Suomeksi

Haaste

Haaste

Asiantuntevasti rikoksentorjunnasta ja kriminaalipolitiikasta
Etusivu » Lehtiarkisto » Haaste 1/2017 » Vapautuvan saama tuki vaihtelee

Riikka Kostiainen

Vapautuvan saama tuki vaihtelee

Kriminaalihuollon tukisäätiön tavoitteena kuntouttavampi kriminaalipolitiikka

Kriminaalihuollon tukisäätiö (Krits) on valtakunnallinen asiantuntija- ja palveluntuottajaorganisaatio, joka edistää rangaistuksesta vapautuvien ja heidän läheistensä selviytymistä ja elämänhallintaa. Säätiön tarkoituksena on tukea kriminaalihuoltotyötä ja sen kehittämistä sekä vaikuttaa toimintaan, jolla vähennetään uusintarikollisuutta ja sen haittoja. Kritsillä on keskeinen rooli kriminaalihuollon tukipalveluja tuottavien järjestöjen valtakunnallisen yhteistyön edistäjänä ja koordinaattorina.

Vuonna 2001 perustetun Kriminaalihuollon tukisäätiön uutena toimitusjohtajana aloitti syksyllä Sanna Sunikka, joka on tehnyt pitkään työtä asunnottomien palvelujen parissa. Sunikka korostaa, että vapautumisvaiheessa tukityö on tärkeää, sillä rikosten uusimisriski on korkein heti vapautumisen jälkeen. Tukitoimilla voidaan ainakin pidentää rikoksetonta aikaa, mikä sekin tuo yhteiskunnalle säästöjä ja on myös inhimillisesti tärkeää.

Kehittämisjohtaja Maarit Suomela kertoo, että säätiön alkuvaiheeseen nähden palvelutuotanto on laajentunut paljon, varsinkin asumisen tukipalveluja on lisätty. Tämän painotuksen taustalla on paitsi toiminnassa havaittu tarve myös Paavo-asunnottomuusohjelman rahoitus. Muuta Kritsin toimintaa ovat kriminaaliasiamiestoiminta, vertaistuki Redis, Ehjä perhe -toiminta, oppimisvalmennus ja Portti vapauteen -verkkopalvelu. Lisäksi koko ajan on menossa erilaisia hankkeita kriminaalityön kehittämiseksi. Se tuottaa myös paljon oppaita eri teemoista sekä ammattilaisille että vapautuville ja heidän läheisilleen.

Suomelan mukaan kuntien palvelutarjonta ja suhtautuminen vapautuviin vaihtelee paljon. Joihinkin pienempiin kuntiin saattaa vapautua vankeja harvoin, jolloin siellä ei ole tieto-taitoa. Toisaalta tilanne Helsingissä ei välttämättä ole sen parempi: työntekijöiden vaihtuvuus on suurta ja tuki voi olla sattumasta kiinni. Kohderyhmää auttava järjestökenttä ei myöskään ole tasaisesti jakautunut.

Asumiseen tuettu polku

Vuosittain vapautuu yli 5000 vankia ja heistä jopa 30 prosenttia asunnottomana. Suuri osa vangeista vapautuu pääkaupunkiseudulle. Asunnon lisäksi vapautuvat tarvitsevat tukea ja hoitoa esimerkiksi päihteettömyyteen ja mielenterveysongelmiin. Lisäksi he tarvitsevat mielekästä tekemistä ja usein myös uuden kaveripiirin, joka ei liity rikolliseen elämäntapaan. Näin kokonaisvaltainen elämänmuutos on vaikeaa kenelle tahansa, asumispalvelupäällikkö Olli Kaarakka muistuttaa.

Kritsin asumisvalmennusyksikössä on 23 soluasuntoa. Asumisvalmennusyksikkö on suunnattu vankilasta vapautuville ja koevapautta suorittaville. Asuminen on päihteetöntä ja yksikössä tarjotaan ryhmämuotoista tukea ja arvioidaan yksilöllisiä tukitarpeita. Yksikössä asutaan 6 kuukautta tai enemmän, jonka jälkeen siirrytään tukiasuntoon, joita on pääkaupunkiseudulla 63. Kritsin tukiasunnossa asutaan yleensä pari vuotta, jonka jälkeen usein siirrytään Y-säätiön asuntoon. Tavoitteena on Kaarakan mukaan rakentaa asumispolku, joka tukee asteittaista vapautumista.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asumisen tukemisessa tehdään verkostotyötä. Vapautuvien asumisen tuen verkostossa on mukana toistakymmentä järjestöä ympäri maata. Verkostossa jaetaan tietoa vapautuvien asumisen hyvistä malleista ja haasteista. Pienillä paikkakunnilla ongelmana ei niinkään ole asuntojen kuin tukitoimien puute.

Perhetyötä muurin molemmin puolin

Vankiloiden lapsi- ja perhetyön kehittämiseen Krits on vuosien aikana panostanut. Perhetyön päällikkö Tarja Sassi näkee, että ongelmia on muurin molemmin puolin. Toisaalta kuntien pitäisi tehdä enemmän perhetyötä vankiloissa, erityisesti vapautumisvaiheessa tarve on suuri. Toisaalta myös vankilassa tarvitaan osaamista siitä, miten vanhemmuutta voi tukea. Lisäksi myös yhdyskuntaseuraamuksissa täytyy ottaa perhetyön näkökulma huomioon.

– Vapauden puolella on olemassa perhetyön menetelmiä, mutta kysymys on siitä, kohtaavatko tarve ja palvelu – oikeaan aikaan. Vapautumishetkellä perhetyön suunnittelu on jo myöhässä ja koevapaus on lähes hyödyntämätön mahdollisuus kunnallisen perhetyön puolella. Kuntien aktiivisuudessa vankiloissa tehtävässä perhetyössä on suuria eroja.

Sassi näkee ongelmaksi, että vaikka hyviä hankkeita on ollut, sellaisiksi ne ovat jääneet. Perhetyöhön ei ole muodostunut kestäviä, systemaattisia rakenteita. Kun perhe on muurin molemmin puolin, toimijoita on paljon ja kenttä laaja. Pieni järjestötoimija ei pysty paljon tekemään vaan työhön tarvitaan muitakin. Rikosseuraamuslaitos on ollut aloitteellinen, mutta alueiden välillä on eroja. Sassin mielestä myös eri ministeriöt voivat tehdä paljon perhetyön yhtenäistämisen eteen.

– Lapset ja puoliso ovat hyviä motivoitumistekijöitä rikoksettomassa elämässä. Eri tavoitteita kannattaisi yhdistää, esimerkiksi päihdeongelman hoitoon motivoimisessa perhetyö voi auttaa. Lisäksi täytyy muistaa lapsen oma tuki, sillä vanhemman rikosseuraamus koskettaa erityisen paljon lasta. Työssä täytyy olla ennaltaehkäisevä ote ja ottaa ylisukupolviset näkökulmat huomioon.

Krits on äskettäin tehnyt oppaan vanhemmille. Siinä neuvotaan, miten vankeus otetaan puheeksi lapsen kanssa ja miten henkilökunta voi auttaa siinä. Jotkut valitsevat niin, etteivät kerro vankeudesta lapselle olenkaan eivätkä myöskään halua koevapauteen, koska silloin lapsi saisi tietää tuomiosta. Opas on käännetty Ruotsin vastaavasta oppaasta. Myös koulujen mahdollisuuksista tukea vankien lapsia on tuore opas.

Vankien oppimisvalmennukselle tarvetta

Kritsin oppimisvalmennuskoordinaattori Hanna Mäki-Tuuri kertoo, että oppimisvaikeudet ovat vangeilla yleisiä. Hän toivoo, että niihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota, koska tutkimusnäytönkin perusteella erityisesti koulutus voi suojata uusintarikollisuudelta. Oppimisvaikeudet eivät tosin liity vain opiskeluun vaan kaikkeen arjen elämässä pärjäämiseen.

– Viime aikoina erityisesti ADHD on puhuttanut, mutta usein keskustelussa ei kuitenkaan ymmärretä, millainen synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö se on. ADHD on vangeilla alidiagnisoitu. Toivon, että sitä pystyttäisiin jatkossa kartoittamaan vankeusaikana systemaattisemmin. Kritsin oppimisvalmennustyö ja ADHD-liitto ovat yhteistyössä toteuttaneet käsikirjan, jonka avulla voidaan parantaa ADHD-oireisten selviytymistaitoja arjessa. Erityisesti koevapaus on hyvä aika toimenpiteisiin. Lääkehoidolla on oma merkityksensä, mutta tarvitaan myös arjen elämänhallintaan liittyvää valmennusta.

Toinen suuri haaste on Mäki-Tuurin mukaan vankien ATK-taidot. Vapaudessa monet asiat joutuu hoitamaan netissä, mutta vankiloissa sähköisestä asioinnista on ollut vasta pilotteja. Älylaitteiden ja mobiilipalveluiden käyttöön vangeilla on matalampi kynnys kuin tietokoneen käyttöön. Sähköisten palvelujen käyttämistä hankaloittavat erilaiset oppimisen ja hahmottamisen vaikeudet ja se ei, ettei sitä ole päässyt harjoittelemaan. Myös vankien opiskelumahdollisuuksien vuoksi olisi tärkeää saada nopeasti vankiloihin sähköisiä alustoja. Silloin opiskelu olisi useammalle vangille mahdollista ja ryhmiin voitaisiin koota vankeja ympäri Suomea.

– Uskon, että vangeilta löytyy innostusta opiskeluun, kun kynnystä madalletaan ja saadaan opiskelun esteitä ja siihen liittyviä ennakkoluuloja vähennettyä. Välttämättä kyse ei ole edes oppimisvaikeuksista. Kouluajoista on ehkä jäänyt heille mieleen ikäviä kokemuksia, kun koulussa ei ole viihtynyt eikä siellä ole löytänyt paikkaansa. Heidät pitää vakuuttumaan siitä, ettei nykyinen monimuotoinen opiskelu ole samanlaista paikallaan istumista kuin ennen aikaan.

Uusia kehittämishankkeita suunnitellaan

Maarit Suomela kertoo, että Kriminaalihuollon tukisäätiöllä on parhaillaan työn alla kolme ideaa toiminnan kehittämiseksi. Naisvangeille suunnitellaan omaa kehittämishanketta, jossa rakennettaisiin tuettua vapautuvan polkua pääkaupunkiseudulle, jonne suurin osa naisvangeista vapautuu. Toinen uusi avaus olisi työllistämishanke yritysyhteistyön kautta, jossa rakennettaisiin työllistämispolkua palkkatöihin rakennusalalle. Suomela kertoo, että monella vapautuvalla vangilla on työkokemusta erilaisista verokirjatta tehdyistä töistä, mutta niistä ei luonnollisesti ole todistuksia. Moninkertaisille rikoksenuusijoille välityömarkkinoille juuttuminen on yleistä: työkokeiluihin he pääsevät ja voivat edetä palkkatuelle, mutta kun se loppuu, oikeille työmarkkinoille pääseminen on vaikeaa. Lisäksi säätiö on virittelemässä maahanmuuttajapuolelle hanketta. Siinä painopisteenä voisi olla niiden perheiden tukeminen, jotka joutuvat vaikeaan tilanteeseen yhden perheenjäsenen karkotusuhan vuoksi; tällaisiin tapauksiin on perhetyössä törmätty. Useinhan ulkomaalaiset karkotetaan maasta vankilasta vapautuessaan, joten he eivät kovin paljon Kritsin palveluissa näy.

Lisätietoa: www.krits.fi

 
Julkaistu 10.3.2017
Sivun alkuun |