Sonja Tanttari

Vertaistyöllä motivoidaan vankia muutokseen

Vankien ja rikostaustaisten parissa työskentelevä kansalaisjärjestö KRIS tukee asiakkaitaan rikoksettomassa ja päihteettömässä elämässä. Vertaistyö auttaa asiakkaita käytännön asioissa ja uusien ajattelutapojen omaksumisessa.

KRIS-toiminnan kohderyhmänä ovat vangit, vankilasta vapautuvat ja nuoret, jotka ovat vaarassa päätyä rikoskierteeseen. Vankien vertaistukitoiminta rantautui Ruotsin kautta Suomeen 2000-luvun alussa ja KRIS-nimellä järjestö rekisteröitiin vuonna 2003. KRIS-Suomen keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Valkama oli perustamassa KRIS-Tampere-jäsenyhdistystä vuonna 2004 ja siirtyi keskusliittoon, kun se vuonna 2006 perustettiin koordinoimaan työtä. KRIS-toiminta on kasvanut huomattavasti vuosien kuluessa ja jäsenyhdistyksiä on nykyään seitsemän ympäri maata.

Timo Valkama kertoo, että toiminnan alkuvaiheessa kaikki järjestön työntekijät olivat vapaaehtoisia ja toiminta oli pienimuotoista. Keskusliiton perustamisen myötä järjestön hankkeiden ja työtapojen muotoilemisesta tuli helpompaa. KRISille yhteistyö muiden alan toimijoiden kanssa on ollut keskeistä, esimerkiksi Rikosseuraamuslaitos on ollut määrittämässä järjestön toimintalinjoja. Merkittävänä harppauksena järjestön työn kehittämisessä hän pitää vuoden 2006 vankeuslakia, joka selkeytti vankien jälkihuoltoon liittyvää työnjakoa. Vuonna 2007 KRIS sai ensimmäistä kertaa rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä, joka on sittemmin ollut merkittävin toiminnan rahoittaja.

KRISin koulutussihteeri Hannele Valkama kertoo, että KRIS rakentaa siltoja viranomaisten, rikoksista irtautuneiden ja lainrikkojien välille. KRIS toimii viranomaisten rinnalla ja yhteistyössä heidän kanssaan, mutta yhteisistä tavoitteista huolimatta järjestötyö eroaa olennaisesti viranomaistoiminnasta. KRISin työntekijöitä suurin osa on entisiä vankeja, joiden on helpompi lähestyä kohderyhmää, toimia tiedon välittäjinä ja saada neuvot perille. Moni vankilasta vapautuva tai rikostaustainen ei osaa tai halua hoitaa asioita viranomaisten kanssa.

Rikoksista luopumiseen tarvitaan kannustusta

KRIS-toiminnassa keskeisiä työmuotoja ovat vankilatyö, avotyö ja nuorisotyö. Vankilatyöllä kannustetaan vankilatuomiota suorittavia luopumaan rikoksista ja päihteistä. Vapautumisvaiheessa työ on olennaista: tukea tarjotaan sillä hetkellä, kun tuomio loppuu ja sen jälkeen, kun asiakas aloittaa elämää muurien ulkopuolella. Järjestön avotyö puolestaan on organisoitu pääasiassa toimintakeskuksissa. Toimintakeskukset ovat vertaistyön paikkoja, joissa on tarjolla esimerkiksi ryhmätoimintaa ja neuvontaa. Työelämään kiinnittymistä tukevat työmuodot ovat olennainen osa järjestön työtä. Eri paikkakuntien jäsenyhdistykset ja hankkeet tarjoavat myös eri osa-alueisiin ja kohderyhmiin keskittyvää toimintaa.

KRIS noudattaa toiminnassaan ideologisia periaatteita. Järjestön ytimenä on rikokseton ja päihteetön elämäntapa, joihin osallistujien on voitava sitoutua. Timo Valkama korostaa, että elämäntavan muutosta ei tyrkytetä kenellekään vaan muutoksen on lähdettävä osallistujasta itsestään. Kaikki rikoksiin syyllistyneet eivät voi tai halua muuttaa tapojaan. Sillä voi kuitenkin olla suuri vaikutus, että järjestöä edustava rikoksettomaan ja päihteettömään elämään siirtynyt kokemusasiantuntija kertoo muutoksestaan vangille tai vapautuvalle. Monen hartaana toiveena on uusi elämä, johon on kuitenkin vaikea päästä kiinni.

− Moni vapautuu vankilasta yhä "muovikassi olalla" ilman valmiuksia vankilan jälkeiseen elämään. KRIS tarjoaa käytännön apua vapautuville, joille paluu rikoksiin voi tuntua helpolta ja houkuttelevalta. Rikosten tekeminen on opittu malli, josta irtautuminen vaatii ajattelutapojen muutosta ja ulkopuolisen tukea. KRISin työntekijät käyvät vankiloissa kertomassa järjestön työstä ja tulevat tarvittaessa vankilan porteille vastaan.

Hannele Valkaman mukaan vankilasta vapautuvalle esimerkiksi lomakkeiden täyttö tai asumiseen liittyvät käytännöt asiat voivat olla ylitsepääsemättömiä. Toisaalta viranomaistenkin asenteissa olisi KRISin näkökulmasta parantamisen varaa. Kun entinen vanki ilmestyy viranomaisen tiskin taakse, hänet pitäisi kohdata ensisijaisesti ihmisenä – ei rikollisena. Kokemus leimautumisesta ja ulkopuolelle jäämisestä ei kannusta vapautuvaa muuttumaan.

Huolen aiheena kasvava huono-osaisuus

Toiminnanjohtaja Timo Valkaman mukaan suurin osa vangeista ei oikeastaan kuuluisi vankilaan: heitä pitäisi auttaa paljon varhaisemmassa vaiheessa, jotta rikos- tai päihdekierre katkeaisi. Moni ei ymmärrä, mitä vapauden menettäminen todella merkitsee ja usein keskustelu rajoittuu rangaistusten koventamiseen. KRIS pyrkii kuitenkin viestittämään, että hyvinvointivaltion palvelut ja oikein kohdistettu apu ovat paras lääke ongelmiin, vankila sen sijaan vasta viimeinen vaihtoehto. Suurin osa ei ole tietoisesti valinnut rikosuraa, vaan kyse on yksilöille kasautuneista ongelmista ja niiden ratkaisemisesta rikoksilla. Vankien huono asema on kytköksissä asenteisiin ja tietämättömyyteen. Vankien kanssa työskentelevien jatkuvana huolenaiheena on, miten syrjään jäävään asiakasryhmään suhtaudutaan ja miten paljon heidän kuntoutukseensa ollaan valmiita panostamaan.

− Keskeinen ongelma on, että vankien jälkihuoltoon ei ole olemassa vakiintunutta järjestelmää. KRIS auttaa mielellään, mutta se ei voi auttaa kaikkia eikä järjestötoiminta korvaa julkisten palveluiden tehtäviä. KRISin toiminta on toki kehittynyt paljon: keskusliiton rooli yleisenä neuvojen kokoajana ja tiedon antajana on vahvistunut ja järjestöstä löytyy vankkaa pitkän linjan osaamista. Uusia paikallisyhdistyksiä on myös perustettu ja toimintaa on eri puolilla Suomea, Timo Valkama kertoo.

– KRISin vertaistuki on ainutlaatuista työtä, jota mikään viranomais- tai ammattilaistaho ei voi korvata. KRIS ei voi yksin kantaa taakkaa rikostaustaisten pärjäämisestä, vaan resurssien ja osaamisen on riitettävä myös kuntapuolella, jossa apua tarvitsevat saattavat kuitenkin jäädä palveluiden ulkopuolella, Hannele Valkama jatkaa.

He painottavat, että valistustyö ja tuen tarjoaminen tulisi jatkossa ajoittaa yhä varhaisempaan vaiheeseen. Vaikeuksien kanssa painiville nuorille tulisi kohdistaa oikeanlaista apua etenkin kun tiedetään, että kasvava joukko nuoria jää ongelmiensa kanssa yhteiskunnan palveluilta pimentoon.

Lisätietoa: www.kris.fi

 
Julkaistu 10.3.2017
Sivun alkuun |