Riikka Kostiainen

Polku rikoksettomaan elämään

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Rikosseuraamuslaitoksen kehitysjohtaja Pauli Nieminen. Hän näkee seuraamusjärjestelmän kehittämisessä tärkeäksi vaikuttavuuden parantamisen, yhteiskunnan normaalipalvelujen käytön tehostamisen ja yhteistyöverkostojen rakentamisen. Rikosseuraamuslaitoksen keskeisenä tavoitteena on vähentää rangaistusta suorittavien riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin.

Suomen keskitetty vankeinhoito viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuottaan, sillä ensimmäinen valtakunnallinen vankeinhoidon tarkastajan virka perustettiin vuonna 1867. Tuohon aikaan vankeinhoidon kehittämistyössä keskityttiin lainsäädännön ja rakennuskannan uudistamiseen. Esimerkiksi vuonna 1881 rakennettu Helsingin vankila on edelleen käytössä.

Tämän päivän seuraamusjärjestelmän kehittämiskohteita pohtii Rikosseuraamuslaitoksen uusi kehitysjohtaja Pauli Nieminen. Hänellä on takanaan jo pitkä rikosseuraamusura: Nieminen aloitti 1990-luvulla julkisoikeudellisen Kriminaalihuoltoyhdistyksen palveluksessa. Kun se lakkautettiin vuonna 2001, hän siirtyi samassa yhteydessä perustettuun Kriminaalihuoltolaitokseen, joka toimi Rikosseuraamusviraston alaisuudessa. Rikosseuraamuslaitokseksi työpaikka muuttui vuonna 2010, kun Vankeinhoitolaitos ja Kriminaalihuoltolaitos yhdistyivät yhdeksi virastoksi.

Nykyään Pauli Niemisen työpäiviä hallitsevat vankeinhoitoon liittyvät kysymykset, koska laitostäytäntöönpanon erityiskysymykset kuten toimitilat ja turvallisuus tuottavat johdolle paljon keskusteltavaa ja ratkaistavaa. Vankeinhoito nielee myös suurimman osan määrärahoista ja henkilöstöstä selvästi suurempi osa työskentelee vankeusrangaistusten täytäntöönpanotehtävissä. Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaiden suhteen tilanne on kuitenkin tasan: sekä vankeusrangaistusta että yhdyskuntaseuraamuksia suorittaa noin 3000 henkilöä päivittäin.

Nieminen haluaa uudessa tehtävässään pitää esillä ja kehittää tasapuolisesti kumpaakin seuraamusmuotoa. Toisaalta monesta uudesta seuraamuksesta kuten valvotusta koevapaudesta ja valvontarangaistuksesta on vaikea sanoa, ovatko ne enemmän vankeutta vai yhdyskuntaseuraamuksia. Seuraamusjärjestelmää kehitetään koko ajan kohti turvallista ja avoimempaa rangaistusten täytäntöönpanoa sekä asteittaista vapautumista.

Yhteinen asiakkuus tavoitteena

Kun vankeinhoidon ja kriminaalihuollon organisaatioita ryhdyttiin 2000-luvun alussa uudistamaan ja toimintaa kehittämään, lähtökohtana oli yhteinen asiakkuus. Silloin lähdettiin hakemaan vaikuttavaa, yhtenäistä ja hyvinvoivaa Rikosseuraamuslaitosta. Niemisen mielestä yhtenäisyydessä on otettu isoja askeleita. Esimerkiksi koulutuksiin osallistuu ihmisiä vankiloista ja yhdyskuntaseuraamustoimistoista ja yksiköillä on monenlaisia yhteisiä hankkeita. Vaikka rangaistusten täytäntöönpanossa laitoksessa ja vapaudessa on aidosti myös erilaisuutta, niin yhdessä työskentelyä tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän.

– Asiakas tulee suorittamaan rangaistuksensa omasta yhteisöstään ja asuinkuntaansa hän myös palaa, joten on järkevää pyrkiä pitämään kontakteja sinne seuraamuksen aikana. Koska meillä on työntekijöitä sekä yhdyskuntaseuraamus- että laitospuolella, meillä on hyvä mahdollisuus ottaa rangaistukseen tuomittu vastaan, työskennellä hänen kanssaan rangaistusaika ja palauttaa hänet takaisin yhteiskuntaan niin, että hänellä on mahdollisuus suoriutua vapaudessa rikoksettomasti. Yhdyskuntaseuraamustoimistojen rakentamia paikallisia yhteistyöverkostoja voidaan käyttää hyväksi myös vankiloissa.

Nieminen arvioi organisaation olevan nyt sellaisessa asennossa, että se tukee tavoitteita uusintarikollisuuden vähentämisestä. Kun vielä yhteinen asiakastietojärjestelmä Roti saadaan toimintaan vuoden 2019 alusta, Riseala 2010 -hanke on vihdoin maalissa.

Uusintarikollisuuden riskiin voi vaikuttaa rangaistusaikana

Rikosseuraamuslaitos pyrkii vaikuttamaan toiminnallaan niin, että seuraamuksiin tuomitut uusisivat rikoksia vähemmän ja pystyisivät integroitumaan yhteiskuntaan ja pärjäämään elämässään.

– Jotta työllämme olisi vaikuttavuutta, ensin on tiedettävä, mitä pitäisi tehdä ja miten. Jälkimmäisessä kaiken perusta on se, että vankien ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden kanssa saavutetaan luottamukseen perustuva yhteistyösuhde. Vain luottamukseen perustuvassa vuorovaikutustilanteessa muutostyöskentely on mahdollista, Nieminen kertoo.

Kysymys "mitä pitäisi tehdä" on Niemisen mukaan vaikuttavan toiminnan kehittämisen kannalta tärkeä. Rikosseuraamuslaitoksessa tehdään parhaillaan arviota siitä, mitkä ovat tärkeimmät osa-alueet, joilla pitää työskennellä. Vastausta on haettu neljästä näkökulmasta: tutkimustiedosta, kotimaisista ja kansainvälisistä hyvistä käytännöistä, henkilöstön näkemyksistä sekä vankien ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden näkemyksistä. Näistä näkökulmista on saatu aikaiseksi seitsemän ydinosaamisen aluetta, joihin pitää panostaa. Eri lähteiden näkemykset painopisteistä olivat varsin samankaltaisia.

Seuraavaksi on pohdittu sitä, pystyykö Rikosseuraamuslaitos itse pitämään yllä sellaista osaamista, että kaikki osa-alueet tulisivat katetuiksi. Niemisen mukaan siinä on päädytty siihen, etteivät resurssit riitä kaiken toteuttamiseen itse vaan tarvitaan kumppaneita. Jotkut palvelut Rikosseuraamuslaitos tuottaa itse, jotkut kumppaneiden kanssa yhdessä ja jotkut tuottaa yhteiskunnan palvelujärjestelmä suoraan.

Nieminen kertoo, että yksi tärkeä osaamisalue on päihteet ja riippuvuudet. Usein rikokset tehdään päihtyneinä ja päihteiden käyttöön liittyy ilmiöitä, jotka tuottavat rikollisuutta. Toinen teema, joka nostetaan jatkossa vahvemmin esille, on "lapset, vanhemmuus ja perhe". Vangit ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaat ovat usein myös vanhempia ja vanhemman roolin uudelleen löytämällä voidaan saada vahvaa merkitystä elämään ja halua pyrkiä muutokseen.

– Ammatillisen koulutuksen uudistuksen yhteydessä Rikosseuraamuslaitos haluaisi uudistaa työtoimintaa koulutuksen ja työn yhteensovittamisen näkökulmasta. Tavoitteena on, että saamme tehtyä vankiloissa enemmän tutkintoja tai tutkinnon osia luomalla yhteistyötä ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja vankiloiden kesken. Meillä pitää olla näkemystä tulevaisuuden työmarkkinoista ja kykyä tuottaa sellaista koulutusta ja työhön valmentamista, että asiakkaat työllistyvät niillä markkinoilla, Nieminen painottaa.

– Lisäksi voisin mainita arkielämän taidot. Monella asiakkaallamme on arjen tekemiseen ja itsestään huolehtimiseen liittyviä tiedollisia ja taidollisia osaamattomuuksia. Niitä kannattaa treenata seuraamuksen aikana. Samalla yritämme aktivoida asiakkaitamme, sillä passivoitumisen mahdollisuus on suuri. Rangaistuksen suorittaminen on mielekkäämpää, kun vanki hoitaa itse pyykkinsä, osittain tai kokonaan ruuanlaittonsa ja huolehtii siisteydestä. Ne ovat myös taitoja, jotka ovat tarpeellisia rangaistuksen jälkeenkin.

Leikkaukset toisaalta ajavat yhteistyöhön

Rikosseuraamuslaitoksen keskeiseksi haasteeksi on monessa yhteydessä todettu verkostoyhteistyön lisääminen valtion ja kunnan viranomaisten sekä kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Tähän kiinnitti huomiota esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto viime syksynä uusintarikollisuuden vähentämistä koskeneessa tarkastuskertomuksessaan.

– Lähtökohtaisesti emme ole työskennelleet sidosryhmien kanssa niin tehokkaasti kuin olisimme voineet. Voisimme tehdä enemmän yhteistyötä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutuksessa. Digitalisaatio antaisi enemmän mahdollisuuksia saada erilaisia sähköisiä palveluita rikosseuraamusasiakkaille, Pauli Nieminen arvioi.

Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat myös erilaiset järjestöt ja rangaistukseen tuomittujen tärkeät ihmiset. Erityisesti hän haluaa mainita yhdyskuntapalvelun palvelupaikat, joista monet ovat olleet mukana vuosikymmeniä ja mahdollistaneet yhdyskuntapalvelun poikkeuksellisen menestystarinan Suomessa. Palvelupaikkana toimivat organisaatiot ansaitsevat hänen mielestään aivan erityisen kiitoksen pyyteettömästä toiminnastaan.

– Olemme yrittäneet tunnistaa, mitä keskushallinnossa ja toisaalta rikosseuraamusalueilla ja yksiköissä voitaisiin tehdä kumppanuuden ja verkostojen rakentamiseksi. Ministeriöilläkin on oma roolinsa eri hallinnonalojen saattamisessa toimivaan yhteistyöhön.

Nieminen mainitsee hyväksi esimerkiksi kumppanuuksista vankiterveydenhuollon siirron Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisuuteen. Vuoden takaisesta muutoksesta ja käytännön yhteistyöstä vankiloissa on pelkästään myönteistä sanottavaa. Odotuksena on, että vankien terveyspalvelut paranevat osana yleistä terveydenhuoltojärjestelmää.

Tosiasia kuitenkin on, että kaikkialla Suomessa rikosseuraamusasiakkaat eivät saa palveluja samalla lailla. Esimerkiksi yhdyskuntapalvelun suorittajilla Lapissa ja Kainuussa on käytettävissä selvästi vähemmän kuntien ja järjestöjen tukipalveluja kuin kasvukeskuksissa.

– Pitää olla riittävä yhdenmukaisuus mutta myös hyväksyä se, että palvelutarjonta ei voi olla samanlaista kaikkialla Suomessa. Rikosseuraamuslaitoksen pitäisi kuitenkin pystyä tarjoamaan kaikkialla esimerkiksi sellaista päihdehoitoa, että asiakas tukipalveluita käyttäen pystyisi suorittamaan vaikkapa yhdyskuntapalvelunsa loppuun asti.

Kaikki yhteiskunnan palvelujärjestelmät ovat joutuneet leikkaamaan henkilöstöään ja määrärahojaan. Nieminen uskoo, että leikkaukset ja palveluiden alasajo on jo vaikuttanut rikoksista tuomittuihin, jotka eivät yleensä pääse jonon kärkeen. Toisaalta hän näkee, että taantuma ja leikkaukset ovat saaneet eri toimijat ymmärtämään yhteistyön voiman ja näkemään yhteistyön hyödyn paitsi asiakkaalle myös organisaatiolle itselleen. Kumppanuussopimusten teko Rikosseuraamuslaitoksen kanssa ei ole enää millään lailla tavatonta.

– Sote-tilanne on kuitenkin vielä jäsentymättä: kenen kanssa Rikosseuraamuslaitoksen pitäisi keskustella maakuntatasolla palveluiden järjestämisestä asiakkaille ja milloin pitäisi olla vielä peruskunnan kanssa yhteydessä. On pelko, että rikosseuraamusasiakkaiden asiat hukkuvat järjestämisvastuuorganisaatioissa kaikkien muiden asioiden ja erityisryhmien viidakkoon. Olemme jo alkaneet sen miettimisen, että miten pitää toimia, jotta niin ei kävisi.

Kriminaalipolitiikan suunta ollut oikea

Reilun kymmenen vuoden aikana sekä vankeutta että yhdyskuntaseuraamuksia koskeva lainsäädäntö on uudistunut suuresti. Pauli Niemisen mukaan lainsäädäntömuutokset, kuten valvontarangaistus ja valvottu koevapaus, ovat olleet Rikosseuraamuslaitoksen toiveiden mukaisia. Niillä on saatu aikaan hyviä tuloksia ja vaikuttavuutta.

– Meillä on kuitenkin ollut viime aikoina haasteita erityisesti henkilöstön koulutuksen oikea-aikaisessa toteuttamisessa. Tässä emme ole aina onnistuneet, mutta otamme saadusta palautteesta opiksemme. Myös vankien sähköiseen asioinnin toteuttaminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin aluksi arvioitiin. Rikosseuraamuslaitoksella ei ole ollut osaamista siihen, mitä kaikkea digitaalisiin palveluihin siirtyminen, infrastruktuurin rakentaminen ja palveluiden ylläpitäminen turvallisesti vaatii.

Nieminen pitää viime vuosikymmeninä noudatettua kriminaalipolitiikan linjaa onnistuneena. Kehitys on mennyt hyvään suuntaan: samaan aikaan kuin Suomen vankiluku on alentunut pohjoismaiselle tasolle, rikollisuus ei ole lisääntynyt ja yhteiskunta pysynyt vakaana. Muutokset toimintaympäristössä ovat kuitenkin nopeita ja ennakoimattomia. Suomen rationaalisen kriminaalipolitiikan kehittämisen hän toivoo jatkuvan. Korkean vankiluvun maat näyttävät pärjäävän kaikkein huonoimmin myös rikollisuuden torjunnassa.

– Virastojen määrärahojen leikkausten vaikutuksia ei mielestäni arvioida riittävästi. Aina ei ole kaukonäköisyyttä nähdä sitä, mitä hyvää suomalainen koulutusjärjestelmä tai meidän hyvin toimivat terveyden- ja sosiaalihuollon järjestelmät ennaltaehkäisevästi tuottavat. Tyypillisesti kansainväliset tutkimukset ja muiden maiden kansalaiset arvostavat enemmän suomalaisia hyvinvointipalveluita kuin me itse niitä arvostamme.

 
Julkaistu 10.3.2017
Sivun alkuun |