja Avoimessa Yliopistossa sekä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisessä koulutuksessa. Pelkästään tältä pohjalta arvioiden yli 300 opiskelijaa tulee vuosittain tenttimään teoksen – määrä, joka toivon mukaan jatkossa kasvaa. Kaavailuissa on päivittää teos esimerkiksi kuuden vuoden välein.

Kirjoittaja on kriminologian professori Helsingin yliopistossa.

Kirjallisuus:
Kivivuori, Janne (2017). Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokanta. Haaste 2/2017.

Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko (2017). Kriminologian opintosuunta aloittanut Helsingin yliopistossa. Haaste 3/2017.

Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko & Näsi, Matti & Suonpää, Karoliina & Danielsson, Petri (2018). Kriminologia. Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Gaudeamus, Helsinki.

 
Julkaistu 9.3.2018
Sivun alkuun |